Kotivinkki

”Meille on tärkeää, että lapset pääsevät kasvamaan saamelaiseen kulttuuriin” – poronhoitaja ja muusikko rakensivat kodin erämaan laidalle Nuorgamiin

”Meille on tärkeää, että lapset pääsevät kasvamaan saamelaiseen kulttuuriin” – poronhoitaja ja muusikko rakensivat kodin erämaan laidalle Nuorgamiin
Muusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin ja poronhoitaja Asko Länsmanin arki Suomen pohjoisimmassa kolkassa kulkee saamelaisten perinteiden mukaan. "Paikka on kuin postikorttikuva Saamenmaan luonnosta. On ihan huikeaa, että vieressä on melkein koskematon erämaa", Anna sanoo.
Julkaistu: 12.3.2021
Näkkäläjärvi-Länsmanin perheessä arkeen herätään Norjan ajassa. Isä Asko Länsman on ehtinyt jo jalkeille, kun äiti Anna Näkkäläjärvi-Länsman sekä lapset Anni-Siviä ja Ántte-Issát havahtuvat kellonsoittoon puoli kahdeksalta. Pikku kakkosen, murojen ja aamukahvin jälkeen perhe hajaantuu teilleen: Asko lähtee töihin paimentamaan poroja, jotta ne pärjäävät kovien kevätolosuhteiden yli, muusikkoäiti Anna vie lapset Nuorgamin kylälle päiväkotiin. Ekaluokkalainen Anni-Siviä saa leikkiä päiväkodilla ennen koulupäivän alkamista.
Kotoa kylälle on seitsemän kilometriä. Nuorgamin kyläkoulua käy kymmenen lasta kahdella luokalla, suomen- ja saamenkielisellä, jolla Anni-Siviäkin opiskelee. Opettajia koulussa on kaksi. Syksyllä lapsia on tulossa lisää, joten koulu saa kolmannen opettajansa.
Kodin ikkunoista näkyy Norjaan. Jään alla lepäävän Tenojoen vesi on harvoin lämmintä kesälläkään. ”Norjan puolella vähän matkan päässä on hyvä hiekkaranta. Hellekesänä 2018 vesi lämpeni, mikä tuntui todella oudolta ja epänormaalilta”, Anna sanoo.
Tämän pohjoisemmaksi ei Suomessa pääse. Nuorgamin kylä sijaitsee Utsjoen kunnassa suomineidon päälaella.
Anni-Siviä ja Ántte-Issát kulkevat kouluun ja päiväkotiin vanhempiensa kyydissä. Kotona molemmilla on omat huoneet. ”Mutta eivät he siellä vielä nuku. Annamme heidän nukkua meidän vieressämme, jotta heillä on turvallinen olo”, Anna kertoo.
Koulu alkaa ja kaupat avautuvat vasta kymmenen nurkilla, sillä osa kyläläisistä käy töissä Norjan puolella, jossa aamu alkaa tuntia myöhemmin kuin Suomessa.
Tämän pohjoisemmaksi ei Suomessa pääse. Nuorgamin kylä sijaitsee Utsjoen kunnassa suomineidon päälaella. Annan perheen kodin ikkunoista näkee Norjan puolen tunturit, aivan talon juurella kohisee Euroopan isoin lohikoski Boratbokca. Pihalta Anna näkee myös Alakönkään kosken. Rovaniemelle on matkaa 460, Jäämeren rantaan 30 kilometriä.
Annan ja Askon perhe muutti tänne Utsjoen keskustasta. He rakensivat omakotitalonsa Tenojoen Alakönkään kosken rantaan vuosi sitten, kun he ostivat osuuden Askon vanhempien tontista. Pihapiiri on siis isovanhempien kanssa yhteinen, ja siinä asustaa talvisin myös kymmenkunta urosporoa.
– Niitä taamotaan eli koulutetaan porokilpailuja varten, Anna kertoo.
– Se on perheen miesten yhteinen harrastus, mutta kyllä anoppikin niitä innokkaasti ruokkii.
Maisemat ovat Askon synnyinseutua ja tuntuvat omalta Annallekin.
Moottorikelkka on talvella ehdoton kulkuneuvo, jolla Asko, Anna ja lapset Ántte-Issát ja Anni-Siviä pääsevät koko perhe viettämään aikaa porojen luo tunturiin.
Àntte-Issát ja Anni-Siviä ovat opetelleet ajamaan moottorikelkalla kolmivuotiaista saakka. Kelkkailu on lempipuuhaa omalla pihalla koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen.
Maisemat ovat Askon synnyinseutua ja tuntuvat omalta Annallekin. Hän kasvoi Inarissa pohjoisen luonnon ympäröimänä. Muutto Askon kanssa puurajan toiselle puolelle osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
– Tämä maisema tuntui kodilta. Paikka on kuin postikorttikuva Saamenmaan luonnosta. On ihan huikeaa, että vieressä on melkein koskematon erämaa, Anna kertoo.
Uudessa kodissa oli tärkeää, että se olisi harmoniassa luonnon kanssa. Lisäksi Anna toivoi omaa työhuonetta, tilaa ulkovaatteille, terassia Tenolle päin ja isoja ikkunoita olohuoneesta samaan suuntaan. Lopputulokselta ei olisi voinut toivoa enempää.
– Kyllä tämä on toteutunut unelma. Meille on todella tärkeää, että lapset pääsevät kasvamaan saamelaiseen kulttuuriin. On ihana juttu, että porot ovat tuossa vieressä.
”Saamelaiskulttuuri on hyvin perhekeskeinen. Emme ajattele, että on erikseen parisuhdeaikaa ja aikaa lapsille, vaan että olemme yhdessä.”
Eteisessä odottavat poronnahkaiset karvakengät ja keittiön puusohvaa pehmustaa Annan äidin kutoma saamelaismallia mukaileva raanu. Olohuoneen seinällä roikkuvissa Askon ja Annan hääkuvissa heillä molemmilla on yllään saamen puvut.
Koko maapallon näkökulmasta pohjoinen Lappi sijaitsee tapahtumien keskipisteessä. Ilmasto lämpenee arktisilla alueilla kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Se uhkaa myös Annan ja Askon perheen elämäntapaa.
– Saamelaisilla on kaikki hyvin, kun luonnossa on kaikki hyvin. Silloin meillä on edellytyksiä saada luonnosta tienestimme: elää poroilla tai täällä Tenolla myös lohestuksella, Anna kertoo.
– Vanhat poromiehet huomaavat ilmastonmuutoksen työssään: puuraja on noussut, ja talvella tuulee todella paljon, mikä tekee lumipeitteestä kovaa, jolloin porojen on vaikea kaivaa esiin jäkälää syötäväksi. Talvella saattaa olla lämpöasteita, minkä jälkeen pakkanen jäätää maan ja pilaa porojen laitumen.
Nyt pohjoinen Lappi kiinnostaa ulkopuolisia maankäyttäjiä, kuten kaivosyhtiöitä. Anna sanoo, ettei saamelaisten ääni välttämättä kuulu päätöksenteossa. Huolta aiheuttaa myös oman kielen säilyminen. Näkkäläjärvi-Länsmanin perheessä puhutaan saamea, kuten molempien vanhempien lapsuudenkodeissakin tehtiin.
– Olen huolissani siitä, saanko siirrettyä saamen kielen lapsilleni. Olen huomannut, että vanhemmat joutuvat tässä kulttuurityöntekijöiksi.
Siinä Anna on tosin ammattilainen. Hän on edistänyt työkseen saamelaismusiikin opetusta ja tekee Ánnámáret-nimellä saamenkielistä musiikkia pohjoismaisin kansanmusiikkivaikuttein. Viime aikoina hän on työskennellyt perinteisen joiun kanssa. Hänen uusin levynsä Nieguid duovdagat on vastikään julkaistu.
– Koti pohjoisessa on auttanut minut näille musiikillisille juurilleni. Olen löytänyt arkistoista sukulaisteni joikuja ja päässyt tutustumaan siihen, mitä musiikkikulttuurimme on ollut sata vuotta sitten.
"Saamelaisilla on kaikki hyvin, kun luonnossa on kaikki hyvin."
Keskeneräinen piha toimii mielen harjoituksena. Vielä viime kesänä perhe oli rakentamisesta sen verran pökerryksissä, että pihatyöt saivat jäädä odottamaan.
– Pihasta ei varmasti tulee koskaan ihan valmista, mutta ajattelen niin, ettei elämässä yleensäkään ole valmis. Tärkeää on oppia elämään itsensä kanssa, Anna sanoo.
Nyt mielessä kytee suunnitelmia: Kunttaan ei kosketa. Nurmikkoa kylvetään vain sen verran, kun on pakko. Väyliksi sopisi kaunis kivetys. Raparperille täytyy keksiä jokin mahdollisimman lämmin kasvupaikka. Annalla on jo mielessä yksi mahdollinen.
– Huonekasvinikin tahtovat kuolla, enkä ole koskaan ollut puutarhaihminen. Mutta nyt maailmantilanteen myötä kaikki pyörii kodin ympärillä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Aloin haaveilla, että rinnettä voisi maisemoida kivipuutarhalla, johon istuttaisin tunturimaisemaan sopivaa kasvillisuutta, Anna suunnittelee.
Kun Norjan raja on koronan vuoksi suljettu, Anni-Siviä ei pääse viikottaisille viulutunneilleen. Annan urkuharmoni on Nuorgamin vanhasta koulusta. ”Pidän soittimia työhuoneessani, joka on lempipaikkani. Siellä voin tehdä omia juttujani.”
Anna ja Asko kokkaavat arkisin lohta tai poroa: bolognesea, käristystä ja lihapullia. Ruoka tulee läheltä. ”Syömme joka päivä itse tuotettua lihaa tai kalaa. Joskus otan kaupasta kanaa vaihtelun vuoksi”, Anna sanoo.
Maisemataulu ikkunan takana. Perhe muutti tähän taloon Utsjoelta noin vuosi sitten. ”Halusin, että talo sulautuu maisemaan. Samoin oli tärkeää saada valoa ja tehdä luonnosta osa sisustusta isoilla ikkunoilla”, Anna kertoo.
Iltapäivällä Anna hakee lapset koululta ja päiväkodilta. Kotona perhe tekee ruokaa itse tuotetusta porosta tai lohesta ja lähtee vielä porukalla ulos. Lapset opettelevat ajamaan pihalla omalla moottorikelkallaan. Lähin kaveri löytyy jo kilometrin päästä.
– Totta on, että täällä syrjässä luonnon keskellä ei ole välttämättä helppoa nähdä kavereita. Vanhempien pitää jaksaa kuskata ja sopia lasten tekemisistä, Anna kertoo.
– Meillä on yhä vahvat yhteydet Utsjoelle, jossa lapset olivat aiemmin päiväkodissa. Eilenkin saimme tänne paljon kaverivieraita. Sen eteen pitää vain nähdä vaivaa.
"Paikka on kuin postikorttikuva Saamenmaan luonnosta. On ihan huikeaa, että vieressä on melkein koskematon erämaa."
Lasten kerhot ovat saaneet toistaiseksi jatkaa koronasta huolimatta, mutta Anni-Siviän viulutunnit ovat nyt katkolla. Soitonopettaja on Norjassa Tanan kulttuurikoulussa, ja raja avautuu vain välttämättömälle työmatkaliikenteelle. Rajaliikenne vaikuttaa vahvasti koko kuntaan.
– Utsjoen kunnan suurin elinkeino on rajakauppa. Kun norjalaiset asiakkaat eivät pääse tänne, meidänkin palvelumme alkavat vähitellen huonontua. Mieheni poronlihayritys on myös menettänyt asiakkaita, kun Norjan puolelta ei pääse ostoksille, Anna kertoo.
– Kesällä fiilis oli positiivinen, sillä täällä oli paljon kotimaanmatkailijoita. Uutenavuotena Norja sulki rajansa entistä tiukemmin. Nyt huomaan, että olemme siitä aika riippuvaisia.
Anna ompelee saamen puvun osia, ja osallistuu käsityökursseille. ”Olen ommellut Utsjoen pukuja, ja minulla on itselläni Enontekiön puku, jonka serkkuni on ommellut.”
Erikoistilanteesta on seurannut hyviäkin asioita. Kun Anna ei kierrä viikonloppuisin konsertoimassa, aika on perheen. Viikolla hän on aloittanut tohtoriopinnot Sibelius Akatemiaan etänä. Se tuntuu mahtavalta mahdollisuudelta, sillä normioloissa lähiopiskelu edellyttäisi valtavasti matkustamista.
– Viime kevät oli täällä upea. Tein viikot etäopetusta Sámi musihkkaakademiijaan, mutta kaikki viikonloput olimme koko perhe porojen luona tunturissa. Miksi enää ikinä haluaisin sopia kevättalven viikonloppuihin mitään? Anna sanoo ja nauraa.
Poronhoitoperheessä vuodenaika määrää arjen tahdin. Kun vuosi kääntyy kesään, yhteisön arki keskittyy lohestukseen. Silloin erämaan maisemiin ilmestyvät myös matkailijat.
Illan tullen Anna ja Asko istuvat sohvalle katsomaan Taivaan tulia. Se on pariskunnan yhteistä aikaa.
– Saamelaiskulttuuri on hyvin perhekeskeinen. Emme ajattele, että on parisuhde ja on lapset, vaan että olemme yhdessä. Minusta on ihanaa istua sohvalla ja neuloa. Täyttä hyggeilyä!
Kommentoi »