Hildur-näyttelijä Lauri Tilkanen jäi koukkuun käsitöihin – katso, mitä kaikkea upeaa hän on neulonut ja virkannut!
Näyttelijä Lauri Tilkanen neuloi ensimmäistä villapaitaansa Hildur-tv-sarjan kuvaustauoilla. Sitä ennen hän oli ehtinyt jo opetella tekniikan tekemällä muhkupipoja ja pehmoleluja. ”Aiemmin en olisi ikinä uskonut, että opin neulomaan ja virkkaamaan. Luulin, ettei minulla riitä kärsivällisyys.”
Kun Lauri Tilkanen näytteli Hildur-tv-sarjan ahkerasti neulovaa Jakobia, tosielämässä hän teki Islannissa kuvaustauoilla ensimmäistä villapaitaansa. Kotiinpaluun koittaessa paidasta puuttui enää toinen hiha.
Näyttelijä kutoo tai virkkaa iltaisin kotona mieluiten värikkäistä jämälangoista.
Lauri, miten innostuit käsitöistä?
Ensimmäinen kosketukseni neulomiseen oli korona-aikana. Yritin opetella sitä hetken, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt ollenkaan. Sain lopulta tehtyä tosi ruman pehmolelun, jolle annoin nimen Koronavirus. Se on vieläkin tallessa.
”Kun neulominen alkoi pikkuhiljaa sujua, jäinkin koukkuun. ”
Neulomisen aloitin reilu vuosi sitten, jolloin oli vähän pidempi aika, kun minulla ei ollut töitä. Reissasin Norjassa, jossa muutamat ystäväni neuloivat, ja päätin, että opettelen myös taidon. Katsoin ensin mallista, miten kaverini tekee, mutta eihän siitä tullut alkuun mitään. Opettelu vaati aikaa ja hermoja. Käteni on tehty ehkä enemmän rakentamiseen kuin neulomiseen. Kun neulominen alkoi pikkuhiljaa sujua, jäinkin koukkuun. Olin selkeästi kaivannut kaupunkioloihin sopivaa käsillä tekemistä, jossa jälki näkyy heti.
Tein aluksi vain helppotöisiä pipoja paksuilla langoilla ja isoilla puikoilla, jotta sain rutiinia. Työnjälkeni oli kireää, koska yritin neuloa tosi huolellisesti.
Millainen käsillä tekijä muuten olet?
Olen maalta kotoisin ja tykännyt aina tehdä kaikenlaista käsilläni. Kun olin lapsi, isälläni oli ajatus, ettei kaupasta osteta mitään, jos sen voi tehdä itse. Jos olen maalla Karinaisissa, olen yleensä ulkona tekemässä jotain. Korona-aikana rakensin kolme terassia, yhden säilytysarkun, pihakalusteita, pajuaidan ja kaikkea mahdollista, kun piti saada purkaa luovuutta.
Tällä hetkellä minulla on kotitilallani työn alla entisen 1700-luvun päärakennuksen pelastusurakka, jossa olen päässyt opettelemaan myös kivijalan valua.
” Oli jännittävää joutua yhdessä kohtauksessa neulomaan katsomatta, mitä teen. ”
Millaista oli näytellä konkarineulojaa?
Roolin myötä aloin huolellisesti opetella neulomista lisää. Jakob oli mielenkiintoinen ja isotöinen rooli. Hän neuloo tosi nopeasti ja helpottaa harrastuksella ahdistustaan. Saan hyvin kiinni ajatuksesta, että neulominen rauhoittaa. Jakob myös purkaa innokkaasti, mutta itse olen tosi huono purkamaan, jos jokin menee pieleen. Ehkä siksi, että haluan saada valmista nopeasti.
Vaikka kuvauspäivät Islannissa olivat 12-tuntisia, väliaikaa oli paljon. En pyöritellyt peukaloita, vaan lankoja. Luin vuorosanoja ja treenasin neulomista.
Olen vielä niin aloittelija, etten osaa neuloa ilman, että katson koko ajan käsiini. Oli jännittävää joutua yhdessä kohtauksessa neulomaan katsomatta, mitä teen.
Jakobin neuleista tein vain pätkiä. Työryhmässä oli mukana paikallinen superammattilainen, joka teki suuren työn neulomalla kohtauksiin eri osioita villapaidasta ja valmiin paidan. Tavoitteenani oli, että tekisin itsekin Islannissa ainakin villapaidan. Melkein onnistuinkin. Neuloin toisen hihan kotona ja sain paidan valmiiksi.
Hildurissa ex-vaimoani näyttelevä Iina Kuustonen sekä pääosan näyttelijä Ebba Katrín Finnsdóttir ovat neulojia. Saimme idean alkaa työstää samanmallisia paitoja yhtä aikaa ja perustimme vitsillä Kneeting Fans -Whatsapp-ryhmän, jossa jaamme tekeleitämme ja kannustamme toisiamme. Minä tosin neuloin Islannissa niin paljon, että sille tuli muutamiksi kuukausiksi stoppi.
”En lue ohjeita, vaan haluan luovia, testailla ja tehdä töistäni persoonallisia.”
Mitä käsillä tekeminen antaa sinulle?
Käsityöt ovat hyvää vastapainoa näyttelijän työlle, joka on pääosin aivotyötä. Niissä pystyy myös kehittymään koko ajan. Kun minulta lähti vähän kiinnostus neulomiseen, tuttava opetti isoäidinneliön virkkaamisen. Oppiminen kesti hirveän kauan, mutta nyt neliö onnistuu jo tosi nopeasti.
Neulomisesta on tullut minulle taiteilijana yksi keino purkaa luovuuttani. En lue ohjeita, vaan haluan luovia, testailla ja tehdä töistäni persoonallisia. Villapaitoihin on tosin ehkä pakko katsoa ohjeita.
”Neuletöideni väreistä huomaa, etten ole kovin kärsivällinen. Kun kyllästyn, vaihdan langan väriä.”
Millaisia onnistumisen kokemuksia olet saanut neulomisessa?
Palkitsevinta on saada työ valmiiksi. Töitä on myös kiva antaa muille. Olen tehnyt sisareni lapsille suuret pupupehmolelut ja poikani on tilannut minulta pipon.
Neuletöideni väreistä huomaa, etten ole kovin kärsivällinen. Käytän paljon jämälankoja, joten väri vaihtuu usein. Kun keskittymiskyky loppuu ja kyllästyn, langan väriä vaihtamalla pääsen aina vähän eteenpäin.
Aiemmin en olisi ikinä uskonut, että opin neulomaan ja virkkaamaan. Luulin, ettei minulla riitä kärsivällisyys. Ehkä ylpein olen villapaidasta, jota en olisi koskaan ajatellut saavani valmiiksi.
Laurin vinkit neulomiseen
- Löydä neulomiseen sopiva hetki. Yhdistä se rentoutumiseen, jolloin harrastus pysyy mielekkäänä. Itse neulon, kun kotona on rauhallinen hetki esimerkiksi katsoessani tv-sarjaa.
- Muista, että virheet kuuluvat oppimiseen ja täydellisyyttä ei kannata tavoitella heti. Kaikki neulojat purkavat joskus.
- Käsitöissä ei tarvitse pysyä säännöissä, vaan voi kokeilla eri tekniikoita ja kehitellä omiakin.
Kuvauspaikka: Sunday Knitting Club
Kommentit