Viivi Varessuo rakastaa vanhoja kalusteita. Huvilaa sisustaessaan hän etsi niitä kirppareilta, huutokaupoista sekä osto- ja myyntiliikkeistä. Yksi Viivin rakkaimmista vanhoista huonekaluista on isovanhempien häälahjakseen teettämä parisänky. Tärkein rooli sisustuksessa on kuitenkin taiteella ja väreillä.

Oli alkusyksy 1993 ja odotin ensimmäistä lastamme. Palasimme kotiin kyläreissulta Kustavista ja pysähdyimme Fiskarsin ruukkiin tervehtimään ystäväämme. Hän halusi esitellä meille myytäviä taloja, ja tupsahdimme vuosia tyhjillään olleen ison talon pihamaalle. Ihastuimme päätä pahkaa. Päädyimme kaikkien yllätykseksi hankkimaan pommikuntoisen vanhan huvilan, jossa oli monin kerroin liikaa tilaa pienelle perheellemme. Kaupat tehtiin vuonna 1994.

1920-luvun huvila on nähnyt monenlaisia vaiheita. Fiskars-yhtiö on rakennuttanut sen aikanaan työntekijöilleen. Talo on ollut jaettuna kahteen, kolmeen ja ilmeisesti neljäänkin osaan, ja tontilla on ollut keramiikkapaja, joka harmi kyllä on purettu.

Ihan kaikki! Talo suorastaan janosi remonttia. Toteutimme rempan ex-mieheni Jounin kanssa, joka on ammatiltaan puuseppä. Meillä oli apuna hänen tuntemiaan luottotekijöitä. Remontti oli mittavampi kuin osasimme kuvitella, ja se jatkui vuosia. Vanhassa talossa on aina kunnostettavaa, ja siihen vain pitää osata asennoitua. Seuraavaksi korjausvuoroon tulee alkuperäinen peltikatto.

Olen viettänyt siellä niin ihania hetkiä ystävien kanssa maailmaa parantaen. Siellä on yli viiden metrin pituinen kirsikkapuinen ruokapöytä, jonka on tehnyt ex-mieheni. Olen kerännyt pöydän ympärille tuoleja, joista jokainen on erilainen.

Kiehtovia aiheita ovat eläimet ja abstraktiin kallistuvat maisemat. Viime vuosina olen alkanut maalata myös ihmisiä. Ilmaisuni pyrin pitämään rentona. Pinkki, liila, turkoosi ja ylipäänsä taitetut ja vahvat värit innostavat minua. Inspiraatiota löydän luonnosta ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Juuri nyt minua innostaa opiskelu Pekka Halosen Akatemiassa Tuusulassa. Uusia aluevaltauksia ovat kuvanveisto ja savityöt. Todella innostavaa!

Osa taideteoksista on omiani, osa taas ystävien. Olen kerännyt taidetta jo opiskeluajoista asti. Muutin Pariisiin opiskelemaan taidetta vuonna 1988 ja rakastuin siellä grafiikan tekemiseen. Kaikki taulut eivät enää mahdu seinälle vaan osa nojailee seinää vasten. Suhtaudun taiteeseen kunnioituksella mutta rennon leikkisästi. Yhdistelen huoletta abstraktia grafiikkaa ja muotokuvia. Joskus innostun maalaamaan seinän värillä, joka sopii sille kiinnitettävän maalauksen taustaksi.