
Vapaa-ajankotina yksiö Hangossa! Katin perheen kerrostaloasunto on sisustettu vintagella – "Vanhat tavarat löytävät minut enkä minä niitä"
Sisustusalan yrittäjän Kati Laiturin nelihenkisen perheen vapaa-ajan tukikohta on 35 neliön yksiö Hangossa. Sisustuksen sävyt ovat samat kuin kaupungin rannoilla, kallioilla ja kaislikoissa – ja paahteisessa auringossa.
Aurinko sävyttää kaiken kullankeltaiseksi, ja samassa värissä hehkuu yksi Hangon Esplanaadin 1963 rakennetuista kerrostaloista. Rapatun julkisivun takana kolmannessa kerroksessa on Laiturin perheen muutama vuosi sitten hankkima vapaa-ajankoti ja Hanko-päivien tukikohta.

Kati Laituri sanoo, että ollaan junaradan pohjoispuolella eli svinsidanilla, sikojen puolella. Nimitys tulee kuulemma siitä, että tällä puolella asui työväki ja täällä sai kasvattaa sikoja toisin kuin merenrannan puolella eli finsidanilla, jossa asui varakkaampaa väkeä.
Svinsidanin asunnot ovat kohtuuhintaisia, ja se miellytti myös Laitureita, jotka ihastuivat Hangon merelliseen ilmapiiriin jo vuosia sitten.
Hanko-kiintymystä lisää sekin, että Katin isä on kotoisin paikkakunnalta.


Katia hymyilyttää, kun hänelle kertoo vielä eteisessä seisoessaan, että täällähän voisi tehdä aikamatkan 60-luvulle. Lämpimät ruskeat, hiekkaiset sekä pehmeät keltaiset ja siniharmaat sävyt, tekstiilit ja huonekalut henkivät aikakautta, jona talo rakennettiin.
– Ne ovat myös värejä, joita rakastan eniten Hangossa eli auringon, kallioiden, rantojen ja kaislikoiden värejä.
Kati pitää myös siitä, että ympärillä on selkeää, rauhallista ja kaikki pysyy järjestyksessä.
– Aikakauden tyyli on pienimuotoista ja arkista mutta mittasuhteiltaan ja ilmeeltään ihmisläheistä.



Lukuisat alkuperäiset yksityiskohdat kuten komerot ja niiden ovien Leea-salvat ovat yhä paikoillaan. Vaikka Laiturit ovat uusineet keittiön osittain ja kylpyhuoneen kokonaan putkiremontin yhteydessä, ne sulautuvat tunnelmaan.
– Keittiö on remontoitu reilut kymmenen vuotta sitten, joten kaapistoja ei kannattanut purkaa pois, koska ne olivat hyväkuntoiset. Lieden, hanan, tason ja altaan vaihdolla sekä uusilla vetimillä sai ihmeen paljon aikaan. Myös välitilan messinginvärinen laminaattilevy hohtaa uutuuttaan.
Iso osa remontista on tehty itse, sillä perheen isä Tomi on kiinteistöalan yrittäjä ja Laiturit ovat monta kertaa ennenkin tarttuneet työkaluihin ja remonttimateriaaleihin. Tapettien poisto, muovimattojen vaihto parkettiin, listojen asennus ja pintojen maalaaminen saatiin sujumaan omin voimin.

Useimmat kalusteet ovat kierrätettyjä ja näyttävät siltä kuin ne tosiaan olisivat voineet olla täällä aina. Jopa kaikki maljakot, kukkaruukut, juomalasit, ruokalautaset ja kattilat ovat vanhoja ja solahtavat osaksi kokonaisuutta. Arabian Ruska-kannussa sekoitetaan aamiaismunakkaan ainekset, ja keltaisessa kattilassa keitetään lounaalle perunat. Ystävät tuntevat Katin suurena vuosina 1960–1999 valmistetun sarjan fanina.
Jos Katin suosimalle tyylille ja miksei elämäntavalle antaisi nimen, se voisi olla vaikka ”Nordic Vintage”.
Arabian Ruska-kannussa sekoitetaan aamiaismunakkaan ainekset.
– Tomi aina sanoo, että vanhat tavarat löytävät minut enkä minä niitä. Siksi minun täytyy pelastaa ne, Kati kertoo.
Samaa selkeää ja lämminhenkistä tyyliä on voinut löytää hänen Hangossa kesäisin pitämästään sisustus- ja lankakaupasta.
Ympäri vuoden Katin löytää Varsinais-Suomesta Liedosta. Perhe on kunnostanut kodikseen Liedon Säästöpankin entisen kiinteistön, ja sen yhteydessä hänellä on sisustus- ja lankakauppa Kotilaituri.


Vapaa-ajankodissa on vähän tilaa nelihenkiselle perheelle. Sen vuoksi Laiturit ulkoilevat paljon.
Hankoa pidetään kesäkaupunkina, mutta Kati nauttii erityisesti sen syksystä ja talvesta. Varsinkin myrskysäällä hänet voi löytää nauttimassa olostaan jollakin kaupungin uimarannoista.
Erityinen suosikkiranta on Tulliniemi dyyneineen ja kallioineen, jotka ovat kuin luotuja eväsretken kohteiksi. Sinne pääsee kätevästi pyörällä.
Kun kerran Hangossa kiertelee, vastaan tulee kaikenlaista kiinnostavaa. Jokin aika sitten Laiturit iskivät silmänsä pieneen omakotitaloon, ostivat sen ja alkoivat kunnostaa sitä. Sama perhe oli asunut talossa alusta lähtien, ja perheen tytär myi lapsuudenkotiaan äitinsä kuoltua.
– Kun hän sulki oven viimeisen kerran takanaan, hän sanoi meille, että sinne jäivät kaikki ilot ja surut.
Jokin aika sitten Laiturit iskivät silmänsä pieneen omakotitaloon, ostivat sen ja alkoivat kunnostaa sitä.
Talo on sopusuhtainen 1960-luvun alun vinokattoinen laatikko, jota ei ole remontoitu pilalle.
– Juuri meille sopiva, Kati sanoo.
Laiturit eivät kuitenkaan aio luopua nykyisestä vapaa-ajankodistaan. Siitä tulee paikka, jossa ystävät, tuttavat ja aika ajoin myös vuokralaiset saavat rentoutua 60-luvun alun tunnelmissa.

