Senja haaveili vuosia pienestä mummonmökistä, kunnes kultaisessa ilta-auringossa odotti idyllinen näky – ”Ymmärrän, että ostimme talon tunteella”
Sisustus
Senja haaveili vuosia pienestä mummonmökistä, kunnes kultaisessa ilta-auringossa odotti idyllinen näky – ”Ymmärrän, että ostimme talon tunteella”
Jo lukioikäisenä helsinkiläinen Senja Sirkeinen keräsi mökkiastioita, vaikkei mökistä ollut vielä tietoakaan. Vihdoin vuosien päästä perheelle löytyi oma mummonmökki, jonka tuvassa tunnelma on kuin ikuisena sunnuntaiaamuna.
Julkaistu 9.6.2020
Meidän Mökki

Päivän ensimmäinen mökkinäyttö oli ollut pettymys. Metsän keskellä sijainnut 1970-luvun mökki ei tuntunut verhoilija Senja Sirkeisestä omalta. Seuraavaksi autonnokka kääntyi kohti Raaseporia. Perillä odottaisi 1920-luvulla rakennettu kuivan maan mummonmökki, joka oli näyttänyt lupaavalta myynti-ilmoituksessa. Mökkiä ei sinä sunnuntaina pääsisi katsomaan sisältä, mutta kohdetta myyvä välittäjä oli kannustanut käymään tontilla siitä huolimatta.

Pihatien päässä Senjaa odotti yllätys: mäen päältä silmien eteen aukesi vanhojen koivujen kehystämä peltonäkymä. Kultaisessa ilta-auringossa pieni ja punainen mökki näytti juuri sellaiselta, jollaisesta Senja oli pitkään haaveillut.

– Varsinaisena esittelypäivänä satoi vettä, mutta me olimme nähneet paikan jo parhaimmillaan, eikä syksyinen sää latistanut ostoaikeita, Senja kertoo ja hymyilee.

Eteisen lipasto on Senjan lapsuudenkodista. Nyt siinä on liinavaatteita.
Mökki on ihanaa vaihtelua Helsingin-kodin tehoneliöihin. On tilaa elää vapaasti.
Tupakeittiön ruokapöytä on peritty. Siihen teetettiin jatkopala, ja nyt se on riittävän pitkä isommallekin porukalle. Senja ideoi ja toteutti pöydän päälle modernin kattovalaisimen.

Perheen ja mökin ensi kohtaamisesta on seitsemän vuotta.

– Minä ja mieheni olemme asuneet lähes koko elämämme urbaanisti kerrostalossa, ja jo ennen lasten syntymää sieni- ja uintiretket veivät meitä hengittelemään metsän ja luonnon keskelle. Haave omasta paikasta voimistui.

Itse asiassa oma kesämökki oli ollut Senjan haaveena lukioikäisestä.

– Kuulostaa varmasti hassulta, kun kerron, että aloin kerätä mökkiastioita jo silloin, pitkään ennen kuin mökistä oli tietoakaan.

Tupakeittiön astiakaapissa on nyt mistä ottaa. Senja on parissa vuosikymmenessä kerännyt kiitettävän kokoelman eri-ikäisiä ja -parisia sinivalkoisia astioita.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että ostimme talon tunteella.

Senja haaveili löytävänsä mökiksi ”hiomattoman timantin”, josta voisi työstää mieleisen.

– Remonttityömaan sijaan ostimmekin mökin, joka oli valmiiksi omaan makuun sopivaksi pintaremontoitu.

Mökin edelliset omistajat olivat kukittaneet kamarin seinät söpöiksi Tapettitalon 50-luvun Kirsikkapuu-tapetilla. Alakerran puulattiat oli maalattu raikkaan vaaleiksi. Vintissä oli erillinen vierashuone. Pellon reunassa uusia saunojia odotti tunnelmallinen ja toimiva pihasauna. Senja tunnustaa löytäneensä sisäisen saunojansa vasta tämän pikku saunan myötä.

Kaiken kruunasi pihan perällä oleva lato, jonka yhteydessä on pieni navetta. Rakennus on kuin omiaan juhlapaikaksi ja verstaaksi.

– Näin jälkikäteen ymmärrän, että ostimme talon tunteella, Senja sanoo.

Högforsin puuliesi on tupakeittiön kaunistus. Sähköhellan vieressä seinässä on alun perin saunaan suunniteltu näppärä vedenlämmitin. Keittiöpyyhkeet kuivuvat katosta ripustetulla orrella.
Smegin retrohenkinen jääkaappi löytyi alennusmyynnistä.
Kamarin ja tupakeittiön lattiat on maalattu eri harmaan sävyillä. Mökiltä on saanut paikkansa moni esine, joka on ollut Senjan ja Sampon elämässä pitkään mutta joka ei syystä tai toisesta ole sopinut kaupunkikotiin. Tapettitalon Kirsikkapuu-tapetti on 1950-luvun klassikko.
Kaupungissa meillä on pieni keittokomero. Täällä nautin isosta tupakeittiöstä, jossa on luonnonvaloa ja tilaa.
Svenskt Tennin Eldblomman-tapetin väreihin sopivat 1970-luvun arkkitehtilamput toimivat lukuvaloina. Ne on aikoinaan pelastettu ystävän isoisän jäämistöstä.

Tupakeittiön levollinen tunnelma tuo mieleen ikuisen sunnuntaiaamun. Mökki antaa elämiseen vapautta ja väljyyttä.

– Kaupungissa meillä on pieni ikkunaton keittokomero. Täällä nautin isosta tupakeittiöstä, jossa on luonnonvaloa ja tilaa kokkailla porukalla.

Mökkielämä on ulkoilmaelämää ympäri vuoden. Kesäisin Senja ja Sampo käyvät lasten kanssa päiväretkillä läheisillä hevos- ja karjatiloilla. Senja on löytänyt lähimetsistä parikin erinomaista herkkutattiapajaa. Tutuista metsistä he poimivat pakastimeen mustikat ja puolukat. Pilkkiretkellä löytynyt pikku järvi osoittautui kesäretkellä hyväksi uimapaikaksi.

– Pidän mökkimme sijainnista. Emme ole keskellä korpea, vaan lähimpään naapuriin on peltojen yli näköyhteys. Oma rauha on silti todellinen, eikä edes liikenteen melu häiritse. Täällä voi olla sosiaalinen silloin, kun haluaa. Lähimmät naapurit ovat tulleet tutuiksi ja olleet monessa asiassa avuksi.

Vanhan navetan taakse on kerätty käden ulottuville työkaluja, joita käytetään viereisellä kasvimaalla. Pihapiirissä on mökin lisäksi lato, navetta, liiteri ja autotalli.
Senja on istuttanut salaatit ja yrtit saviruukkuihin. Ruukkupuutarha on kätevästi keittiön lähellä. Navetan takana on varsinainen kasvimaa, jossa kasvaa muun muassa perunaa ja kesäkurpitsaa.
Senja haaveili omasta mökistä jo lukiolaisena.
Senjan, Sampon sekä lapsien Ronjan ja Toukon ja Milo-koiran mökki Raaseporissa on rakennettu vuonna 1922. Se oli alun perin osa isompaa maatilaa. Mummonmökissä on noin 50 neliötä. Lisäksi tontilla on ulkosauna ja piharakennuksia. Vesi mökillä tulee omasta kaivosta.

Pöytäliinan helmat heiluvat kesätuulessa. Vanhan omenapuun oksat ovat kuin luonnon oma aurinkovarjo ruokapöydän yllä.

– Syömme ulkona lounaat ja päivälliset aina, kun sää sallii, Senja kertoo.

Ulkona herkuttelua varten talon edessä on pitkä ruokapöytä, jonka päädyssä on lähinnä roomalaiset pidot mieleen tuova katossänky. Senjan verhoilema ”buduaari” on täydellinen päiväkahvittelupaikka.

– Heteka on löytö Helsingin-kotimme roskalavalta. Kierrättäminen, vanhan korjaaminen ja uudelleen käyttäminen ovat meille tärkeitä arvoja, Senja sanoo.

Alkava kasvukausi pitää Senjan keväällä kiireisenä. Navetan takana kasvimaalla kasvaa muun muassa perunaa, kesäkurpitsaa, sipulia, porkkanaa ja tilliä. Palsternakka ylitti viime kesänä kaikki Senjan odotukset kasvamalla viisivuotiaan kuopuksen käsivarren pituiseksi.

– Retiisien kasvattaminen vaatii vielä harjoitusta tai oikeastaan parempaa ajoitusta. Ne kasvavat nopeasti puiseviksi, jos niitä ei ole ajoissa nostamassa.

Senjan suunnitelmissa on myös jatkaa kasvihuoneprojektia, jonka hän aloitti viime kesänä. Vanhat ikkunaruudut ovat odottaneet autotallissa jo monta vuotta, mutta nyt alkaa tapahtua.

– Sain viime kesän aikana kaivettua neliön verran kuoppaa tulevan kasvihuoneen perustuksia varten. Tänä kesänä jatketaan!

Pihan ruokapöytä on käytössä aina sään salliessa.
Kommentoi »