Petra Heikkilä ja hänen puolisonsa Mikko Perkiö ovat asuneet 1900-luvun alussa rakennetussa talossa Tampereella jo liki kymmenen vuotta. Tämä on myös kouluikäisen Kuutin ja esikoulua käyvän Tuutikin synnyinkoti. Pariskunta haaveili vanhasta talosta keskustan tuntumassa. He ihastuivat oitis tunnelmalliseen puutaloon, jossa yhdistyvät kaupungin ja maalaiselämän parhaat puolet.

– Naapureista on tullut ystäviämme. Kesäisin istumme iltaa pihalla grillin ääressä ja parannamme maailmaa. Taloyhtiön pihasauna lämpiää monta kertaa viikossa, ja jos kaipaa villimpää menoa, keskustan riennot ovat muutaman minuutin kävelymatkan päässä, Petra kertoo.

Petra on sekä lastenkirjailija että kuvataiteilija, ja hän myös opettaa kuvataiteita. Rakkaus väreihin näkyy kaikkialla kodissa. Sisustusratkaisut ovat luovia ja omaperäisiä.

Melkein kaikki huonekalut on ostettu käytettyinä tai saatu ystäviltä. Uutena pariskunta on hankkinut vain muutaman hyllyn ja valaisimen. Petra tunnustautuu perheen kirpparihaiksi, mutta välillä Mikkokin innostuu aarteita metsästämään.

– Kirpputoreissa kiehtoo niiden yllätyksellisyys. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan ja miten löytö vaikuttaa kodin tunnelmaan, Petra kertoo.

Luovat sisustajat ovat taitavia keksimään tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Shakkinappuloista tulee hyviä vetimiä ja kattilankansista seinälautasia. Elämän jäljet saavat näkyä esineissä. Pariskunta pitää antiikista ja vintagesta, ja heistä on hauskaa yhdistellä eri tyylisuuntia keskenään.

Yhteinen hupi on myös antaa rakkaille esineille nimiä, jotka viittaavat niiden menneisyyteen. Olohuoneen satavuotias sohva sai nimekseen Keihänen. Vanhantavarankauppias oli kertonut sohvaa tuodessaan, että kaluste on kuulunut Keihäsmatkojen perustajalle Kalevi Keihäselle.

– Keihäsen sylissä on vietetty monia hilpeitä hetkiä ystävien kanssa, Petra kertoo.

Petra muuntelee sisustusta vaihtelemalla esineiden paikkaa keskenään. Tavoitteena on joko löytää harmoniaa tai jännittäviä kontrasteja – vähän millä mielellä sisustaja sattuu kulloinkin olemaan.

Muutama vuosi sitten hän alkoi maalata keittiökaapiston ovia lämpimän keltaisiksi. Parista ovesta tuli sininen, mutta vieläkin näytti laimealta. Hän lisäsi vähän purppuranpunaista, ja valmista tuli!

– Olen rohkea värien käyttäjä, mikä johtuu varmaan ammatistani. Sisustaminen muistuttaa hiukan maalaamista. Siinä tekee tavallaan muotokuvaa elämästään ja arvoistaan, taiteilija summaa.