Punainen puutalo keskellä Helsinkiä! Kuvittaja Jenna Kunnaksen perheen koti on täynnä vintagea, värejä ja mahtavia ideoita
Kuvittaja Jenna Kunnakselle koti on kuin tärkeä taideteos, jonka avulla hän ilmaisee itseään. ”Outous on ihanaa, sitä saisi olla täällä enemmänkin”, hän sanoo perheensä puutalokodista.
Koti: Asunto vuonna 1910 rakennetussa kahden perheen talossa Helsingissä, 5 h + k, 149 m².
Täällä asuvat: Kuvittaja, taiteilija Jenna Kunnas, 42, ja kirjailija, tiedetoimittaja Mikko Pelttari, 42, lapset Elle Kunnas, 12, ja Myry Kunnas, 7, sekä Lucius-kissa.
Seuraa somessa: @jennakunnas
Jenna, millainen historia kotitalollanne on?
Talon on suunnitellut arkkitehti Antero von Bell, ja se rakennettiin vuonna 1910 Kumpulan kartanon ajureille. Asunnot olivat todella pieniä. Tiloissa on parhaimmillaan asunut toistakymmentä perhettä. Talossa ehti toimia alkoholistiparantola, ja se oli myös talonvaltaajien hallussa, kunnes jäi kokonaan rähjääntymään lähes purkukuntoiseksi. 2000-luvun alussa kaunis rakennus onneksi pelastettiin, tilat jaettiin kolmeen asuntoon ja niihin tehtiin perusteellinen remontti.
Meitä lähestyi hiljattain mies, joka kertoi hänen lapsuudenkotinsa olleen ”yhdessä yläkerran nurkassa” 60-luvulla. Saimme häneltä hienon lahjan: kipsipään, jonka mallina on ollut yksi talossa asuneista ajureista.
Jennan vinkki: ”Kokeile rohkeasti erilaisia muotoja esimerkiksi oviaukkoihin. Luot mielenkiintoa peruspintoihin ja saat samalla illuusion listoituksesta. Pyöreät muodot pehmentävät.”
Jennan vinkki: ”Julisteiden avulla saa helposti uutta ilmettä huoneisiin. Kierrätä ja vaihtele julisteita huoneesta toiseen.”
Oletteko tehneet kodissa muutoksia?
Kodin olivat ennen meitä kunnostaneet perinnerakentamiseen perehtyneet asukkaat. Muuttaessamme noin kolmetoista vuotta sitten teimme siksi ainoastaan pintaremonttia tapettien ja maalien avulla oman makumme mukaiseksi.
Kokemusta meillä ei juuri ollut, mutta tekemällä opimme esimerkiksi tapetoimaan. Pinnat ovat sittemmin ehtineet vaihtumaan jo muutamaankin kertaan.
Kun seitsemän vuotta myöhemmin saimme ostaa alakerran pienen asunnon omamme jatkeeksi, teimme remontin taitavan Marinka Paasikiven kekseliäällä johdolla. Oli hauskaa pohtia luovia ratkaisuja yhdessä, kuten sitä, miten yhdistää asuntojen eri tasoissa olevat lattiat.
Jennan vinkki: ”Älä heitä rikkoutuneita astioita pois. Ne ovat mukava lisä mosaiikkitöihin ja saat samalla tallennettua muistoja. Tee kuvioista abstrakteja väri-ilotteluja tai tunnistettavia elementtejä, kuten kukkia. Siisti saumaus viimeistelee työn.”
Jenna, miten kuvailisit itseäsi sisustajana?
Minulla on vahva visuaalinen silmä ja näkemys siitä, mistä pidän. En ole kuitenkaan tiukkapipo, enkä noudata orjallisesti tiettyä aikakautta tai tyyliä. Pidämme Mikon kanssa 1950-luvun huonekaluista, mutta kodistamme löytyy muitakin tyylejä. Olen tarkka oikeanlaisesta valaistuksesta, sillä kolkko valo saa minut ahdistumaan.
”Päädyn helposti sisustamaan myös muiden kotona, jos se ei tunnu talonväkeä haittaavan.”
Koti on minulle kuin tärkeä taideteos, jonka avulla ilmaisen itseäni. Meiltä ei löydy jämätiloja, vaan jokainen alue on tarkkaan mietitty, pieniä yksityiskohtia myöten. Työskentelen paljon kotoa käsin ja tarvitsen kauneutta ympärilleni.
Outous on ihanaa, sitä saisi olla enemmänkin. Olen asettelun ammattilainen sekä taiteessa että sisustamisessa. Päädyn helposti sisustamaan myös muiden kotona, jos se ei tunnu talonväkeä haittaavan. Viikkailen vilttejä ja sytyttelen kohdevaloja.
Jennan vinkki: ”Vanhasta kaapinovesta saatiin toimiva ja mielenkiintoinen ovi ulkovarastoon, kun siihen maalattiin ruutukuvio ja reippaanväriset karmit. Näe vanhojen ovien potentiaali!”
Millainen on suhteesi väreihin?
Kuvittajana ja taiteilijana värit ovat elämässäni ratkaisevassa roolissa joka päivä. Värit ovat ihania, niiden keskellä on hyvä elää. Olen maksimalisti värivalinnoissa, enkä pelkää ilmaista voimaa niiden kautta. Lapsuudenkodissanikaan ei värejä kartettu, ja sieltä asti ne ovat merkinneet minulle kotoisuutta ja lämpöä. Värejä ei tarvitse pelätä, ja niitä voi vaihdella. Kyse on loppujen lopuksi vain maalista, ei mistään sen vakavammasta. Saatan tarttua hyvin spontaanisti pensseliin ja maalata jonkun seinän uudestaan.
