Meidän Mökki

Kultakauden torppa huimissa kansallismaisemissa sai Annen ja Hannun lemmen leimahtamaan – ”Luonto tulee täällä niin lähelle kuin mahdollista”

1

Lohjanjärvelle avautuva huumaava maisema teki tehtävänsä: tutusta miehestä tuli mökkireissun jälkeen Annen puoliso ja 1800-luvun torpasta rakas, yhteinen vapaa-ajan koti.
Kuvat Anna Wallendahr
Suuri terassi ja lasipaviljonki lisäävät huimasti torpan oleskelutilaa.

Maisema Lohjanjärvelle saa tulijan haukkomaan henkeään. Anne Flinkmanin ja hänen puolisonsa Hannun mustan torpan pihalla tuntee olevansa aikamatkalla Akseli Gallen-Kallelan tai Pekka Halosen kultakauden maalaukseen.

Kansallismaiseman tunnetta lisäävät torpan ympärillä humisevat komeat hongat.

– Ihastuin paikassa ensimmäisenä maisemaan. Luonto tulee täällä niin lähelle kuin mahdollista. Palokärki näkyy usein hakkaamassa honkaa, ja toisinaan haukka nappaa jonkun linnun suoraan ilmasta. Läheisellä pellolla näkyy peuroja ja takametsässä supikoirakin, Anne kertoo.

Kun Anne osti Wähä yösija -nimisen ikivanhan torpan vuonna 2012, hän sai paitsi unelmiensa vapaa-ajankodin myös vielä paljon enemmän.

Jos tehdään, niin tehdään isosti. Se on Hannun motto rakentamiseen. Suuri terassi on lämpökäsiteltyä kuusta, ja sen mitat ovat määräytyneet lautojen mittojen mukaan. Hukkapätkistä syntyi polku huussille, joten materiaalia ei tarvinnut heittää lainkaan saunan kiukaaseen. Anne loihtii mökillä sienipiirakan lähiympäristön antimista.

Mökkikuumetta potenut Anne pyysi silloisen tuttunsa Hannun mukaan katsomaan paikkaa. Reissulla lempi leimahti ja torpan katselmus venähti.

Pariskunta on sittemmin remontoinut rakennusta yhteistuumin. Anne kokee saaneensa puolison, joka jakaa hänen pursuavan innostuksensa asumiseen, sisustamiseen, rakentamiseen ja remontointiin.

Annen lempipaikka mökillä on Hannun juuri hänelle rakentama laajennusosa, joka sai nimekseen Hannula tekijänsä mukaan.

Mökillä on riittänyt puuhaa. Hannu on laajennuksen lisäksi rakentanut tontille lasipaviljongin ja suuren terassin. Sisällä torpassa on purettu pois tarpeetonta, kuten paljon tilaa vienyt vanha leivinuuni ja puolipaneelit. Myös torpassa olleet vanhat urut ja laminaattipaneelit on viety pois.

Lasipaviljongin tunnelman tekevät rottinkikalusteet ja kimaltava kattokruunu. Lasipaviljongin seinät ja sisäkatto ovat muusta torpasta poiketen mustat ja erottavat laajennusosan vanhasta. Suuri valkoinen lipasto on löytö nettikirpputorilta. Peilipariovet on pelastettu jugendtalosta Helsingin Pohjoisrannasta. Ovien kristallilasit loistavat kaikissa sateenkaaren sävyissä ja tuovat ihanasti valoa ennen pimeään eteiseen. Harmillisesti ovien alkuperäinen luukahva on kuitenkin kadonnut, ja Anne harkitsee sellaisen teettämistä.

Torpan historia on mielenkiintoinen. Wähä yösija on alun perin ollut Tammelan pappilan vanha torppa, ja se on oletettavasti rakennettu jo ennen 1870-lukua. Nykyiselle paikalleen hirsirakennus on siirretty vuonna 1974.

Anne ja Hannu ovat saaneet käsiinsä torpan kontrahdin. Siinä lukee muun muassa näin: ”Wuorotellen toisten torpparein kanssa tarpeen mukaan pappilaan tulee hankkia yhden taitavan vaimoihmisen, jonka tulee olla apuna pyykissä ja laakiain pesossa, sekä myös lahdissa ja humalain poimimisessa, saaden pappilasta ruoan ja 40 penniä päivästään."

Kun Suomen kesä ei anna parastaan, aikaa voi viettää terassille rakennetussa lasipaviljongissa.

Anne haluaa, että mökin eri vaiheet näkyvät myös sisustuksessa, sillä rakennuksen historia ja tunnelma ovat hänelle tärkeitä. Kokonaisuus on hallittu yhdistelmä glamouria ja menneen ajan tunnelmaa. Musta ulkovuoraus vie torpan kuitenkin tyylillisesti 2000-luvulle ja tuo mieleen vanhat skandinaaviset kalastajamökit.

Annen sisustusfilosofiaan kuuluu maalaisromantiikan ihailu. Sisustuksessa näkyy paljon aitoja, luonnonläheisiä materiaaleja, kuten rottinkia, pellavaa ja villaa.

Skandinaavisen vaalea keittiö on hankittu Gigantista. Takan sydän löytyi nettikirpputorilta. Tummiksi petsatut kantavat rakenteet tuovat kontrastia. Vierashuoneen laadukkaat liinavaatteet Anne on hankkinut Balmuirilta ja Stockmannilta. Hattu ja sarvet on hankittu yhdestä Annen lempisisustusliikkeistä, Salista.

Koska mökki seisoo korkealla mäellä, se ei ole varsinainen rantapaikka.

– Korkeusero järveen on huomattava. Rannassa meillä on kuitenkin oma pieni maakaistale ja laituripaikka, joten halutessamme pääsemme kyllä uimaan, Anne kertoo.

Ennen terassia torpan edessä oli vain jyrkkä rinne ja epämääräistä pusikkoa. Terassin myötä maisemasta saa nykyisin nauttia täysin siemauksin.

Niinä päivinä, joina Suomen kesä ei anna parastaan, aikaa voi viettää terassille rakennetussa lasipaviljongissa.

Torpalla riittää tekemistä. Pariskunta haaveilee vielä rakentavansa terassilta rantaan johtavat portaat, joissa olisi muutama levähdys- ja maisemanihailupaikka matkan varrella.

Sitten kaikki alkaisikin olla jo valmista. Siihen saakka Wähä yösijan portin takana kuuluu kahdenlaista naputusta: vasaran sekä palokärjen, joka on tullut taas tervehtimään uutteria naapureitaan.

Käsin veistetyt hirret ovat osa torpan pitkää historiaa. Mitä ne osaisivat kertoa torppari Juho Gyldenin ja rovasti A. E. Granfeltin välisestä kontrahdista?
Ennen vuotta 1870 rakennettu pappilan vanha hirsitorppa siirrettiin nykyiselle paikalleen 1970-luvulla. Sittemmin torppaa on peruskorjattu ja laajennettu. Pihapiirissä sijaitsevat myös sauna, ulkohuussi ja varastorakennus.
Julkaistu: 29.3.2019