Keltainen, vihreä, punainen. Mansardikattoisten talojen rivi seisoo kadunvarressa, ja pihojen vehreys houkuttaa kurkkimaan porttien yli. Puu-Käpylän satavuotias idylli on rikkumaton iltapäivän rauhassa.

Kun astuu tummanpunaiseen puutaloon, katse hakeutuu heti vintagehuonekaluihin ja kehystettyihin tatuointimalleihin. Ensi silmäyksellä mikään sisustuksessa ei kieli, että talossa asuu nelilapsinen perhe. Linda ja Mikko Helseniuksen isoimmat lapset ovat menoissaan, mutta kuopus, kaksivuotias Ebbe, vetelee päiväunia yläkerrassa. Kun tarkemmin katsoo, niin ehkä lattialankuissa saattaa tosiaan olla vähän naarmuja.

– Meillä ei juuri ole uutena hankittuja huonekaluja, sillä hieman elähtänyt sopii lapsiperheeseen. Lapset hyppivät sohvilla, ja vanha Aarikan oviverho toimii liaanina. Tämä on meidän kaikkien koti, ja elämisen jäljet saavat näkyä, Linda ja Mikko kertovat.

Helseniuksista tuli käpyläläisiä viitisen vuotta sitten. Vanhimmalle pojalle piti löytää ruotsinkielinen koulu, ja sopiva löytyi yllättäen Käpylästä. Koti Töölössä meni kaupaksi perjantaina, ja sunnuntaina oli näyttö mansardikattoisessa puutalossa.

– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tuli olo, että tämä se on, parempaa ei voi löytyä, Linda kertoo.

Talossa oli 1970-luvulla muurattu takka, joka sai lähteä. Sen tilalle Linda ja Mikko tilasivat vanhan kaakeliuunin, jonka tuli asentamaan paikalleen perinnemuurari. Käpy-mallinimeä kantavasta uunista tuli koko keittiö-olohuonetilan keskipiste ja lähtökohta kodin värimaailmalle. Olohuoneen seinien harmaanvihreä sävy lainattiin uunin koristeista, ja väri kulkee läpi talon ”vihreänä lankana”.

– Murretut värit sopivat 20-lukuun. Olemme halunneet kaikessa kunnioittaa vanhaa taloa ja sen värimaailmaa, Linda sanoo.

Laivoja, ankkureita, vähäpukeisia neitoja – Helseniusten olohuoneen seinät ovat täynnä tatuointimalleja eli flash-arkkeja, joista merimiehet ovat aikoinaan valinneet iholleen päätyvät kuvat. Mikko on merimiestatuointikeräilijä ja -kirjailija, joka julkaisi viime vuonna yhdessä Jari Ruotsalaisen kanssa aiheesta Merimiestatuoinnit-tietokirjan. Suuri osa kirjan kuvituksesta on esillä olohuoneessa. Vitriinissä on tatuointitarvikkeita ja harvinaisempia kuvia.

– Olen löytänyt niitä ympäri maailman ja saanut vuosien mittaan lahjana tekijöiltä, kun on syntynyt riittävä luottamus, Mikko kertoo.

Jos Mikolla on intohimona tatuointitaide, on Lindallakin omansa. Siitä viitteitä antaa keittiön seinällä uiva Gunvor Olin-Grönqvistin kalaparvi. Valaisimia kuulemma riittää loppuelämän tarpeiksi, ja Bitossin keramiikkaa näkyy kodissa siellä täällä.

Kodin aarteet ovat hartaan metsästyksen tulosta. Linda ja Mikko näkivät Poul Cadoviuksen kirjahyllyn aikoinaan Tukholmassa, eikä 60-luvun tanskalaiskaluste jättänyt enää rauhaan. Sitkeä odotus palkittiin, kun hylly tuli myyntiin Torissa. Nyt se täyttää yhden olohuoneen seinistä. Siitä ja häälahjaksi saamistaan Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin nojatuoleista Linda ja Mikko eivät luopuisi mistään hinnasta.

Linda sanoo, että kahden keräilijäluonteen kohdatessa sisustuskompromisseja ei ole tarvinnut tehdä, mutta jossain vaiheessa oli pakko painaa jarrua.

– Olen poistanut Tori-sovelluksen puhelimestani, joten ei shoppailua enää. Jokainen kenkäpari tai kuppi on vain yksi asia lisää hoidettavien asioiden listalla. On helpompi hengittää, kun tavaraa on vähän. Olemme luopuneet todella monesta esineestä, eikä ole tullut ikävä yhtäkään. On huojentavaa, että ne voivat olla nyt käytössä jollain toisella, Linda kertoo.

Linda ja Mikko ovat sisustaneet taloaan ja muokanneet elämäntyyliään lapset edellä. Televisiota ei näy, sillä parin mielestä lapsuus on leikkimistä, ei ruudun tuijottamista varten. Puu-Käpylän kuuluisa yhteisöllisyys näyttäytyy turvallisuutena: Kaikki on lähellä, ja lapset voivat kulkea omatoimisesti. Autoa ei tarvita.

Talossa pyörii usein koko joukko lasten kavereita. Helseniuksille houkuttelee paitsi trampoliini myös matala kynnys vieraille. Piha on helsinkiläisittäin hulppean kokoinen.

– Näin isolla lapsikatraalla se on yksi huone lisää. 11-vuotiaamme syö aamupalatkin ulkona.

Pihan takanurkkaan mahtuisivat vielä varasto ja työtila, jos vain rakennuslupa heltiää. Sitä ennen ensi kesänä parin suunnitelmissa on muuttaa makuuhuone kellariin ja pyhittää yläkerta lasten valtakunnaksi. Sitten, kun puutarhassa taas vihertää.