Kotivinkki

Kun kuopus lensi pesästä, Leena romahti – ”Surin kerralla yhdenlaisen perhevaiheen päättymisen”

Kun kuopus lensi pesästä, Leena romahti – ”Surin kerralla yhdenlaisen perhevaiheen päättymisen”

Moni vanhempi hätkähtää, kun esikoinen alkaa suunnitella muuttoa omilleen. Leenalle pahin hetki oli kuitenkin se, kun kuopus lähti. Asiantuntijan mukaan lapsen muutto voi nostaa vanhemmalla pintaan käsittelemättömiä suruja.
Teksti Raisa Mattila
Kuvat iStock
Mainos

Jäisit kotiin! Rahaakin säästyy!

Näitä sanoja viisikymppinen Leena hoki kuopukselleen puolitoista vuotta sitten. Lapsi suunnitteli muuttoa omilleen. Opiskelut olivat paketissa ja oman alan työpaikkakin löy­tynyt. Asunto oli haussa kotipaikkakunnalta, joten matka kyläilemään ei olisi pitkä.

Silti Leena ehdotti monta kertaa, että kuopus lykkäisi aikeitaan. Hän ei yksinkertaisesti halunnut päästää lasta lähtemään. Lapsi jatkoi sinnikkäästi vuokrayksiöiden katselua.

Pian sopiva koti löytyi, ja kuopus ilmoitti muuttonsa päivämäärän. Samoihin aikoihin oli suunnitelmissa isot perhejuhlat. Viimeisenä oljenkortena Leena vetosi niihin.

– Perustelin, että silloin ei ehditä miettiä pakkaamista, Leena sanoo.

Äidin toiveesta muutto lykkääntyi vielä pari viikkoa.

Kuopuksen lähtö oli kriisin paikka, Leena myöntää nyt, puolitoista vuotta myöhemmin.

Kun kuopuksen tavarakuormaa alettiin peruuttaa pois pihasta, Leena romahti.

Perheessä on kaikkiaan kolme lasta. Kaksi vanhinta olivat jo aiemmin lentäneet pesästä. Erityisesti esikoisen lähdöstä Leena oli ollut jopa innoissaan. Oli istuttu iltoja yhdessä koneella katselemassa vuokra-asuntoja.

– Silloin tuntui mukavalta, että oma lapsi ryhtyi rakentamaan itselleen uutta arkea. Ajattelin, että hänen asiansa olivat hyvin.

Nuorimmaisen muutossa tunnelma oli toinen.

Kun kuopuksen tavarakuormaa alettiin peruuttaa pois pihasta, Leena romahti. Hän itki illan ja seuraavan päivän.

Kun vanhimmat lensivät pesästä, kotiin jäi kuitenkin aina joku. Niissä hetkissä muutos ei tuntunut yhtä suurelta kuin kuopuksen lähtiessä.

– Kun kuopus muutti, surin kerralla yhdenlaisen perhevaiheen päättymisen.

Juuri nuorimman lapsen lähtö nostaa helposti pintaan kaikenlaisia käsittelemättömiä suruja, vahvistaa perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta.

– Jotkut vanhemmat havahtuvat käsittelemään esimerkiksi avioeroaan tai muita päättyneitä ihmissuhteita vasta, kun aiemmasta menetyksestä muistuttaa tyhjentynyt kotipesä.

Hiljaiset illat, tyhjät päivät

Joskus vanhemman kriisi kumpuaa yksinäisyyden kokemuksesta. Leenakin joutui kasvokkain erillisyyden tunteen kanssa.

Leenan puoliso, lasten isä, tekee vuorotyötä. Illat tyhjässä kodissa olivat usein hiljaisia – ja tylsiä. Leena kaipasi lasten ääniä ja yhteisiä juttuhetkiä. Kahden aikuisen taloudessa kotitöitäkään ei kertynyt entiseen malliin.

– Silloin vasta aloin tajuta, kuinka yksinäisyydestä voi kärsiä. Perhe-elämän pyörteissä yksinäiset hetket olivat luksusta, mutta nyt kokemus oli lähes totaalinen.

Jos saman katon alla ei asu puolisoa, nuorimmaisen lähdettyä vanhempi jää asumaan aivan yksin. Edellisestä kerrasta omillaan voi olla aikaa parikymmentä vuotta.

Yksinäisyystutkimuksesta tiedetään, etteivät kaikki yksinasujat nauti omasta rauhasta.

Joillekin oma tupa on olosuhteiden sanelema pakko, joka tuo mukanaan erilaisia pulmia. Yli 60 prosenttia yksinäisiksi itsensä tuntevista naisista vastasi, että tilanne oli lisännyt lohtusyömistä. Yli 40 prosenttia vastasi, että tunnetta oli lääkitty turhalla shoppailulla. Asia selvisi Suomalaisten yksinäisyys -kyselyaineistosta, joka kerättiin vuonna 2014.

Hanki parempi harrastus

Toisille vanhemmille vaikea paikka on ensimmäisenä muuttoa tekevän lapsen lähtö. Joka tapauksessa tyhjän pesän kriisiltä suojaa monesti se, jos elämässä on perheen lisäksi muitakin tärkeitä juttuja. Jotkut satsaavat uraan, toiset parisuhteeseen.

Kiinnostava tieto on se, että keski-iässä ystävien merkitys monesti kasvaa. Asia tuli ilmi suomalaistutkimuksessa.

– Kaikenikäiset panevat kodin ja perheen ykkössijalle elämän tärkeimmäksi asiaksi, kertoo tutkimusjohtaja Katja Kokko Gerontologian tutkimuskeskuksesta.

Nuorilla aikuisilla toisena tulee työ, mutta neljääkymppiä lähestyessä arvostukset muuttuvat. Työn merkitys alkaa vähentyä.

– Arkijärjellä voisi tietysti ajatella toisin päin eli niin, että lapsilta vapautuva aika käytetään keski-iässä työhön. Kuitenkin keski-ikäisille naisille tärkeintä kodin ja perheen jälkeen ovat ystävät, miehille vapaa-aika, Kokko sanoo.

Hyvä uutinen on se, että lasten lähtöön voi valmistautua, esimerkiksi juuri pitämällä yllä ystävyyssuhteita.

– Hanki itsellesi harrastuksia ja merkitystä elämään, perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa kannustaa.

Valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Jo yläkouluikäisen lapsen vanhempi voi tietoisesti keksiä itselleen uudenlaisia kiinnostuksenkohteita.

Leenan pelasti politiikka. Hän pääsi kunnanvaltuustoon niihin aikoihin, kun esikoinen suunnitteli muuttoa kotoa. Yksinäisinä iltoina Leena ei jäänyt toimettomaksi vaan kirjoitteli pöytäkirjoja puhtaaksi hiljaisessa kodissa. Tuttuja hän tapasi kokouksissa ja seminaareissa, joille oli vihdoinkin runsaasti aikaa.

Rajat paluumuutolle!

– Usein itsenäistyvä nuori tarvitsee tietoisen irtioton vanhempien tavoista ja rutiineista, Minna Oulasmaa sanoo.

Lapsen irtautuminen kodista voikin olla raskas vaihe koko perheelle jo kauan ennen muuttopäivää.

– Nuori voi elää vahvasti omaa elämäänsä ja viestiä monin eri tavoin, ettei vanhempien sovi puuttua hänen asioihinsa. Helposti tulee riitoja.

Jos kodin ilma on ollut sakeana eripurasta, lapsen lähtö voi tuntua vanhemmasta kriisin sijaan helpotukselta.

Silti moni kokee, ettei tyhjenevässä pesässä ole sopivaa riemuita ja tuulettaa. Ristiriita omien tunteiden välillä voi kasvaa etenkin silloin, kun lähipiirin kokemukset poikkeavat kovasti omista fiiliksistä.

Entä miten suhtautua paluumuuttajaan? Sitäkin moni vanhempi joutuu pohtimaan. Jos rahat loppuvat, kesätöitä ei irtoa tai vuokrakämppä lähtee alta, kerran itsenäistynyt nuori saattaa kolkutella lapsuudenkodin ovella.

– Nuorelle on tärkeää suoda harjoituslentoja, jos sellainen sopii vanhemman tilanteeseen, Oulasmaa sanoo.

– Toki vanhemmalla on myös oikeus kieltäytyä paluumuuttajasta.

Joskus muutto takaisin ei onnistu käytännön syistä. Vanhempi on voinut muuttaa aiempaa pienempään kotiin eikä sinne mahdu muita.

Olivatpa kieltäytymisen syyt mitkä tahansa, niistä on hyvä puhua nuorelle suoraan ja rehellisesti, kuin aikuinen aikuiselle, Oulasmaa neuvoo.

Kenen laumassa asut?

Monissa kulttuureissa eletään edelleen yhteisöllisemmin kuin meillä Suomessa. Helpottaisiko lapsista luopumisen tuskaa se, jos meilläkin siirryttäisiin takaisin eri sukupolvien yhteisiin pihapiireihin?

Ehkä, mutta nuoren identiteetille itsenäistyminen on tärkeä vaihe, Minna Oulasmaa muistuttaa.

– Nuorella on halu saada perustaa oma laumansa.

Vanhemmankin kannattaa ajatella uutta vaihetta mahdollisuutena, Oulasmaa kannustaa. Vihdoin saa taas tulla ja mennä miten huvittaa. Lapseenkin saa rakentaa uuden, aikuisemman suhteen.

Viisikymppinen Leena houkuttelee kaikkia kolmea lasta usein kyläilemään.

– Kun he eivät enää asu kotona, yhteisestä ajasta on tullut uudella tavalla merkityksellistä. Nyt tämäkin vaihe tuntuu jo ihan kivalta.

Leenan nimi on muutettu.

Miltä tuntui, kun lapset muuttivat pois kotoa?

”Ensin muutti nuorempi, sitten vanhempi. Tuntui kuin kuolema olisi tullut, koska olin elänyt vain lapsiani varten. Kurkin ikkunasta, tuleeko jompikumpi käymään.” Ellu

”Se oli haikeaa ja vaikeaa. En millään olisi raaskinut luopua perheestä ihan vielä.” Marika

”Elämä on tuntunut hiljaiselta ja tyhjältä lasten lähdön jälkeen. Nyt murehdin iäkkäitä vanhempiani ja heidän jaksamistaan. Joskus pysähdyn miettimään, koska on minun vuoroni olla onnellinen.” Irmemurme

”Kun lapset muuttivat, tunsin iloa ja ylpeyttä siitä, että he ovat kypsiä muutokseen.” Katinka

Julkaistu: 20.7.2018