Kuusihenkinen perhe, 56 neliötä: ”Mies ehdotti sängyistä luopumista, ja se oli paras idea ikinä!”
Tamperelaisen Riina Kiesiläisen, 38, suurperhe asuu kodissa, jossa on 56 neliötä – eikä lainkaan sohvaa. Minimalistisesta kodista löytyy yksi kattila, kuusi lautasta ja kuusi pyyhettä. ”Arkemme pienissä neliöissä on edullista ja sujuvaa”, Riina sanoo.
Asun perheeni kanssa Tampereella isossa kerrostaloyhtiössä, jonka talot kiertävät Pohjoismaiden suurimmaksi väitettyä sisäpihaa. Olemme viihtyneet täällä 12 vuotta.
Olemme jämähtäneet minikotiin, vaikka perheemme on pikkuhiljaa kasvanut. Kodissamme on 56 neliötä. Meitä asuu täällä kuusi: minä, puolisoni ja neljä lastamme: yksi teini, kaksi alakoululaista ja yksi eskari-ikäinen.
Moni haaveilee mahdollisimman suuresta kodista sujuvan arjen vuoksi. Minusta elämää rauhoittaa nimenomaan pieni koti.
Asumme vuokrakolmiossa, yleisen käsityksen mukaan ahtaasti. Virallisen määritelmän mukaan ahtaasti asuminen tarkoittaa sitä, että kodissa on enemmän ihmisiä kuin asuinhuoneita. Keittiötä ei lasketa asuinhuoneisiin. Tilastot kertovat, että ahtaasti asuvat etenkin lapsiperheet isoissa kaupungeissa.
Silti suomalaiset eivät ole koskaan ennen asuneet tilastollisesti niin väljästi kuin nyt, kertoo yliaktuaari Mika Ronkainen Tilastokeskuksesta.
Kasvaneen asumisväljyyden taustalla on ennen kaikkea yksinasumisen yleistyminen, Ronkainen sanoo. Yksin asuvalla on enemmän neliöitä henkilökohtaisessa käytössään kuin yhdessä toisten kanssa asuvalla.
”Olemme myös onnistuneet säilyttämään tilan avarana, sillä huonekaluja on vähän. Emme omista esimerkiksi sohvaa, joka yksinään veisi valtavan tilan.”
Minusta kotimme ei tunnu ahtaalta. Valoisassa asunnossamme on eteinen, ovella suljettava keittiö, eteiseen avonainen olohuone ja yksi makuuhuone, jonka kaksi vanhinta lasta jakavat.
Toista makuuhuonetta käytämme työhuoneena. 52-vuotias puolisoni tekee paljon etätyötä, johon hän tarvitsee rauhallisen tilan.
Parasta kodissamme on se, kuinka hyvin pohjaratkaisu toimii. Kolme selvästi erillistä huonetta riittää meille. Olemme myös onnistuneet säilyttämään tilan avarana, sillä huonekaluja on vähän. Emme omista esimerkiksi sohvaa, joka yksinään veisi valtavan tilan.
Tärkeimpiä asioita pienen kodin toimivuudessa on minusta viisi.
Lattiapinta-alaa pitää suojella. Meillä kalusteita on jokaisen huoneen lattialla mahdollisimman niukasti. Eteisessä ripustamme takit lattianaulakon tai kaapin sijasta naulakkoon, joka lepää vessan oven päällä. Yritimme ensin kiinnittää naulakkoa eteisen seinään, mutta se ei pysynyt siinä.
Eteisestä löytyy penkkinäkin palveleva taso, jonka alla säilytämme kenkiä. Muut kengät pidämme työhuoneen kaapissa. Tason päällä on kori hanskoille ja pipoille, ja lattialla toinen kori muulle sälälle, kuten pyöräilykypärille, heijastinliiveille ja lasten ulkohousuille.
Olohuoneessamme ei siis ole sohvaa eikä sohvapöytää. Minä, puolisoni ja kaksi nuorinta lasta nukumme siellä. Ennen olkkarista löytyi leveä parisänky, mutta se vei paljon tilaa ja tukki kulkua huoneessa.
Mies ehdotti sängystä luopumista. Se oli paras idea ikinä! Nukumme nuorimpien lasten kanssa edelleen perhepedissä, mutta nyt meillä on sängyn sijasta kaksi futon-patjaa. Selkäsärkyni lähtivät, kun siirryimme futoneihin.
Rullaamme 90-senttiset futonit auki lattialle joka ilta, ja aamuisimme keräämme ne pois. Päivisin patjat lepäävät rullalla olohuoneen kirjahyllyssä. Hyllyssä säilytämme myös lasten piirustustarvikkeita ja leluja, ja ne on helppo nostaa sieltä lattialle leikkeihin. Vieraiden tullessa istahdamme keittiön tuoleille ja puisille työtuoleille.
Kun melkein kaiken tavaran näkee silmissään joka hetki, vaikkapa lelujen kaltaista tavaraa ei kerry huomaamatta minnekään.
Ovella varustetut huoneet ovat tärkeitä. Meillä keittiön oven voi vetää perässään kiinni. Isossa perheessä jokaisen täytyy saada halutessaan omaa rauhaa.
Kodin huoneet taipuvat moneen käyttötarkoitukseen. Niinpä keittiönpöydällämme on vakituinen paikka pelitietokoneelleni.
Harrastan intohimoisesti pelistriimaamista ja saan siitä satunnaisia tuloja, kuten myös Ministi arkea -blogini kirjoittamisesta. Pääasiassa olen kotona lasten kanssa.
”Koska heräämme kaikki vähän eri aikoihin, syömme keittiön pöydän ääressä aamiaista pareittain. Toinen ruokapöytä löytyy olohuoneesta.”
Keittiön pöydän ympärille mahtuu sopivasti kuusi tuolia. Koska heräämme kaikki vähän eri aikoihin, syömme keittiön pöydän ääressä aamiaista pareittain. Toinen ruokapöytä löytyy olohuoneesta.
Meillä ei ole telkkaria, mutta toisaalta jokaisella on omat tietokoneet. Pelaaminen on perheenjäsentemme yhteinen harrastus. Teinien pöytäkoneet ovat työhuoneessa, pienempien koneet olohuoneen kirjahyllyn pöytätasoilla.
Pelaamme yhdessä lautapelejäkin, ja puolisoni tykkää myös leipoa lasten kanssa. Usein meillä on yksi huone tyhjillään, vaikka meitä asuukin täällä kuusi.
Pienessä kodissa on tärkeää, että turhat tavarat kulkevat ulos esimerkiksi sitä mukaa, kun lapset kasvavat. Muuten ne jäävät kaappeihin pyörimään.
Jos en tarvitse jotakin tavaraa, minun on melko helppo luopua siitä. Ostamista harkitsen älyttömän pitkään. Hutiostot ärsyttävät suuresti.
Ennen taloyhtiössämme oli kätevä kierrätyshuone. Tavara liikkui sieltä nopeasti naapureiden käyttöön, koska yhtiössä asuu paljon ihmisiä. Nykyisin vien lastenvaatteita kierrätyskeskukseen.
”Kun vaihdan perheelle lakanat, laitan käytetyt pyörimään kuivaavaan pesukoneeseen ja pesun jälkeen samat takaisin.”
Tavaraan pitää päästä helposti käsiksi. Säilytämme työhuoneen yhdessä kaapissa välikausi- ja sesonkivaatteita, eli talvella kesävaatteita ja toisinpäin. Kaapista ne saa helposti käyttöön, eikä kenenkään tarvitse kaivautua varastoon.
Työhuoneessa kaappeja on kaikkiaan kuusi, joista kolme on varattu puolisoni vaatteille ja tietotekniikalle. Yhdessä kaapissa säilytämme peittoja, tyynyjä, pyyhkeitä ja lakanoita, joista ylimääräiset odottavat yövieraita. Yhdessä pidämme välikausivaatteitamme, viimeisessä säilyvät retkeilykamat ja joulukuusi.
Meillä on kuusi pyyhettä ja lakanoista neljät varakappaleet. Mutta usein, kun vaihdan perheelle lakanat, laitan käytetyt pyörimään kuivaavaan pesukoneeseen ja pesun jälkeen samat takaisin.
Kotona kaikkea on juuri sen verran vähän, että tavarat on helppo säilöä myös taloyhtiön häkkivarastoon. Samasta syystä olemme yleensä hyvin kartalla esimerkiksi siitä, mitä lastenvaatteita meiltä puuttuu.
Häkkivarastomme on ehkä kuuden neliömetrin suuruinen. Siellä on puolisoni tavaroita, suksia ja pulkkia sekä äitiyspakkauslaatikko muistoille, kuten lasten savitöille ja tärkeille piirustuksille. Osan piirustuksista kiinnitämme keittiön oveen vaihtuvaksi taidenäyttelyksi.
Varastoon pääsevien muistojen pitää mahtua laatikkoon. Jos ne eivät meinaa mahtua, karsin laatikosta jotakin pois. Se ei ole vielä puolillaankaan.
Minä olen minimalisti, perheenjäseneni eivät, ja yhteisiä tavaroita meillä on mahdollisimman vähän. Olemme kuitenkin minimoineet yhteisiä tavaroita, sillä jokainen haluaa mahtua asumaan kivassa kodissamme. Yhteisiä tavaroita karsimalla kodissa on lopulta myös enemmän tilaa jokaisen omille tärkeille tavaroille.
Esimerkiksi astioita meillä on vain sen verran, että ne on tiskattava jokaisen ruokailun jälkeen. Meillä on kuusi isoa lautasta ja vain yksi kattila ja paistinpannu. Tiskaamme ne käsin.
”Astioita meillä on sen verran, että ne on tiskattava jokaisen ruokailun jälkeen. Meillä on kuusi isoa lautasta ja vain yksi kattila ja paistinpannu. Tiskaamme ne käsin.”
Kun asumisen kulut eivät ole tapissa, suurin osa tuloistamme ei kulu vuokranmaksuun. Pienessä kodissa vaikkapa pesukoneen hajoaminen ei aja rahatilannettamme kriisiin. Edullisista asumiskuluista seuraa siis väljyyttä talouteemme ja sitä kautta arkeemme.
Muutto isompaan kotiin tarkoittaisi meille väistämättä siirtymistä kauemmas, jos tahtoisimme asua edelleen samalla hinnalla. Tai sitten joutuisimme maksamaan vuokraa 400 tai 500 euroa nykyistä enemmän, mikä tekisi ison loven budjettiin.
Arkemme pienissä neliöissä on sujuvaa paitsi kulujen kannalta myös siksi, että siivoamiseen menee vain vähän aikaa. Pyykinpesu on nopea homma. Kaappeihin ei edes mahtuisi valtavia vaate-, lakana- ja pyyhepinoja.
Aiemmin yritimme noudattaa systeemiä, että jokaisella perheenjäsenellä olisi neljä ala- ja neljä yläosaa, mutta enää emme laske vaatteita näin tarkasti. Lastenvaatteita meillä on joka tapauksessa aika minimaalisesti. Pieni määrä riittää, kun vaatteet kuivuvat nopeasti.
Lapsille tärkeintä on, että hankitut vaatteet ovat heidän makunsa mukaisia ja että he ovat saaneet itse ne valita.
”Meillä lapset eivät ole juuri purnanneet omien huoneiden perään. Ajatus tilasta on pikemminkin tullut meiltä aikuisilta.”
Yhdeksän neliötä jokaiselle on hurjan paljon vähemmän kuin suomalaisissa kodeissa keskimäärin.
Asumisväljyys on kasvanut tasaiseen tahtiin, ja keskimääräisten asuinneliöiden väljentyminen jatkui myös koronapandemian aikaan, Tilastokeskuksen Mika Ronkainen kertoo. Vuonna 2019 jokaisella suomalaisella oli käytössään keskimäärin 41 neliötä.
Vuonna 2022 suomalaisten asumisväljyys oli jo kaikkein suurin tilastoinnin historiassa: keskimäärin jokaisella suomalaisella oli kumpanakin vuonna käytössään 41,7 neliötä per henkilö. Vuonna 2023 tilanne pysyi samana.
Meillä lapset eivät ole juuri purnanneet omien huoneiden perään. Ajatus tilasta on pikemminkin tullut meiltä aikuisilta: puhumme keskenämme siitä, että jossain vaiheessa pitää alkaa suunnitella isommille omaa tilaa ja pienemmille omia sänkyjä. Siihen asti elämme näin tyytyväisinä.
Riinan vinkit: Näin pienen kodin saa toimimaan
- Vähän huonekaluja. Mitä huonekaluja kotiin todella tarvitaan? Meillä kalusteita on jokaisessa huoneessa mahdollisimman niukasti. Emme omista sohvaa, joka yksinään veisi lattialta valtavan tilan.
- Minimäärä tavaraa. Kun yhteisiä tavaroita on vähän, tilaa jää enemmän jokaisen omille tärkeille tavaroille. Esimerkiksi astioita meillä on sen verran, että ne on tiskattava aina ruokailun jälkeen.
- Turhasta heti eroon. Kotona kerään turhiksi käyneitä tavaroita paperikassiin keittiön kattilakaappiin, jota kutsun kierrätyskaapiksi. Näin turhat tavarat on helppo kierrättää kerralla eteenpäin.
