Helsingin Ullanlinnan eloisista kortteleista maalaismaisemiin Seinäjoelle: Tiia ja Oskari Seppelvirta tekivät elämässään täyskäännöksen, kun heidän esikoisensa syntyi vuonna 2010. Pienen tytön tuoreina vanhempina tuntui luontevalta palata kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle, lähelle molempien perheitä. Muutto Seinäjoelle vaati uramuutoksen ja totuttelemista aiempaa hiljaisempaan ympäristöön, mutta päätös kannatti.
Nelihenkinen perhe asustaa Tiian suunnittelemassa lehtikuusiverhoillussa talossa Soukkajoen luonnonläheisellä alueella, muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Metsän sävyihin sointuva talo on ulkoa katsottuna vähäeleinen kokonaisuus. Sisällä puolestaan avautuu vaalea ja funktionaalinen koti, jossa jokainen yksityiskohta on harkittu.
Ensimmäiset Seinäjoen vuodet perhe asui 116-neliöisessä omakotitalossa. Ajatukset oman talon rakentamisesta kypsyivät toisen tyttären syntymän myötä. Molempien mieleen piirtyi jo ensimetreillä kuva atriumtalosta ja 70-luvun selkeästä arkkitehtuurista.
– Haaveidemme talo vaati leveän tontin, ja sen löytäminen vaati aikaa ja onnea. Kun lopulta saavuimme tänne, teimme kaupat nopeasti. Paikan hiljaisuus ja maisemat tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen. Talo oli helppo sijoittaa tontille siten, että olohuoneen isoista ikkunoista ei avaudu näkymää naapuritalojen suuntaan, Tiia kuvailee.
Kun tontilta kulkee kohti metsänreunaa, vastassa on vehmas joenranta perhosineen. Luonto olikin tärkeä lähtökohta, kun Tiia ryhtyi hahmottelemaan taloa paperille.
– Olen arkkitehtinä harrastelijatasoa, mutta minulla oli vahva visio. Halusin ehdottomasti luonnostella talon itse, vaikka arkkitehti piirsikin lopulliset suunnitelmat, Tiia sanoo.
Pariskunnalle oli alusta alkaen selvää, että talossa tulee olla yksinkertainen runkorakenne. Kahdesta vaihtoehdosta, hirsi- ja kivitalosta, he päätyivät jälkimmäiseen.
– Mummolassani oli aikoinaan rakennuksen reunustama sisäpiha ja pidin sitä viehättävänä. Kun Jyväskylän asuntomessuilla käydessäni tutustuin kolmeen erilaiseen atriumtaloon, varmistuin tulevan talomme mallista, Tiia muistelee.
Työt alkoivat tontilla keväällä 2016. Tiia ja Oskari pitivät tiiviisti kaikki projektin langat omissa käsissään, mutta rakentaminen jätettiin ammattilaisille. Pariskunnalla oli jämpti työnjako, jonka mukaisesti Tiia keskittyi ensin suunnitelman työstämiseen, sitten pintamateriaalien valitsemiseen ja niiden etsintään. Oskari puolestaan toimi projektinjohtajana. Talo valmistui vuodessa ja kaikki sujui moitteettomasti aina budjettia myöten. Tiia pitää onnistumisen edellytyksenä ennakointia, excel-seurantaa sekä malttia materiaalivalinnoissa.
– Tilasimme monet tuotteet jo ennen kuin aloimme edes rakentaa. Saimme ostettua tavaroita edullisesti ja vältyimme näin viime hetken paniikkihankinnoilta, jotka ovat niitä pahimpia rahasyöppöjä.
Pariskunta oli päättänyt, että taloon ei myöskään muuteta, ennen kuin viimeinenkin lista on paikoillaan. He halusivat välttää sen tyypillisen tarinan, jossa yksityiskohtia nikkaroidaan vielä vuosien päästä. Talossa tehtiin muuttoa edeltävänä yönä vihoviimeisiä töitä, ja aamulla kaikki oli valmista.
– Muutto oli juhlallinen hetki ja kaikin puolin miellyttävä kokemus. Ja kuinka upea tästä tulikaan. Koimme kodin heti rakkaaksi paikaksi, Tiia muistaa.
Suunnittelussa Tiialla oli johtotähtenään funktionaalisuus, ei niinkään näyttävyys – vaikka sitäkään ei talosta puutu. Fiksusti mietityt toiminnot tekevätkin kodista erityisen. Taloon astuttaessa vastassa on siisti eteinen, ei kenkäkaaosta. Pääeteisen vierestä, liukuoven takaa, löytyy arkieteinen, jossa kiireisen lapsiperheen elämä saa näkyä kuravaatteineen ja kuivureineen. Talon yhteydessä on lämmin varastotila, jonne on käynti ulkokautta. Tulevaisuudessa se sopii vaikka teinin rauhalliseksi huoneeksi.
Kodin huoneet on sijoiteltu siten, että lapsilla ja vanhemmilla on omat valtakuntansa sopivan matkan päässä toisistaan. Keittiöstä avautuu näkymä lähes kaikkialle taloon, ja suurten oviaukotusten ansiosta valo saa virrata vapaasti tilasta toiseen.
– Halusin luoda kauniita näkymiä. Koska pääeteisessä ei ole koskaan kaaosta, edes sitä ei tarvitse piilotella, Tiia sanoo.
Persoonallista kylpytilaa jakaa väliseinä, jonka toisella puolella on suihkut ja toisella pesuallas kaapistoineen.
Tiia ja Oskari suosivat selkeää ja ajatonta sisustusta. Ikkunoissa ei ole verhoja, eikätkä vaaleita parkettilattioita peitä suuret matot. Näkyviin jätetty kantava rakenne kehystää korkeaa tilaa tyylikkäästi ja antaa kontrastia vaaleuteen.
Minimalistinen tyyli vaati kivitalon rakentajilta akustiikan huomioimista. Kun huoli kaikuvasta tilasta heräsi, pariskunta sai vastaavalta mestarilta vinkin toteuttaa rimakatto. Talon keskiosaan, keittiön ja olohuoneen korkeaan kattoon, asennettiin kangas ja sen päälle valkoinen rimoitus.
– Ratkaisu estää kaikumisen täysin, eikä ison tilan akustiikassa ole moitittavaa, Tiia kehuu.
Lisäksi muun muassa kodin WC:hen valittiin äänieristeovi – pieni mutta oleellinen asuinmukavuutta lisäävä yksityiskohta.
Kodin paras paikka kesäisin on etelän suuntaan avautuva suojaisa terassi ja pihamaa. Suuri nurmikenttä tarjoaa runsaasti tilaa lasten peleille ja leikeille. Omena- ja päärynäpuut sekä marjapensaat reunustavat tiluksia.
– Alun perin meinasimme rakentaa terassin eteen minimalistisen hyötypuutarhan, mutta lasten tarpeet menivät edelle. Kadun suuntaan saimme sitten toteuttaa minimalistisen kivipuutarhan, Tiia sanoo.
Talossa tuntuukin olevan jokaiselle perheenjäsenelle jotain erityistä. Juuri tästä Tiia alun perin haaveilikin. On omaa tilaa sekä paikkoja hemmotteluun ja yhteiseen loikoiluun.
– Parasta on se, miten helposti arki täällä sujuu lasten kanssa, Tiia summaa.
