Vuonna 1978 valmistuneesta omakotitalosta tuli Vakkilaisten koti viitisen vuotta sitten. Sitä ennen he olivat muuttaneet tiuhaan. Uusi koti ei ollut etsinnässä, mutta kun Kirsi Vakkilainen bongasi myynti-ilmoituksen sattumalta, se ei jättänyt häntä rauhaan.
Kvintetti koossa! Perheeseen kuuluvat kemian opettaja ja apulaisrehtori Kirsi Vakkilainen, 46, tuotepäällikkö Matias Vakkilainen, 49, sekä lapset Topias, 17, Fanni, 13, ja Anniina, 9. Instagramissa kodin kuulumisia voi seurata tilillä @villa.hygge.
Miten sisustatte kotia?
Kirsi: Ajatuksenamme on, että teemme pitkäikäisiä valintoja. Samat elementit ovat seuranneet meitä jo pitkään, ja tyyli on pysynyt samana. Tässä kodissa ihastuin alun perin siihen, että olohuoneessa on tilaa isolle ruokapöydälle. Sen ääreen mahtuu helposti kuusitoistakin henkeä. Kutsumme kotiamme leikillämme Villa Hyggeksi, koska täällä on kodikas tunnelma.
Designklassikot kestävät aikaa. Kun selailen sisustuslehtiä, lämpenen hyvin hitaasti uusille jutuille. En siksi koe olevani millään tavalla trendikäs. Valitsen klassista, koska ymmärrän sitä tyylillisesti paremmin.
Topias soittaa eniten lyömäsoittimia ja bassoa, mutta voi istahtaa myös flyygelin ääreen. Fanni soittaa oboeta ja Anniina huilua. Myös vanhemmat musisoivat: Matias soittaa fagottia ja Kirsi laulaa.
Mustista ikkunankarmeista muodostuu olohuoneen pitkälle seinälle komea ruudukko. Sininen ja vaaleanpunainen rahi ovat Hakolasta.
Lepakkotuolin yllä on kaksi Matti Pihlatien valokuvateosta.
Hankitteko uutta vai vanhaa?
Matias: Monet tähän kotiin ostetuista kalusteista on hankittu käytettynä, esimerkiksi nettikirppareilta.
Kirsi: Torista löydetyt Domus-tuolit olivat alun perin koivunväriset, mutta maalautimme ne mustiksi ja verhoilimme itse. Edelliset asukkaat jättivät ruokapöydän, ja Lundian kirjahyllyn osat ovat ovia lukuun ottamatta kierrätyskeskuksesta ja maalautettu. Poul Henningsenin PH 5 -valaisin on Matiaksen mummin perintöä. Se on ihan lempparini.
Viime aikoina kotiin on tullut yllättäen mukaan pinkkiä ja lilaa, Kirsi kertoo. Värit näkyvät tekstiileissä ja Katriina Nuutisen lasiteoksissa.
Ulkoseinän musta väri toistuu sisällä ikkunankarmeissa, kattopalkeissa ja sisustuksessa. Ruokapöydän ympärille on koottu Ilmari Tapiovaaran Domuksia ja Aslakkeja. Pöydän päällä oleva valaisin on Jørn Utzonin, joka suunnitteli myös Sydneyn oopperatalon.
Olohuoneessa on tanskalainen tiikkisenkki, jonka Kirsi bongasi tamperelaisen Gusta Designin Instagram- feedistä. Sen sisällä on pieni baarikaappi. Senkin päällä oleva Jukka Teittisen maalaus löytyi Kaapelitehtaan teosvälityksestä. Marmoripatsas on tuliainen Kreikasta.
Talo on 1970-luvulta. Miten se vaikuttaa remontointiin?
Kirsi: Tänä päivänä osataan taas arvostaa 1970-luvun tyyliä, ja monet vaalivat asunnoissaan aikakaudelle tyypillisiä värejä ja pintoja enemmänkin kuin me. Aikakauden ratkaisut saattavat aiheuttaa myös haasteita. Esimerkiksi meidän talomme on tehty niin, että ikkunat ovat kantavia rakenteita. Emme ole vielä löytäneet tekijää, joka vaihtaisi ikkunat mutta säilyttäisi alkuperäiset pokat ja niiden muodon. Onneksi löysimme uuden, puisen ulko-oven, joka on aika samanlainen kuin alkuperäinen.
Matias on viihtynyt Espoossa lähes koko elämänsä. Asuntokauppojen yhteydessä kävi ilmi, että kodin edelliset omistajat olivat hänen lapsuudenkotinsa naapureita. Keittiön tason päällä on Innoluxin Pasila- riippuvalaisin. Liesituuletin on Franken.
Tiskipöydän yläpuolella oleva nauhaikkuna on ehtaa 1970-lukua.
Keittiö remontoitiin vuosi sitten. Muualla kodissa on maalatut seinät, mutta keittiöön haluttiin pehmeämpää ilmettä. Sitä löytyi Boråstapeterin Nocturne-tapetista. Doorien keittiö on rakennettu Ikean kalusterunkoihin.
Pyöreä pöytä on kirppislöytö. Sen ääreen mahtuu jopa kuusi henkeä syömään. Apukeittiönä toimiva veranta on talvisin muuta kotia viileämpi ja sopii ruokien säilytykseen ja kasvien talvettamiseen.
Mikä kodissa on nimenomaan teitä?
Matias: Musiikki. Mutta kodin sisustuksesta kuuluu kunnia Kirsille.
Kirsi: Saimme vuosi sitten flyygelin, ja nyt voimme järjestää kotikonsertteja. Kokoonnumme vuosittain ystäväperheiden kanssa yhteen, jolloin kaikki tuovat soittimensa. Meillä on oikea orkesteri. Se lähti aikoinaan liikkeelle siitä, kun isät halusivat osoittaa lapsilleen, että yhdessä soittaminen on mukavaa.
Matias: Musisointia ei tehdä soittotuntien takia, vaan koska se on kivaa.
Vierashuone toimii myös työhuoneena, ja se oli koronan aikana viisihenkisessä perheessä ahkerassa käytössä. Seinällä on komea julistekokoelma. Yhdenmukainen musta kehystys yhdistää keskenään erilaisia teoksia. Päiväpeiton Kirsi on ommellut Marimekon kankaasta.
Omakotitaloon mahtuu ääntä. Alhaalla musisoidaan yhdessä, ja yläkerran huoneissa voi harjoitella omassa rauhassa.
Yläkerran hallin perällä olevat portaat johtavat remontoidulle ullakolle, jossa on Topiaksen huone ja Kirsin ompelunurkkaus. Musta riippukeinu on Parolan Rottingin klassikko 1970-luvulta.
Yläkerran halli on kuin toinen olohuone, ja se on usein lasten käytössä. Artekin pöydän ääressä on tilaa piirtää ja pelailla. Suurempi teos tauluhyllyllä on Kristiina Lehtosen ja pienempi Reijo Parviaisen.
Valkoisen Halo Designin IQlight -riippuvalaisimen pilvimäinen muoto erottuu makuuhuoneen siniharmaata tapettia vasten. Viistokatto tekee tunnelmasta kotoisan. Matiaksen äidin kunnostama puutuoli on alun perin Kirsin ukin löytö roskalavalta.
