Kun kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, on vaikea valita
Haluan uskoa kauniin merkitykseen. Se tarkoittaa kykyä pysähtyä ja keskittyä. Jopa pölyhiukkasen liike auringonsäteessä voi rauhoittaa, kirjoittaa muotoilun asiantuntija Kaj Kalin.
Radiossa on suosittu ohjelma nimeltä Näistä levyistä en luovu. Millainen mahtaisi olla ohjelma nimeltä Näistä tavaroista en luovu? Kuvittelenpa siis, että olen saanut kutsun tuollaisen ohjelman vieraaksi. Se muistuttaa nuoruuden leikkiä, jossa pitää kertoa, mitä ottaa autiolle saarelle. Paitsi että silloin valitseminen oli helpompaa. Nyt elän tavarapaljouden syövereissä. Kun kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, on vaikea valita.
Mieleen tulee vanhan mainostekstin lause: Hänelle, jolla on jo kaikkea. Olenko minäkin jo tuollainen tuotteilla hemmoteltu hän?
ensimmäisenä mieleeni tulee espressopannu. En juo enkä polta mutta olen kofeiinikoukussa. Aamutoimien ykkönen on kahvinkeitto, ja vahva kahvi maistuu parhaiten Arabian vanhasta kupista. Elämässä pitää olla estetiikkaa.
Myös teekannu on välttämätön. Teen tarkka valmistus on mielenrauhaa vahvistava rituaali, ja lasinen teekuppi näyttää juoman värisävyn. Tuijotan mielelläni kupista nousevaa höyryä.
Vaikka olenkin insinöörien luvatun maan mallikansalainen, haluan uskoa kauniin merkitykseen. Se tarkoittaa kykyä pysähtyä ja keskittyä. Jopa yhden pölyhiukkasen liike auringonsäteessä voi rauhoittaa.
Vastustan valosaastetta, joka estää näkemästä tähtiä.
Inhoan nopeutta, ennätyksiä, kilpailuja ja palkintoja. Vastustan valosaastetta, joka estää näkemästä tähtiä. En aio luopua satoja euroja maksaneista vastamelukuulokkeista.
Radiosta en luovu, televisio menköön. Läppäri taitaa olla jo aivojeni jatke, kännykkä taas ei. Kuvittelen käyttäytyväni hyvin, kun en pidä kännyä esillä julkisilla paikoilla. Varmuuden vuoksi se on myös aina äänettömällä.
iso paistinpannu, paksupohjainen kattila ja kakkuvuoka, kyllä! Vuodenaikoihin ja juhliin sopivia pöytäliinoja: mitä paksumpia, sitä parempi. Hyvä veitsi ja puinen leikkuulauta. Toinen alusta sipulia varten, kolmas kalaa.
Kotona pitää olla myös kyniä ja muistivihkoja. Lyijykynä, jonka kovuusaste on HB, ja mustekynä, jonka terä on tyyppiä Fine. Lisäksi pieni, säiliöllinen kynänteroitin on ehdoton. Ja värikynäsetti. Välillä on kiva piirrellä, mitä näkee tai mieleen tulee.
en kyllä eroa kirjahyllyistä ja paperikirjoistakaan. Akkujen varassa toimivat lukulevyt eivät ole kirjoja. Rakastan alleviivauksia ja reunakommentteja. Kirjahylly on kuin hyvä viinikellari, ja myöhemmin uudelleen luetut kirjat tuntuvat melkein päiväkirjoilta. Nukahtaisin, jos joku lukisi minulle ääneen.
Kunnon lukuvalaisin ja mukava nojatuoli tarvitaan. Jalkarahi on välttämätön. Ja torkkupeitto.
Pöytiä saa olla kaksi, eivätkä ne voi koskaan olla liian suuria: ympärille on mahduttava vähintään kuusi ihmistä. Toinen niistä on pyöreä ja aamuun sopiva.
Tarpeen ovat myös hyvä tyyny ja vuodevaatteet, ohut peitto kesäksi ja untuvatäkki talveksi. Unitekstiileissä ei kannata säästellä. Paras patja selälleni on futon, kun taas ajatus moottorisängystä hirvittää. Entä jos jää varvas väliin?
Ei pidä saada, mitä mieleen juolahtaa. Suurin ilo on kyky kiintyä ja vaalia arjen pikku hetkiä.
Vielä säleverhot, vaikka niiden puhdistaminen vie aikaa. Niillä voi säädellä valoa ja torjua paahdetta.
Pistevalot ovat kodikkaampia kuin kattovalo. Kynttilänvalo rauhoittaa kuin rukous. Ja ruukkukasveja! Ei ehkä paljon, mutta tarpeeksi. Ikkunalla pitää aina olla jotain kasvamassa ja kukkimassa.
Opetus: Ei pidä saada, mitä mieleen juolahtaa. Suurin ilo on kyky kiintyä ja vaalia arjen pikku hetkiä.
Kaj Kalin on muotoilun asiantuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
