Meidän Talo

Helsingin sykkeestä vanhalle maitotilalle! Saaran ja Juliuksen lapsiperheen elämä rauhoittui luonnon keskellä

Helsingin sykkeestä vanhalle maitotilalle! Saaran ja Juliuksen lapsiperheen elämä rauhoittui luonnon keskellä
Vihreä elämäntapa vei Saaran ja Juliuksen perheen Kangasniemelle. Nykyään Julius seuraa lintujen kevät- ja syysmuuttoa välihuoneen ikkunasta. Saara puolestaan käy sienessä omassa metsässä. Samanlaista arjen luksusta he eivät olisi saaneet entisessä kodissaan Helsingin keskustassa.
Julkaistu: 16.11.2021

Siinä se oli tepastellut pellolla ihan silmien edessä, merkillinen lintu, jollaista Julius, 35, ei ollut vielä koskaan nähnyt. Ei ollut Suomessa kovin moni muukaan, sillä savolaismaisemiin oli pyrähtänyt iso harvinaisuus, mustapyrstökuiri. Julius raportoi heti havainnostaan kavereilleen BirdLife-lintujärjestöön.

Saara ja Julius Cederströmin koti on vanhalla maitotilalla Kangasniemellä. Päätalo on rakennettu 1880-luvulla.

Raportoitavaa on syntynyt vuoden mittaan monista muistakin lajeista: laulujoutsenista, taivaanvuohista, vihervarpusista ja harmaapäätikoista lähtien. Kerran kurki törmäsi sähköjohtoihin ja se piti lopettaa. Se tuntui kurjalta. Nyt sähköjohdoissa lepattaa hopeankiiltäviä lintupelottimia. Välihuoneen ikkunasta häämöttää myös metsänreuna, Cederströmien ikioma siimes, joka kätkee uumeniinsa rikkaat marja- ja sienimaat. Enää Saaran, 27, ei tarvitse ajaa autolla kymmeniä kilometrejä päästäkseen täyttämään ämpäreitään. Omasta metsästä löytyvät niin mustikat, puolukat kuin suppilovahverot ja mustatorvisienetkin.

Maitotilan uudet omistajat suunnittelevat navettaan kesäkeittiötä tai vaikkapa kesähuoneita käsityöläisten ja taiteilijoiden käyttöön.
Julius on innokas kalamies ja Puula runsaskalainen järvi. Keväällä Julius harrastaa perhokalastusta, kesällä jigikalastusta ja uistelua.

Sekä Julius että Saara arvostavat luonnon läheisyyttä. Siksi he tekivät talokaupat tilasta, johon he aikovat palauttaa alkuperäisen hengen saneeraamalla, ennallistamalla ja säilyttämällä vanhaa niin paljon kuin mahdollista.

Alun perin pari oli suunnitellut ostavansa talon kesäpaikaksi, mutta kävi ilmi, että pankista saisi edullisemmat lainaehdot, jos kohde olisi vakituinen asunto kesäpaikan sijaan. Entinen maitotila täytti samalla Juliuksen monivuotisen haaveen.

– Olin etsinyt kesämökkiä jo viisitoista vuotta ja kolunnut monia paikkoja. Puula oli tuttu, sillä lapsuudenperheellämme on kesämökki Puulan eteläpuolella Hirvensalmella, hän kertoo.

Isoon tupaan mahtuu istumaan niin pöydän ääreen kuin seinäviertä kulkevalle pitkälle penkillekin. Hillityt itsekudotut matot ovat entisen omistajan peruja.

Saara astui sen sijaan uudelle maalle, vaikka maaseutu oli tuttua hänellekin lapsuudenkesistä. Ne hän vietti oman Waldenin-sukunsa tiluksilla Sysmässä.

Saaran ja Juliuksen kädenjälki näkyy päärakennuksessa jo vahvasti, vaikka pikkuperhe ei ole ehtinyt asua vuonna 1880-luvulla rakennettua hirsitaloa vasta kuin hetken. Saara tutkii mielellään Tori.fi-tarjontaa ja koluaa kirpputoreja, joita hän on löytänyt viljalti Kangasniemeltä ja lähikaupungeista. Hän nauttii ilmiselvästi harrastuksestaan, sillä kirpparilöydöt hengittävät upeasti maalaistalon tunnelmaa.

Uudet asukkaat vaalivat talon alkuperäistä tunnelmaa. Puuhella on keittiön sydän, vaikka se ei olekaan enää käytössä.

Vanhempien makuuhuone paljastaa oitis asukkaiden mielenkiinnon kohteet. Kirjahylly pursuaa kalastusaiheista kirjallisuutta. Seinällä riippuu kansakouluajoista tuttu pahvinen opetustaulu, johon on kuvattu lohen eri kehitysvaiheet. Kalastus on Juliuksen intohimo, jota hän pääsee toteuttamaan täysin rinnoin runsaskalaisella Puulavedellä.

Keittiöstä paljastuivat remontin jälkeen hyväkuntoiset hirsiseinät.

Tuvassa on tilaa jo nyt noin 70 neliötä. Lisää asuintilaa hankitaan poistamalla turhat komerot.

Seinää koristavasta tonttikartasta voi tarkistaa talon tarkan sijainnin. Kirjallisten lähteiden mukaan Alatalo 2 sijaitsi aikanaan Ukonniemen kylässä. Nykyisin tila kuuluu Hokan kylään, joka tunnetaan runoilija ja kääntäjä Otto Mannisen kotipitäjänä.

– Alun perin tilaan kuului 102 hehtaaria, mutta monien lohkomisten jälkeen jäljellä on enää viisi hehtaaria, Julius sanoo.

Saaran kirppislöytö, uusvanha valaisin, roikkuu katosta Juliuksen isoisoäidin peruja olevan senkin lähettyvillä. Huoneen nurkassa tönöttävä pönttöuuni toimii sähkövastuksin. Makuuhuoneen lämpötila pysyttelee sinnikkäästi 19 asteessa ja saattaa pudota yöllä jopa 16 asteeseen. Suunnitelmissa onkin ainakin ovien ja ikkunoiden tiivistäminen.

Saara on kattanut monesti tuvan pöydän kylävieraille. Pariskunnan ystävät ja sukulaiset ovat osallistuneet talkoisiin ja viettäneet usein aikaa maalla.
Pönttöuuni ei lämpiä puulla vaan lämpövastuksin. Kirjahylly on täytetty kalastusaiheisilla kirjoilla.

Makuuhuoneesta astutaan niin sanottuun välihuoneeseen, jonka ikkunasta avautuu näkymä pellolle ja lintujen puuhille. Välihuone toimii tarvittaessa myös vierashuoneena, elleivät vieraat halua vetäytyä välihuoneesta alkavaan sivusiipeen, jonka edelliset asukkaat rakensivat taloon 1970-luvulla. Sivusiiven retrohenki näkyy vahvimmin saunassa. Kiukaan kylkiä komistaa uljas maisemamaalaus, ja pesuhuoneessa seinäkaakelit hohtavat kirkkaanoransseina.

Päärakennuksen 240 asuinneliötä lämpiävät maalämmöllä.

Saunan värimaailma ei ole järin uusien asukkaiden mieleen, ja muutoksia on luvassa. Myös saunan ja pesuhuoneen pellonpuoleisten seinien yläosaan upotetaan leveät, kapeat ikkunat, joista voi saunoessaan ihailla luonnon tapahtumia.

Tässä talossa eletään ilmiselvästi vuodenkierron mukaan, luonnon keskellä. Se vastaa etenkin Juliuksen elämänfilosofiaa. Hän olisi halunnut aikanaan biologiksi tai limnologiksi, mutta opiskeli lopulta ympäristönhoitajaksi. Leipätyö vei retkeilyvaatteiden pariin, ja nyt hän työskentelee myyntijohtajana Bongessa, joka tuo Suomeen ulkoiluvaatteita ja lifestyle-brändejä.

Mutta ei Hokan-koti ole yksinomaan Juliuksen unelma. Se vastaa täysin myös Saaran käsitystä hyvästä elämästä.

– Voin olla täällä rauhassa, hän sanoo. Pienen vauvan äitinä oma rauha tuntuu juuri nyt oikealta asuinympäristöltä.

Saara ja Julius tarttuvat lintukirjaan ja kiikariin lähes päivittäin.

Ennen kuin talon emäntä pyytää kahville isoon tupaan, hän esittelee keittiön, jonka pariskunta on remontoinut katosta lattiaan.

– Aiomme remontoida koko talon, Saara kertoo.

Keittiössä oli ostohetkellä alas laskettu paneelikatto ja levytetyt seinät, lattiaa peitti muovimaton ja kovalevyn yhdistelmä. Cederströmit järjestivät talkoot, ja yhden viikonlopun aikana hirret paljastuivat niin katosta kuin seinistäkin.

– Emme yhtään tienneet, mitä levyjen takaa löytyy, Julius sanoo.

Lienee ollut jonkin sortin yllätys, kun keittiön katosta ropisi alas hiiren raatoja.

– Olimme jo saaneet jonkinlaisen käsityksen talon kunnosta ja iästä, kun näimme avonaista hirsiseinää tuvan komerossa, Julius jatkaa. Se auttoi osaltaan ostopäätöksen teossa.

Maaseutu tarjoaa Juliuksen ja Saaran mielestä hyvän kasvuympäristön heidän esikoiselleen Maj’lle.
Alatalo 2 oli ennen yli sadan hehtaarin tila, mutta pieneni vuosien saatossa lohkomisten jälkeen viiteen hehtaariin.

Keittiön lattia on nyt alkuperäinen lankkulattia, jonka uudet asukkaat ovat maalanneet kauniin helmenharmaaksi. Tupaa odottaa samanlainen remontti: seiniä ja kattoa peittävät kovalevyt poistetaan ja hirsiseinien annetaan tulla näkyviin. Seinän viertä kulkee maalaistaloille tuttu pitkä penkki. Sille voi istahtaa oma ja vieras väki seuraamaan talon puuhia. Ehkä Saara leipoo jonakin päivänä leipää isossa leivinuunissa.

– Ensin pitää opetella leivinuunin lämpötilat, hän pohtii ja jatkaa:

– Meidän molempien suvut ovat kaupungista. En ole oppinut leipomaan juureen.

Toistaiseksi Saara on käyttänyt keittiön sähköuunia. Siinä on valmistunut herkullinen suppilovahveropiirakka, jota hän tarjoaa kahvipöydässä. Sienimetsässä samoaminen tuntuu olevan Saaran intohimo. Hän on löytänyt valtavia määriä kantarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä omasta, suojellusta metsästä.

Tuvassa näkyy Saaran toinenkin intohimo: sisustaminen. Kuivatetut pellavakimput muuttuvat taideteokseksi puukehyksissä. Triptyykkimäinen peili on alkujaan ollut navetan ikkunakarmi, johon Julius on kiinnittänyt peilin. Irtaimiston mukana tulleet kapeat matot levittyvät kauniisti kahvinruskeille lattialankuille.

”Maaseudulla voi tehdä kaikkea, vaikka sushia ei voikaan tilata kotiovelle.”

Porstuan ovesta on kulkenut aikojen saatossa yksi jos toinenkin asukas ja kylävieras. Oma väki on tehnyt töitä maanviljelyksen ja karjanhoidon parissa toimeentulon varmistamiseksi. Siinä mielessä ajat eivät ole kovin paljon muuttuneet, sillä Saara ja Julius työskentelevät molemmat kotoa käsin, osittain koronapandemian pakottamina. Juliukselle korona-aika toi suuren hengähdystauon. Myynti- ja markkinointitehtävissä hänelle kertyi vuodessa helposti 150 matkustuspäivää eri puolelle Eurooppaa. Korona lopetti matkat ja työt siirtyivät pitkälti verkkoon. Silloin tällöin työ vaatii käyntiä yrityksen pääkonttorilla Helsingissä.

Saara työskentelee pörssimeklarina ja on parhaillaan äitiyslomalla. Keväällä 2020 hän teki etätöitä kotoa käsin.

– Etätöiden järjestäminen ei ole ihan helppoa, sillä käyttämäni tietokoneohjelmat vaativat erittäin raskaita salauksia, rahoitusta opiskellut kauppatieteiden maisteri selvittää. Tavallisesti hän istuu isossa dealingsalissa, joka on juuri niin hektinen kuin uutisissa kuvataan. Muutos maaseudun rauhaan on ollut valtaisa. Nähtäväksi jää, miten etätyöt järjestyvät äitiysloman jälkeen.

Vihreä elämäntapa ei ole Cederströmien ideologia vaan tapa elää ja toimia.

Iso muutos nuorelle perheelle oli myös vanhemmaksi tulo. Maj syntyi Mikkelissä heinäkuussa erittäin vaikean raskauden jälkeen. Saara kärsi hyperemeesistä, vaikeasta raskauspahoinvoinnista, ja joutui sairaalahoitoon. Synnytys sujui kuitenkin hyvin. Saara ja Julius antavat täydet pisteet Mikkelin keskussairaalan henkilökunnalle.

– Palvelu oli henkilökohtaista, eikä kenelläkään ollut kiire, Saara sanoo.

Kunnan palvelut ovat ylittäneet parin odotukset. Muun muassa terveydenhuolto on tuntunut henkilökohtaisemmalta kuin pääkaupunkiseudulla.

– Kangasniemellä saan aina oikean ihmisen helposti kiinni soittamalla ja asiaani lähdetään selvittämään heti. Kiireettömiä lääkäriaikojakin olen saanut yhdellä soitolla samalle päivälle, Saara lisää.

Eloa vanhalla maitotilalla voi seurata Instagramissa: @maitolaiturilla.

Helsinkiin kummallakaan ei ole ikävä, vaikka Julius sanookin, että Stadi on aina koti. Cederströmeillä on pieni kaupunkiasunto Espoossa siltä varalta, että maaseutuelämä ei lähtisikään rullaamaan toivotulla tavalla.

– Maaseudulla voi tehdä kaikkea, vaikka sushia ei voikaan tilata kotiovelle. Täällä on niin paljon hyvää, on tilaa, luonnon läsnäoloa, vesistö ja sienimetsä, Saara luettelee.

Vihdoin Maj herää ja keinuttaa itseään vaipanvaihdon ja ruokailun jälkeen babysitterissä. Haastattelupäivänä häntä naurattaa, mutta on pikkuinen osannut panna vanhemmat koetuksellekin.

Saara ja Julius muuttivat maalle osittain siksi, että he halusivat tarjota lapselleen rauhallisen ja turvallisen kasvuympäristön; entinen koti Helsingin keskustassa ei siltä tuntunut. Puulan rannalla Maj kasvaa kirjaimellisesti keskellä luontoa. On mahdollista, että hän näkee leikkiessään liito-oravan ja saukon niin kuin hänen vanhempansa ovat jo nähneet. Ja varmasti hän napsii marjoja marjapuskista ja porkkanoita maasta tai kiipeilee puihin, joita hänen vanhempansa ovat istuttaneet.

Välihuoneesta voi kulkea vanhempien makuuhuoneeseen, keittiöön tai sivusiipeen. Se toimii myös vierashuoneena.

Juliuksella ja Saaralla on tukku suunnitelmia tuleville vuosille. He aikovat metsittää peltojaan sekä istuttaa mailleen lehti- ja havupuita. Julius on jo rakentanut hyönteisille hitaasti kompostoituvan ötökkäaidan pihalta keräämistään risuista.

Vihreä elämäntapa ei ole Cederströmien ideologia vaan tapa elää ja toimia. He eivät osta punaista lihaa, eivätkä ole käyneet kahdestaan ulkomaanmatkoilla.

– Alussa Alatalon piti olla meidän tulevien vuosien ulkomaanmatkat ja muut viikonlopputekemiset yhteensä, mutta tästä onkin tullut meille paljon enemmän. Koko elämä on rakentunut tämän ympärille, Julius toteaa.

1 kommentti