Kun Tiina ja Marko Eevan kolmosvauvat syntyivät kaksitoista vuotta sitten, perhe muutti uuteen taloon Äyhölle. Se oli virhe, sillä lähes kaikki meni mönkään. Lähikoulu suljettiin homeongelman vuoksi, ja uudehko talo ei tuntunut omalta. Koti oli myös liian kaukana Rauman keskustasta. Viimein he alkoivat etsiä vanhaa taloa lähempää keskustaa. Unelmatalo löytyi Nummen alueelta, Vanhan Rauman kupeesta. Tiina kertoo, miten se onnistui:
”Nummi oli meille tuttu alue, sillä täällä olimme kärrytelleet vauvoja. Samalla olimme ihastelleet vanhoja, erisävyisiä puutaloja. Isäni on myös syntynyt Nummen alueella. Mutta kolmosten ollessa pieniä meillä ei ollut energiaa muuttoon saati remontteihin.
Vuonna 2016 huomasimme yhden unelmataloistamme olevan myynnissä Tori.fi:ssä. Sen peltikatto vuoti ja ulkolaudoituksista oli maali ropissut irti. Kantava hirsi oli saanut hieman kosteutta. Mutta talon kaikki ikkunat oli vaihdettu sekä sähköt ja putket uusittu. Talo ei ollut raakile vaan suuri mahdollisuus. Markon ystävä tarkasti katon ja tiesi ammattilaisena, että vuotavan kohdan korjaaminen riittää. Myyjät suostuivat myös korjauttamaan kantavan hirren. Niinpä ostimme ja remontoimme talon.
Kodissamme on vähän kaikkea, mutta me tykkäämme vähän kaikesta.
Kodissamme on kaikkea, mutta me tykkäämme vähän kaikesta. Aiemmin talovanhus oli sisustettu beigellä, ruskealla ja vihreällä. Tunnelma oli tumma ja raskas. Verhotkin olivat niin paksut, ettei aurinko päässyt herättelemään taloa.
Minä olen aina rakastanut värejä. Marko on hiljaa oppinut tyylini ja on sanonut olevansa tyytyväinen valintoihin. Kulmikkuus sisustuksessa ei ole meidän juttumme. Kodikkuus muodostuu mielestäni väreistä ja siitä, että koti on oikeasti eletyn näköinen.
Olemme kuorruttaneet kodin väreillä ja kuoseilla meille sopivaksi.
Tykkäämme kierrättää ja hankimme vain kotiin sopivia ja tarvittavia tavaroita. En kolua kirppareita tai muutenkaan osta jatkuvasti jotakin.
Lapset saivat valita itse huoneisiinsa tapetit. Uusimme myös muiden huoneiden seinäpintoja ja keittiön lattian. Remontoimme vessan uusiksi ja maalasimme talon ulkoa. Oli tärkeää saada muuttaa vanhaan taloon, jota ei tarvitse kunnostaa alusta asti. Olemme kuorruttaneet kodin väreillä ja kuoseilla meille sopivaksi. Viimeksi remppasimme saunan ja pesutilat uuteen uskoon. Kaikki on tehty ripotellen, ei kerralla.
Tärkein juttu kodissamme taitaa olla avoimet ovet. Kaverit saavat aina tulla, niin meidän kuin lasten. Niin on ollut aina, asuimme sitten missä tahansa.
Kolmosten synnyttyä saimme ystäviltämme valtavasti apua. Meistä ei ollut lähtijöiksi juuri mihinkään, joten kaverit tulivat meille. Kahvin lomassa joku syötti Taimille pullosta maitoa tai vaihtoi poikien vaippoja. Arvostamme sitä edelleen! Kesäisin kaverit heittelevät löylyjä pihasaunassa meidän kanssamme tämän tästä.
Lasten ollessa vauvoja tiesimme, miten haastavaa on olla yksin kolmen vauvan kanssa, emmekä halunneet jättää toista yksin. Siksikin koti on meille älyttömän tärkeä paikka.
Silloin, kun lapset olivat vauvoja, teimme tietoisen päätöksen olla elämättä ”läpystä vaihto” -elämää. Koska tiesimme miten haastavaa on olla yksin kolmen vauvan kanssa, emme halunneet jättää toista yksin. Siksikin koti on meille älyttömän tärkeä paikka.
Kolmea lasta hoitaessa yhteinen aikuisten aika jäi väkisinkin vähiin. Emme me muistaisi ilman valokuvia vauvavuodesta yhtikäs mitään. Mutta saimme toisistamme ja lapsistamme voimaa. Yhdessä selviytyminen oli viisas päätös.
Kymmenen vuoden tauon jälkeen aloitimme juuri yhdessä kuntosaliharrastuksen ja pidämme itsestämme huolta. Lisäksi laskemme keväällä vesille matkaveneemme. Olemme harrastaneet veneilyä paljon, lastenkin kanssa. Nyt voimme aloittaa uudet seikkailut perheen kesken omalla Lovely-veneellämme.
