Meillä asuu minä ja mieheni sekä 11-, 9-, 5- ja 1-vuotiaat lapset. Kotimme on sadan neliön paritalon puolikas Helsingissä.

Vaikka talomme on melko uusi, siihen on onneksi tehty isot makuuhuoneet. Niitä on kolme. Yksi makkari on aikuisilla, pienemmät lapset jakavat toisen ja isommat kolmannen.

Huonejako on toiminut tosi hyvin. Lapsemme viihtyvät yhdessä. Vaikka kaikilla heistä on nyt omaakin tilaa, olen huomannut, että he ovat usein yhdessä.

Olemme aina olleet kiinnostuneita vaihtelemaan järjestystä ja miettimään, miten tilaa voisi hyödyntää parhaiten. Sen jälkeen, kun vajaat kolme vuotta sitten muutimme tähän asuntoon, olemme innostuneet kovasti tuunaamisesta ja nikkaroinnista. Täällä on tilaa toteuttaa projekteja.

Meitä kiinnostaa kestävämpi elämäntapa: aina ei tarvitse tavoitella isompaa ja parempaa, vaan voi miettiä, miten jo olemassa olevaa voisi käyttää fiksusti. Ajattelen myös, että kun kaikkia paukkuja ei laita asumiseen, voi tehdä kaikkea muutakin hauskaa.

Pinterest on koululaisillamme kovassa käytössä. He tykkäävät etsiä sieltä askartelu- ja sisustusideoita, ja olivat nähneet siellä ratkaisuja, joissa huone oli jaettu Ikean Kallax-hyllyllä. He miettivät, voisiko heidänkin huoneensa jakaa niin, jotta he saisivat kumpikin maalata oman puolensa lempivärillään.

Lapset eivät kaivanneet omia huoneita, vaan tykkäävät kovasti olla yhdessä. Heillä on kuitenkin erilaiset omat tyylit. Ymmärrän sen ja haluan tukea heitä niiden ilmaisussa.

Tulimme siihen tulokseen, että Kallax-hylly ja kaksi erillistä sänkyä veisivät niin paljon lattiapinta-alaa, ettei kummallekaan puolelle huonetta jäisi juuri omaa tilaa. Siispä mietimme, voisiko huoneen jakaa jotenkin fiksummin. Näin elokuussa Pinterestissä kuvan, jossa joku oli tehnyt vastaavanlaisen, mutta vähän minimalistisemman kerrossänkytoteutuksen. Näytin kuvan lapsille, ja he olivat siitä tosi innoissaan. Heille oli iso juttu, että he saisivat päättää oman puolensa sisustuksesta kokonaan itse.

Mieheni oli projektin toteuttaja, ja minä suunnittelija. Otin selvää erilaisista vaihtoehdoista ja hankin tarvittavat materiaalit, hän rakensi kerrossängyn.

Lapset eivät osallistuneet sängyn suunnitteluun, mutta he päättivät, mitä huonekaluja ja mattoja haluavat. 11-vuotias tykkää pastelliväreistä, joten hänen huoneeseensa tuli runsaasti niitä ja viherkasveja. 9-vuotias halusi lempiväriään mustaa, mustavalkoista ja harmaata. He myös valitsivat itse, kumpi nukkuu kummallakin puolella.

Metsästimme pari kuukautta rungoksi oikeanlaista sänkyä Tori.fistä ja kävimme katsomassakin muutamaa. Niihin oli kuitenkin tehty sellaisia viritelmiä, etteivät ne olisi toimineet meidän tarpeisiimme. Kun emme enää jaksaneet odotella, kävimme ostamassa Ikean puisen Mydal-kerrossängyn.

Käytännöllisyys ratkaisi sen, miten päin rakensimme sängyn. Koska huoneessa on vain yksi ikkuna, valitsimme sängyn yläosaan tilanjakajaksi rimaseinän, jonka läpi valo pääsee.

Halusimme käyttää materiaaleja niin, että meidän ei tarvitsisi ostaa mitään turhaa. Hyödynsimme esimerkiksi kerrossängystä ylijääneitä osia, kuten kaiteita. Kaikkia niiden osia ei tarvittu seinien rakentamisen vuoksi, joten teimme niistä portaat.

Puutavarana suosimme kotimaista liimapuulevyä. Kun sänky oli paikallaan, mittasimme ja laskimme, montako levyä tarvitsimme. Mieheni sahaili ne sopivan kokoisiksi keittiön ruokapöydän äärellä.

Vertailtuamme erilaisia kiinnitysratkaisuja päätimme käyttää tukevia kulmarautoja. Niitä on sängyssä niin paljon, että vähempikin olisi voinut riittää. Tärkeintä oli kuitenkin, että sänky olisi varmasti turvallinen, vakaa ja kestävä.

Mieheni ei ensin ollut hirveän innostunut näin isosta projektista: emme tienneet, onko meillä kaikkia tarvittavia välineitä tai miten muutos olisi fiksuinta toteuttaa. Hän lähti silti rohkeasti tekemään, koska ajatteli lopputuloksesta tulevan niin hyvä. Hän onnistui todella hienosti ja ylitti itsensä monella tapaa.

Meille ei tullut oikeastaan mitään ongelmaa eteen. Ikea-huonekalujen kokoaminen on puolisolleni helppo nakki, ja mittojen saamisessa kerralla oikein varmasti auttoi, että hän on tarkka laskemisessa.

Koko muutokseen, eli vanhojen kalusteiden purkamiseen, seinien maalaamiseen ja sängyn rakentamiseen, meni viikon verran. Pelkkä sängyn rakennus olisi ollut kahden päivän homma, jos olisimme tehneet sen yhteen putkeen.

Projekti valmistui lokakuun alussa, ja ainakin toistaiseksi ratkaisu on toiminut superhyvin. Lapset viihtyvät omissa huoneissaan ja ovat tyytyväisiä valintoihinsa. Tällä hetkellä kolme vanhempaa lastamme myös hengailevat usein yhdessä 9-vuotiaamme puolella jaetusta huoneesta. Hän on laittanut alasänkyyn verhon, joka tekee siitä majamaisen.

Lisäksi lapsista on ollut kiva, että kumpikin voi nyt ottaa oman kaverin yökylään yhtä aikaa, ja vielä mahtuisi kolmaskin kaveri. Ennen huoneessa lattiatilaa oli vain yhden ekstrapatjan verran, kun taas uudella järjestyksellä lattialle mahtuu kolme patjaa.

Kivana bonuksena koululaiset ovat pitäneet huoneensa ehdottomasti siistimpinä kuin aikaisemmin. Siistinä pitäminen on varmaan kivampaa, kun huoneessa on vain omia tavaroita. Kummankaan ei tarvitse ärsyyntyä siitä, että toinen sotkisi koko huoneen. En tiedä, ovatko myös säilytysratkaisut nyt paremmat.

Olen iloinen, että lapsetkin ovat näin tyytyväisiä ratkaisuun. Me kaikki tykkäämme tästä kodista niin paljon, ettemme haluaisi muuttaa mihinkään. On siis tosi hyvä, että keksimme ratkaisuja, jotka toimivat juuri tässä kodissa.