
Sopu sijaa antaa! Kymmenhenkinen uusperhe remontoi 150-neliöisestä omakotitalosta kompaktin kodin
Sanna ja Heikki remontoivat kolmessa kuukaudessa omakotitalon kymmenhenkiselle uusperheelleen. Ison remontin aloittaminen ei pelottanut, sillä parilla oli aikaisempaa remonttikokemusta yhteensä 11 kodin verran.
Sanna ja Heikki Vahteristo olivat juuri saaneet valmiiksi ensimmäisen yhteisen kotinsa. He olivat remontoineet sen työtunteja säästelemättä, ja asunnossa oli mukavasti tilaa uusperheen kahdeksalle lapselle.
Unelmien koti vei kuitenkin leijonanosan vanhempien tuloista. Rahaa jäi niukasti elämiseen ja elämyksille, arjesta oli tullut stressaavaa. Pariskunta puntaroi vaihtoehtoja koville asumiskuluille ja päätti lopulta laittaa kotinsa myyntiin. Näin rahaa jäisi myös matkoihin ja muihin elämyksiin.

Vahteristot pitivät vanhasta asuinalueestaan Raumalla, eivätkä halunneet muuttaa tutuilta kulmilta pois. Pienemmän kodin oli siis löydyttävä lähietäisyydeltä. Ja toiveena oli omakotitalo, johon saisi kantaa tavarat suoraan sisään – uuden mittavan remontin aloittaminen ei houkutellut kumpaakaan.


Sanna ja Heikki olivat valmiita tinkimään reilustikin neliöistä, mutta makuuhuoneita tarvittiin edelleen kuusi. Kodin löytäminen kymmenelle ei ollut helpoin tehtävä, mutta pariskunta lähti matkaan avoimin mielin. Olihan Heikki juuri aloittanut kiinteistönvälittäjänä uudessa yrityksessä ja pääsi seuraamaan asuntokauppaa avainpaikalta.
Vahteristojen uusi koti löytyikin sattumalta Heikin työkeikalla. Heikin asiakas oli kysynyt kesämökin arviokäyntiä ja samalla heille oli tullut puheeksi myös asiakkaan vanhempien vuonna 1952 rakentama 150-neliöinen omakotitalo, joka oli tulossa myyntiin. Ja kuinkas muuten, se sijaitsi kolmen korttelin päässä Heikin ja Sannan kodista.
– Olimme usein lenkkeilleet talon ohi ja haaveilleet sen ostamisesta itsellemme. Lähdimme heti Sannan kanssa tutkimaan pihaa ja saimme luvan kurkata piharakennukseen. Pian omistaja saapui paikalle avaamaan päätalon ovea. Emme kätelleet heti, mutta olimme varmoja, että tämä olisi uusi kotimme, Heikki muistelee.




Ajoitus oli täydellinen. Sanna ja Heikki olivat samalla viikolla hyväksyneet vanhan kotinsa ostotarjouksen, ja kodin piti olla tyhjä syyskuun lopussa 2020. Uuden kotinsa avaimet he saivat reilua viikkoa aikaisemmin.
Pariskunnalla oli kymmenen päivää aikaa saada uusi koti asumiskelpoiseksi. Talo oli alkuperäisessä 1950-luvun asussa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Muun muassa lämmitysjärjestelmä oli uusittu 1990-luvun alussa ja kattoremontti tehty vuonna 2007.
Remontissa hyödynnettiin purettujen seinien lautoja.
Uuden ison remontin aloittaminen ei kuitenkaan Vahteristoja pelottanut, sillä parilla oli aikaisempaa remonttikokemusta yhteensä 11 kodin verran.
– Ensimmäinen tavoitteemme ennen muuttoa oli saada valmiiksi lastenhuoneet. Emme halunneet heidän nukkuvan remontin keskellä. Siitä siirryimme aulaan ja alakertaan. Oma sänkymme sijaitsi jonkin aikaa keittiössä, Sanna muistelee.


Pariskunta mietti aluksi, riittäisikö talolle pelkkä pintaremontti vai pitäisikö heidän heti kaataa seiniä ja muuttaa huonejärjestystä. Päätös suuremmasta muutoksesta tehtiin lopulta nopeasti, sillä uusi koti oli 70 neliötä pienempi kuin vanha, eikä tilaa ollut hukattavaksi. Ratkottavana oli muun muassa pyykkihuollon järjestäminen, sillä talossa ei ollut kodinhoitohuonetta.
Projektin suurin muutos tehtiin keittiöön, joka päätettiin rakentaa vanhan makuuhuoneen paikalle. Tilanjakoa modernisoitiin kaatamalla olohuoneen vastainen seinä, jolloin alakertaan saatiin lisää avaruutta ja perheelle avointa oleskelutilaa yhdessäoloa varten.



Sannan ja Heikin makuuhuone kunnostettiin vanhan keittiön paikalle. Kodinhoitohuone oli tarkoitus rakentaa keittiön ja makuuhuoneen väliin, mutta purkutöissä seinän takaa paljastui muuri, ja suunnitelmat piirrettiin lennossa uusiksi. Pesukoneen ja kuivasurummun paikat löytyivät lopulta makuuhuoneen nurkkakomerosta, jota laajennettiin hieman keittiön puolelle.
– Lopulta se oli onnekas sattuma, sillä näin keittiöön saatiin pari neliötä lisää tilaa, Sanna kertaa.


Sormipaneeliseinä viestii talon rakennusajankohdasta.

Sannan ja Heikin kaikki vapaa-aika kului remontoidessa. Samaan ajankohtaan osuivat myös Heikin valmistuminen ja uuden työn aloittaminen sekä vanhimman lapsen Renén rippijuhlat.
– Heikin äiti oli koko syksyn suureksi avuksi ja auttoi paljon lasten hoitamisessa. Ilman häntä emme olisi selvinneet urakasta. Usein työt piti ajoittaa pienempien lasten päiväuniaikaan, jolloin ehti hyvin maalata esimerkiksi muutaman seinän, Sanna muistelee.
Lapset saivat vaikuttaa tapettivalintoihin ja maalisävyihin, ja he olivat itsekin apuna remontissa.
Vahteristot olivat laskeneet remontille budjetin, mutta sitä ei seurattu orjallisesti. Esimerkiksi yläkerran vinttien eristämisen kustannuksia he eivät osanneet arvioida etukäteen. Vintin remontti tehtiin ensimmäisten hommien joukossa, jonka jälkeen laskettiin, paljonko varaa jäi muihin töihin.



Remontissa pyrittiin hyödyntämään paljon vanhaa, esimerkiksi alkuperäisiä komeroita runkoineen, listoja, väliovia, purettujen seinien lautoja ja vanhoja katkaisijoita.
Kymmenhenkinen perhe kantoi muuttokuorman sisään suunnitellusti syyskuun lopussa. Muuttolaatikot täyttivät alakerran lattiasta kattoon asti, ja niitä siirreltiin remontin edetessä.
– Lopulta saimme keittiön valmiiksi ja pönttöuunin paikoilleen juuri ennen joulua. Vieläkin on tosin rempattavaa. Seuraavaksi listalla ovat vessat, julkisivu ja pihasauna. Haaveilen myös autokatoksesta, Heikki sanoo.
Vaikka uudessa kodissa on vähemmän tilaa kuin ennen, Sanna ja Heikki ovat huomanneet, että sen myötä he viettävät enemmän aikaa yhdessä perheenä. Ja toteuttavat arjen unelmia – elämyksiä, joihin asumiskulujen pienennettyä jää enemmän rahaa.


Muokattu 15.2.2022: Korjattu perhekuvan kuvatekstiä.