Neljä vuotta sitten yrittäjä Anna Hammaren asui Helsingin keskustassa mutta haaveili maalle muutosta. Elämä olisi helpompaa lapsen, kissojen ja koirien kanssa maalla. Kaupungissa kun piti aina etsiä puisto ulkoilua varten. Mielessä oli entinen kotipaikka Kirkkonummi, mutta ratkaiseva käänne oli, kun Anna tuli Kauniaisiin katsomaan ystävänsä kissanpentuja.
– Oli talvi ja lunta, puutaloja ja lyhtyjä, ihanan näköistä. Ystäväni kertoi, kuinka helppoa elämä on täällä lasten kanssa, kun on koulut ja harrastukset lähellä ja joka paikkaan voi pyöräillä.
Anna ei ollut koskaan ajatellut muuttavansa Kauniaisiin, mutta kahden kuukauden päästä kissojenkatselukäynnistä Anna oli 1927 rakennetun Lars Sonckin suunnitteleman kivitalon omistaja. Oikeastaan Anna etsi pientä puutaloa, jollaisen tunnelmaa hän rakastaa. Välittäjä vei hänet kuitenkin katsomaan hiljaisessa myynnissä ollutta kivitaloa.
– Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, tunnustaa Anna.
Vanhassa kivitalossa oli puutalon tunnelma, vanhat puulattiat ja ruutuikkunat. Talo oli suunniteltu kirjailija Mikael Lybeckin pojalle taidemaalari Nils Lybeckille ja tämän keraamikkopuolisolle Maritalle.
Kaikki isot remontit oli tehty, ja Annan mielestä vain pinnat vaativat kohennusta. Pihakin oli kunnossa ja istutukset mieleisiä. Kylpyhuoneet ja keittiön Anna olisi halunnut uudistaa heti mutta päätti kustannussyistä porrastaa remonttiaikataulua. Keittiökaapit saivat teippaamalla uuden pinnan, ja osa niistä sai lähteä.
Maalia kului litrakaupalla, kun yläkerran musta lattia ja kaikki sisäkatot maalattiin valkoisiksi. Osa huoneista sai tapetit. Sauna joutui remonttiin, kun Anna huomasi, ettei sitä ollut eristetty ja putket jäätyivät talvella. Talon kaksi kylpyhuonetta Anna remontoi viime vuonna.
Muutama vuosi sitten takapiha sai uima-altaan. Vaikka Anna viettääkin kesät mökillään saaristossa, keväällä ja elokuun lämpiminä päivinä uima-allas on Lisa-tyttären ja koirien ahkerassa käytössä. Koirille on jopa oma ramppi, erillinen askellaituri, jotta ne pääsevät helposti altaasta.
Kaikki tavarani ja huonekaluni ovat löytyneet vähän vahingossa.
Anna haalii löytöjä ja myöntää ihastuvansa kummallisiin tavaroihin. Varsinkin jos löytää jotain halvalla, se on aina parasta. Ja Annahan löytää.
– Kaikki nämä tavarani ja huonekaluni ovat tulleet vähän vahingossa. Kierrän kirpputoreja, kierrätyskeskuksia, maaseuduilla antiikkikauppoja ja löydän netistä. Suosin Toria ja Roomagea. Osan olen ostanut uutena, tosin nekin näyttävät vanhoilta.
Anna vitsailee olleensa vihdoinkin tarpeeksi vanha ostaakseen uudet sohvat. Kissojen tarve teroitella kynsiään on jättänyt Boknäsin sohviin jo jälkensä. Sopivat nojatuolit Anna löysi pilkkahinnalla Torista, ja ne rahdattiin taloon Rovaniemeltä. Anna osti tuoleihin uudet, roosat kankaat mutta kauhistui saatuaan tarjouksen verhoilun hinnasta. Tuolit saivat jäädä oranssiksi ja vihreäksi. Entisen kodin sohvatyynyjen kanssa väripaletti näyttää harkitulta.
Anna toteuttaa itseään järjestelemällä kotia. Se on kuin palapelin kokoamista.
Anna työskenteli 15 vuotta koirien osteopaattina, kunnes vaihtoi alaa. Koko alaa Anna ei raaskinyt jättää, joten nykyään hänellä on yritys All Fur Dogz, joka myy koiratarvikkeita ja tarjoaa koirapäivähoitoa sekä trimmauspalvelua. Käsillä tekemistä Anna pitää edelleen välttämättömänä.
– Maalaan ja tuunaan, pihalla kaivan ja möngin. Aina välillä kun keksin, mitä haluan saada kotiin, se saattaa jäädä vaivaamaan ja sitten toteutan sen. Sen takia en ostakaan kalliita juttuja ja myyn tai annan tavaraa eteenpäin.
Sisusta myös kylpyhuone muun kodin tavoin, jotta se ei jää kolkoksi. Tuo kodikkuutta viherkasveilla, koreilla, pientavaroilla ja ikkunallisessa tilassa verhoilla.
Tärkeintä on kuitenkin toimivuus. Kodin pitää tuntua siltä, että siellä voi elää ja olla, tarvitsematta varoa mitään. Mattojen täytyy olla ehdottomasti sellaisia, ettei niissä näy ihmisten eikä eläinten vahingot. Anna haaveilee alakerran lattioiden uusimisesta, sillä valkoiset lautalattiat eivät ole kaikkein kätevimmät kolmen koiran ja kolmen kissan kanssa. Vanha koti oli nykyistä pelkistetympi. Anna myöntää ihastuvansa tavaroihin enemmän kuin ennen. Tavaroita ei saa kuitenkaan olla liikaa, vaan pitää olla tilaa myös hengittää.
Lempipaikka on vihreä nojatuoli olohuoneessa. Lisan mentyä nukkumaan ehtii Anna istua ja kuunnella musiikkia tai jutella puhelimessa ystävien kanssa – tai puuhastella.
– Kun näkee käsiensä jäljen heti, se on parasta, on se sitten ruohonleikkuuta tai mitä tahansa kodissa.
Anna toteuttaa itseään järjestelemällä kotia. Se on kuin palapelin kokoamista. Pienillä muutoksilla koko huone muuttuu. Joskus riittää vain erilaisten kukkien asettaminen uuteen paikkaan. Anna haluaa kokeilla tilan muuttamisen vaikutuksia. Kun Anna tulee huoneeseen, hän tietää, ovatko tavarat oikeilla paikoilla vai häiritseekö jokin.
Anna on valmistunut terapeutiksi ja ymmärtää nykyään, että vaikka ihminen ei tietoisesti miettisi värien ja kuosien sopimista toisiinsa, alitajunta ohjaa sisustamista.
Anna haluaa tuoda taloon eloa ja iloa kutsumalla ystäviä. Ystävät nauttivat talon hiljaisuudesta ja rauhallisesta tunnelmasta. Paksut kiviseinät eivät laske ulkoa mitään ääniä.
Vaikka ajatus Kauniaisiin muuttamisesta ei alun perin innostanut Annaa, viihtyy hän mainiosti. Nuuksio ja metsät ovat lähellä, ja koirien kanssa on helppo ulkoilla.
– Tyttäreni Lisa sanoo, ettei me voida muuttaa täältä koskaan pois. Olen kyllä supertyytyväinen.
