Kuvataiteilijan valoisa koti kattojen yllä on kuin luotu maalausten tekoon – ”Täällä tuntuu kuin taivas olisi lähempänä kuin muualla”

Mikaela Wickström ja Ville Strömberg tarvitsivat lisää neliöitä, kun tytär Amelie syntyi. Koti Käpylässä vaihtui avaraan kerrostaloasuntoon Munkkiniemessä. Uuden asunnon pieni pintaremontti kasvoi suuremmaksi kuin alun perin piti, mutta remontoidun kodin sisustus tuntuu perheestä nyt kaikista heidän kodeistaan eniten omalta. Sävyjä ja värejä on enemmän, ja valoisa asunto on kuin luotu maalausten tekoon.

Keittiö tuntuu avaralta, sillä osa vaaleanpunaiseksi maalatuista seinistä on ilman yläkaappeja. Kun ikkunassa ei ole verhoja, pitkänomainen tila saa lisää valoa. Työtasoa valaisevat Artekin Kultakello-valaisimet.

Siniharmaat keittiönkaapit on viimeistelty messinkisillä lankavetimillä, ja Tapwellin messinkinen hana toistaa vetimien sävyä.

Mikaela, miten löysitte uuden kotinne?

Selasimme synnytyssairaalassa asuntojen myynti-ilmoituksia, ja yksi herätti mielenkiintomme. Oli lokakuu. Esiteltävässä asunnossa oli heikko valaistus, ja Ville kävi katsastamassa sen lähes pilkkopimeässä. Hän otti minulle kuvia kännykällä. Minä piipahdin asunnossa nopeasti vauvan nukkuessa ja ihastuin. Ostopäätös syntyi niin nopeasti, ettemme oikeastaan edes ymmärtäneet, mitä olimme ostaneet.

Hurmaavan Hakolan Play-pöydän valmistus oli jo lopetettu, mutta Mikaela onnistui hankkimaan varastoon jääneen kappaleen. Taulut ovat Mikaelan omaa tuotantoa. Ison maalauksen nimi on Yhdessä ja pienempi on Taika.

Villen isosisän kranaattilaatikko on tärkeä perintöesine, jossa nyt säilytetään perheen pelejä. Maalauksen nimi on Sisäinen meri.

Mikä sai teidät ihastumaan juuri tähän 1950-luvun talon asuntoon?

Ostohetkellä täällä oli hyvin erinäköistä kuin nyt, mutta ihastuimme erityisesti kodin avaruuteen ja huonekorkeuteen. Ensi-ihastukseen vaikuttivat myös persoonalliset kaakelipäällysteiset ikkunalaudat. Pidämme molemmat vanhoista taloista, joissa aikakausi näkyy. Rakennuksen vanha henki hurmasi meidät.

Kuudennesta kerroksesta on erityisen upeaa seurata auringonlaskua. Kun viimeiset säteet maalaavat horisontin sävyillään, tuntuu kuin taivas olisi lähempänä kuin muualla.

Millaista remonttia teitte?

Kun saimme avaimet ja pääsimme rauhassa tutkimaan asuntoamme, huomasimme, että se kaipasi remonttia. Vaikka koti oli perussiisti, se ei kuitenkaan miellyttänyt meitä sellaisenaan.

Keittiö oli 1990-luvun pyökkiä, lattioita peittivät ruskeat laminaatit ja pinnat olivat parhaat päivänsä nähneitä. Remonttia aloitellessamme laminaattien alta paljastuivat onneksi vanhat puulattiat. Olin jo asennoitunut pärjäämään kuluneilla laminaateilla, joten yllätys oli todella iloinen. Rakastan vanhan puulattian lämpöä jalan alla.

Katon rajassa kiertävät gallerialistat, jolloin siimojen varassa riippuvien taulujen paikkaa on helppo vaihtaa ja seiniin ei tule reikiä. Vihreän turkoosi Mikaelan teos ruokatilan seinällä on nimeltään There is something magical about you.

Ville ja Mikaela ihastuivat ensimmäisellä käynnillään koboltinsiniseksi laatoitettuihin ikkunalautoihin. Koska kodissa ei ole omaa pihaa, vihreyttä tuovat ruukkukasvit.

Olitte juuri saaneet lapsen. Miten remontti sujui pienen vauvan kanssa?

Ilman vanhempieni tukea remontista ei olisi tullut mitään. Ajattelimme aluksi vaihtaa vain hieman tapetteja, mutta remontti paisui paisumistaan. Huomasimme korjailtavaa siellä täällä. Olohuoneessa oli vain yksi valokatkaisija ja sekin keskellä olohuoneen seinää. Verholautojen poistaminen ikkunoiden yläosasta oli aikamoinen urakka, sillä osa rakenteista meni jopa naapurin puolelle. Isäni on ollut korvaamaton apu. Hän auttoi tunteja laskematta samalla kun äitini hoiti vain muutaman kuukauden ikäistä Amelieta.

Teillä on paljon pyöreitä muotoja. Onko se sattumaa vai harkittua?

Pidän leikkisyydestä kalusteissa ja olen erityisen ihastunut pyöreisiin muotoihin. Pyöreät kulmat toimivat myös arjessa pienen lapsen kanssa. Lapsemme syntymä on tuonut lempeitä sävyjä ja pehmeyttä sisustukseen.

Mikaela maalaa myös kotona, vaikka suuremmat maalaukset syntyvät työhuoneella Lapinlahden entisessä sairaalassa. Aulan lattialla on Finarten vihreä Hilla-matto.

Mikaela korvasi tapetin leikkaamalla ja liimaamalla seinälle mustia pilkkuja kontaktimuovista. Vaaleanpunaisella String-hyllyllä on perheen sisustusaarteita.

Makuuhuoneen metsänvihreälle seinälle on ripustettu Mikaelan teos nimeltään Have I told you lately what you mean to me? Teoksen tummansininen toistuu sängynpäädyssä. Valkoinen peitto korvaa päiväpeitteen.

Pinnasängyssä seisten Amelie ylettää kätevästi kurkistamaan ulos makuuhuoneen ikkunasta. Seinällä oleva pieni peurataulu on Mikaelan Herkkyys meissä -niminen teos.

Teillä on sekä uusia että paljon vanhoja kalusteita. Mistä ne ovat peräisin?

Pidän siitä, että kodissamme on paljon kerrostumia ja perittyjä juttuja. Villen vaarin kranaattilaatikko on seurannut mukana vuosikaudet. Edellisessä kodissamme se toimi sohvapöytänä, nyt siellä säilytetään pelejä. Olohuoneen tuoli on hankittu mummoni ja ukkini ensimmäiseen kotiin. Ilmari Lappalaisen tuoli oli päällystetty kukkakankaalla, mutta sen alta paljastui alkuperäinen villakangas.

Moni huonekaluistamme on meille tärkeä. Yrjö Kukkapuron pieni Karuselli oli ensimmäinen designkalustehankintamme, ja muistan vieläkin kun se saapui meille postissa. Iso Kukkapuro oli myös pitkän säästämisen tulos. Tuoli on kuin veistos, ja haaveilimme siitä pitkään.

Kylpyhuone uudistettiin remontissa täysin. Vaaleat seinät saivat parikseen tummat kalusteet. Kylppärissä on ylellinen ikkuna.

Mikaelan ja Villen koti sijaitsee vuonna 1952 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Munkkiniemessä. Kolmen huoneen, keittiön ja parvekkeen asunnossa on yhteensä 80 neliötä.