Ladosta kesäkoti? Kun rohkea suunnitelma epäonnistui, Åsa ja Johan rakennuttivat paikalle uuden, latomaisen talon

Olohuoneen sohvalla kikatellaan. Åsa Gribbe kutittelee jälkikasvuaan, ja pojat ovat pähkinöinä. Vielä muutama vuosi sitten tällä paikalla oli vanha lato.

− Onneksi rakentamisen ja sisustamisen suhteen ollaan voiton puolella. Enää puuttuu muutamia pikkujuttuja, kuten olohuoneen päätyseinälle tuleva kiinteä kirjahylly. Pitää kuitenkin pitää pieni tauko ja kerätä voimia ja resursseja siihen projektiin, Åsa sanoo ja katselee ympärilleen.

Gribben nelihenkinen perhe asuu Tukholmassa. Kuitenkin Åsan suvun juuret ovat syvällä närpiöläisessä maaperässä. Siksi perhe on nyt täällä.

− Sukumme on omistanut nämä maat 1600-luvulta sakka. Olen kymmenettä polvea täällä. Vietämme Närpiössä kaikki lomat, kertoo opettajana työskentelevä Åsa.

Keittiön puolella puuhailee Åsan äiti Christine Rosenback. Hän asuu miehensä kanssa ympäri vuoden tässä kahden sukupolven talossa.

Perinteet painoivat vaakakupissa, kun Åsan perhe alkoi pohtia kesäkodin hankkimista. Ostettaisiinko kesämökki meren ääreltä vai jotain ihan muuta?

− Minusta tuntui, että en voi myydä tätä paikkaa. Ajattelin, että jos hankkisimme kodin Suomesta, sen pitäisi sijaita juuri täällä.

Voisiko ladosta tehdä kodin? Tätä kysymystä Åsa ja Johan miettivät kesällä 2019.

Sukutilan vanha päärakennus oli purettu 1990-luvulla. Sen tilalle oli rakennettu uusi talo, joka oli myöhemmin myyty. Tarvittiin uusi paikka, johon asettua. Mieluiten se olisi vanha rakennus.

− Johan on ammatiltaan historioitsija. Historia ja vanhat talot kiinnostavat meitä molempia, Åsa sanoo.

Pariskunta mietti vanhan hirsitalon siirtämistä tontille. Sille ei kuitenkaan löytynyt luontevaa paikkaa. Sitten Åsa ja Johan keksivät tontilla olevan vanhan, osittain hirsirunkoisen ja osittain rankarunkoisen ladon. Olisiko siinä valmiit raamit taloksi?

Tällainen oli vanha lato:

Kun Åsa ja Johan tutkivat vanhan ladon rakenteita, he päästivät mielikuvituksensa valloilleen. Voisiko ladon alle valaa uuden betonilattian ja jättää seinien hirret ja katon parrut näkyviin? Tai avata isot ikkunat juuri siihen, missä olisi komeimmat peltonäkymät?

− Kuitenkin arkkitehti ja rakentajat olivat sitä mieltä, että ladosta ei kannata rakentaa taloa. Käytännössä lato olisi pitänyt purkaa kokonaan osiin ja koota uudelleen. Se olisi ollut liian monimutkaista ja tullut kalliiksi.

Kun unelmat ”latoflippauksesta” oli hylätty, piti keksiä jotakin realistisempaa.

− Aloimme etsiä valmistaloa, joka sopisi tyyliltään ja kooltaan vanhan ladon tilalle. Valmistalo oli meille järkevin vaihtoehto, koska asuimme Ruotsissa emmekä voineet olla mukana rakentamassa.

Sopiva talo löytyi paikallisen talotoimittajan mallistosta. Simons-talon malli oli lähes täydellinen. Se oli vain puoli metriä kapeampi kuin vanha lato.

Suunnittelupöydällä taloa levennettiin saman kokoiseksi kuin lato. Kattokulma ja korkeuskin muokattiin samoiksi. Keittiöön piirrettiin paikka puuliedelle ja lopuksi pohja pyöräytettiin peilikuvaksi.

− Pohjan kääntämisellä saimme olohuoneen ja isot ikkunat pellon puolelle.

Palomääräykset tuottivat päänvaivaa. Uutta rakennusta ei saanut rakentaa yhteen vanhan navetan kanssa.

− Simonsin suunnittelijat keksivät, että rakennusten väliin voisi tehdä läpikuljettavan porttikongin. Ratkaisulla saimme arkieteisen talon päätyyn sekä sen eteen tilan, jossa säilyttää esimerkiksi polkupyöriä.

Rakennustyöt alkoivat ladon purkamisella keväällä 2021. Perhe itse oli tuolloin Tukholmassa.

− Onneksi vanhempani olivat paikalla koko rakennusajan. Mekin osallistuimme rakentamiseen Facetimen välityksellä.

Vanha lato purettiin navetan kyljestä

Ladon vanhimman osan hyväkuntoisena säilyneet hirret 1700-luvulta otettiin talteen.

Kesäkuussa perhe oli paikalla seuraamassa talon perustusten valamista. Elokuun alussa he kokosivat kimpsunsa ja palasivat Ruotsiin. Elementtitoimitus tuli tontille seuraavalla viikolla.

Facetimen välityksellä Åsa ja Johan näkivät, kuinka muutamassa päivässä vanhan ladon paikalle kohosi lähes identtisen näköinen rakennus. Sitten siirryttiin sisätöiden pariin.

Sisustusta varten Åsa ja Johan keräsivät kuvia kodeista, tunnelmista ja materiaaleista, joista he pitivät. Molempien kuvissa toistuivat vanhat talot ja tummat värit. Åsa laati myös huonekohtaiset moodboardit. Konkretiaa he lähtivät hakemaan Närpiön kotiseutumuseosta. Sen tuvasta kodin väripalettiin päätyivät tumman- ja vaaleanharmaa, viininpunainen, sammaleenvihreä ja vielä tummansininen. Esimerkiksi keittiön kaapit sekä keittiön ja olohuoneen seinät maalattiin samalla tummanharmaan sävyllä.

Tapettivalinnoissa Åsa luotti omaan makuunsa.

− Pikkuvessan Designers Guild -tapetti oli ensimmäisiä asioita, jonka tiesin haluavani tänne.

Samaisen vessan oveksi Åsa keksi isänsä varastossa olleen parisataa vuotta vanhan peilioven.

− Rakentajien oli vaikea ymmärtää, että halusimme oven, joka on niin matala, että alaosaan jää 30 senttiä seinää. Vanha ovi on kuitenkin iso tunnelman luoja eteisessä.

Rakennusmääräysten mukaisesti talossa on myös toinen vessa, jonne pääsee pyörätuolilla.

Åsa hankki kaikki laatat, hanat ja tapetit hyvissä ajoin etukäteen.

− Olimme remontoineet kotimme Tukholmassa. Vertailin silloin eri tuotteiden hintoja Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa oli halvempaa.

Todellinen onnenkantamoinen oli tukholmalaisen Kakelspecialisten-liikkeen alennusmyynti. Sieltä Åsa hankki yhdellä kertaa kaikki laatat ja hanat.

Kodin tyyliin sopiva rustiikki lattiamateriaali löytyi yllättävän läheltä rakennustyömaata. Novafloorin 30 senttiä leveä käsin veistetty ja öljyvahattu lankkulattia tuli Vaasasta.

Kiirastorstaina 2022 perhe sytytti ensimmäistä kertaa tulen olohuoneen takkaan ja keitti kahvit puuliedellä. Hetki on jäänyt Åsalle mieleen merkittävänä etappina.

Vielä edessä oli loppukiri, että talo saataisiin valmiiksi ennen juhannusta. Aikataulu piti, ja perhe sai muuttoluvan juhannusviikolla.

− Lapsena vanha lato oli lempileikkipaikkani. Tuntuu ihmeelliseltä, että asumme nyt täällä. Täällä on hyvä olla, Åsa sanoo.