Lahosta ulkorakennuksesta pihan kruunuksi: tässä on Kuoharipaviljonki!
Sisustus
Lahosta ulkorakennuksesta pihan kruunuksi: tässä on Kuoharipaviljonki!
Romuvarastosta tuli omakotitalon pihan keskipiste, Kuoharipaviljonki. Se remontoitiin ja sisustettiin varastosta löytyneillä aarteilla.
Julkaistu 23.2.2017
Unelmien Talo&Koti

Kaija ja hänen miehensä viettävät paljon aikaa ulkosalla, joten he muuttivat myös piharakennuksen romuvaraston oleskelutilaksi. Vanhat tavarat ja materiaalit tuunattiin ja maalattiin tyyliin sopiviksi.

– Kun teimme talokaupat, en edes kiinnittänyt huomiota piharakennukseen. Jossain vaiheessa keksimme, että siitä tehdään kesähuone. Nykyään tosin oleskelemme siellä talvellakin. Rakennus ristittiin Kuoharipaviljongiksi, koska meillä on tapana kaverien kanssa tokaista, että otetaanpa kuoharit. Alun perin siellä on ollut huussi, puuvaja ja ehkä myös eläimiä. Nyt tilaa on myös pihakalusteille, puutarhavälineille ja polttopuille, Kaija kertoo.

Kuoharipaviljonkiin vaihdettiin vanhat ovet, joita oli säilytetty varastossa 30 vuotta. Ne odottavat vielä kunnostusta.
Kaija on rakastanut sisustamista ja kauniita tavaroita pienestä pitäen. ”Ennen pidin mustavalkoisesta, ja olen käynyt läpi monta muutakin tyyliä.”
Paviljonki on maalattu sisältä valkoiseksi. Lattia oli laho, joten se piti uusia. Penkki on tehty vanhoista ovista, ja Kaija on verhoillut pehmusteet.
Kuoharipaviljongissa vietetään myös laskiaista. Tarjolla on laskiaispullia ja lämmintä glogiä.
Kristallikruunu oli varsinainen löytö. Kaija näki unta nätistä kruunusta. Koluttuaan monta kirpputoria hän löysi lopulta täsmälleen uniensa toisinnon.

Talviaikaan Kaija tykkää tarjota Kuoharipaviljongissa glögit vieraille. Kesällä pariskunta viettää kaiken vapaa-aikansa pihalla. Huonolla säällä paviljongissa on mukava lueskella, kuunnella radiota tai katsoa vaikka ohjelmia tabletilta. Paviljongissa istutaan usein iltaa vieraiden kanssa. Siellä vietetään synttäreitä ja muita perhejuhlia mutta myös ex tempore -iltoja hetken mielijohteesta.

Rakennus oli aivan laho, joten se on vaatinut paljon työtä, ja edelleen riittää remontoitavaa. Periaatteena oli käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevaa tavaraa. Näin myös saatiin varastot tyhjiksi. Nurkista ja ullakolta löytyi vanhoja huonekaluja, puutavaraa ja ovia.

– Ostimme vain sitä, mitä meillä ei ollut omasta takaa. Romanttinen sisustustyyli tuli lähinnä siitä, että meillä sattui olemaan sellaisia tavaroita. Meille oli kertynyt esimerkiksi alpakkaesineitä, jotka keräsin yhteen paikkaan koristeiksi, Kaija muistelee.

Ompelukoneenjalka on ostettu aikoinaan romuliikkeestä ja peili pelastettu isän autotallista. Ikkunaan on piirtynyt kuurankukkia. Ikkunakoristeeksi on maalattu oksa, jota pellavarusetit pitävät paikoillaan. Monot ovat kuuluneet Kaijan äidille.
Talosta löytynyt vanha romulaatikko on päässyt osaksi sisustusta. Kukkaruukut ovat peräisin Kaijan lapsuudenkodista 1950- ja 60-luvuilta.

Talo on rakennettu vuonna 1927. Kun pariskunta teki kaupat, rakennus oli lähes alkuperäisessä kunnossaan. Aikaisemmalla omistajalla oli käytössä vain keittiö ja yksi huone. Uudet omistajat uudistivat paljon, mutta pyrkivät säilyttämään kaiken säilyttämisen arvoisen, kuten vanhat ikkunat ja lattialankut. He asuivat pitkään remontin keskellä, ja vieläkin riittää laitettavaa.

Piha oli ryteikköä, joten siellä on riittänyt raivaamista, kaivamista, siirtelyä ja veivaamista. Kaija haluaa kaiken olevan tiptop, joten siistimiseen menee aikaa.

– Teen kerralla kuntoon yhden alueen ja katson, mitä siitä tulee. Suosin helppohoitoisia kasveja. Meillä on myös pieni kasvimaa, mutta siellä on riesaa etanoista. Salaatit kasvavat laatikossa, Kaija kertoo.

Paviljongin seinällä on koristeena vanhoja hiihtopalkintolusikoita ja onpa joukossa jokunen haarukkakin. Niistä tuli näyttävä ryhmä yhteen koottuna.
Kuoharipaviljongin sisustuksesa tuli romanttinen, koska pariskunnalle oli kertynyt sen tyylistä tavaraa.

Kaijan mielestä pihassa on parasta se, että lumitöitä on vain vähän. Piha on sen verran pieni, että riittää kun harjaa kulkureitit. Pariskunta pitää tuijista ja muista ikivihreistä, jotka näyttävät kivoilta talvellakin. Niissä on myös se etu, etteivät rikkaruohot viihdy niiden alla.

– Kesäisin meillä on kolme ruokailuryhmää, joissa kaikissa oleskelemme tilanteen mukaan. Esimerkiksi alempana pihalla on iso pöytä ja aurinkovarjo, jonka alla viihdymme päiväsaikaan. Vajan vieressä on suojaisa paikka, johon paistaa ilta-aurinko. Lempipaikkoihini kuuluu myös keinu.

Piharakennuksen seinällä komeilevat patjanjouset, jotka ovat kauniisti ruostuneet. Jäälyhtyyn on jäädytetty käpyjä.
Punainen kelkka löytyi kaatopaikalta, ja Kaija sai luvan ottaa sen mukaansa.
Kuoharipaviljonki on valkoinen matala rakennus pihan perällä. Alkujaan se oli niin huonossa kunnossa, että rakenteita piti korjata.

Editointi: Kirsi Turunen

Kommentoi »