Kristina herätteli yli satavuotiaan lapsuudenkotinsa litratolkulla valkoista maalia: ”Kun taloa kuuntelee, se kertoo, mitä se haluaa ottaa vastaan”

Ekelundin tilalla asuu kolme aikuista: Kristina Friman, hänen poikansa Markus sekä Kristinan miesystävä Jukka. Ajatuksissa läsnä on myös Kristinan kuopus Maria, joka menehtyi sairauteen täysin yllättäen reilut kaksi vuotta sitten. Siellä täällä kodissa on muistoja tyttärestä: valokuva olohuoneen seinällä, nimikkokynttilä työpöydällä ja koruja makuuhuoneen telineessä. Äiti tuntee, että Maria on lähellä vaikka onkin poissa. Karjaalla asuu myös Kristinan esikoinen Mikael perheineen.

Kristinan työpiste sijaitsee olohuoneen ja keittiön välisessä aulassa. Ikkunasta avautuva näkymä on kuin vuodenaikojen mukaan vaihtuva maisemataulu. Marialle nimetyssä kynttiläkipossa palaa melkein aina tuli.

Keittiön pöydän ääressä vietetään perheen ja ystävien kesken ikimuistoisia ruokajuhlia. Tapetti on Boråstapeterin. Kuivakukat ovat Kristinan harrastus. Useimmiten hän tekee niistä kransseja.

Vanha Billnäsin laatikosto oli autotallissa romujen ja työkalujen säilytyspaikkana. Kristina ja Jukka kunnostivat sen ja korvasivat pilalle menneet laatikot koreilla.

Keittiön puuhellan ja ilmalämpöpumpun ansiosta lämpö leviää tasaisesti taloon. Kristinan silmiin sattui hellan alkuperäinen punaruskea väri, kunnes hän keksi maalata sen valkoiseksi. Ruokapöytä löytyi tallista ja sai uuden laudoituksen. Bostonkakku on Kristinan lempileivonnainen.

Perhe on suomenruotsalainen, mutta kun Jukka liittyi seuraan 17 vuotta sitten, kotikieleksi tuli suomi. Vaikka lapset ujostelivat aluksi suomen puhumista, kaikki oppivat sen nopeasti.

Talo on Kristinan lapsuudenkoti. Hänen vanhempansa ostivat tilan vuonna 1977. Kun Kristina perusti oman perheen, hän muutti Tenholaan.

”Paluu tuli ajankohtaiseksi, kun isäni kuoli reilut 25 vuotta sitten. Eihän talosta raaskittu luopua, joten viisihenkinen perheeni muutti sinne.”

Kristina maalasi eteisen seinät kirkkaansinisiksi, kun hänellä oli kiivain sininen vaihe. Välillä on tehnyt mieli vaihtaa väriä, mutta koska nykyinen sävy herättää vieraissa niin suurta ihastusta, hän on luopunut ajatuksesta.

Sinivalkoinen posliiniastiasto on Markus-pojan keräilykohde. Lisäosia hän hankkii kirpparilta. Äidillä on lupa lainata teekuppeja omiin kattauksiinsa.

Ikean Ektorp-sohvalla Kristina viettää lokoisia elokuvailtoja kahden lapsenlapsensa kanssa. Tyynyjä on kertynyt kaappiin melkoinen pino. Tapetti on paikallisesta rautakaupasta.

Sisustaminen on Kristinan rakas harrastus leipomisen, kokkailun ja siivouksen ohella.

”Ajatus kulkee paremmin, kun käsillä on jotain tekemistä. Siivotessani ratkon asioita. Pidin huoneeni järjestyksessä jo lapsena. Muistan, kun naapurintyttö tuli hakemaan minua ulos kysyen, mennäänkö leikkimään vai siivoot sä.”

Kristinasta makuuhuoneen kuuluu olla vaalea. Kattovalaisin on Jukalta saatu synttärilahja.

Korut ja tuoksut ovat kuuluneet Maria-tyttärelle.

Talo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen Kristinan emännöidessä sitä. Ensitöikseen Kristina hankki litratolkulla valkoista maalia.

”Kun taloa kuuntelee, se kertoo, mitä se haluaa ottaa vastaan. Välillä yritän tuoda tänne jotain modernia, mutta joudun viemään sen pois viikon päästä. Sama on vaaleanpunaisen kanssa – talo ei huoli sitä, vaikka minä tykkäisin.”

Eteisen uusitun katon päällä oleva parveke odottaa vielä kaiteita. ”Vanhassa talossa työt eivät lopu, mikä on toisaalta ihanaa. Sekä sisällä että ulkona riittää mielekästä puuhaa joka päivälle.”

Kristina on tehnyt sisääntulosta kutsuvan kukkien avulla. Useimmiten hän kasvattaa taimet itse. Daalian juurakot ja pelargonit hän talvettaa hyvin suojattuina piharakennuksen saunakamarissa.

Kristiina tyydyttää vaihtelunhaluaan järjestystä vaihtamalla. Lady-kissa ei sitä arvosta.

”Saatan herätä aamulla pää täynnä uusia ideoita, ja sitten on ryhdyttävä hommiin. Saan huonekalut liikkumaan, kun laitan alle töppöset. Tuhlaan vain kynttilöihin ja paristoihin, joita tarvitaan pieniin valaisimiin. Jos haluan jotain uutta, löydän sen Facebookin kierrätysryhmästä.”

Kristina ja Jukka rakensivat kasvihuoneen talon vanhoista ikkunoista ja piharakennukseen kertyneestä puutavarasta. Rakennus sai nimekseen Lasipalatsi. Edustalla kasvaa yrttejä ja salaatteja viljelylaatikoissa.

Leikkimökin on Kristinan isä rakentanut aikoinaan tyttärelleen. Lapsena Kristina sai nukkua mökissään yhden yön kesässä.

Kesäkukkaistutuksille on nikkaroitu puiset laatikot. Orvokki ja laventeli pitävät pintansa vuodesta toiseen. Nyt niillä on seurana lobeliaa. Laventelit saavat jäädä laatikoihin talven yli, ja joinakin keväinä ne yllättävät lähtemällä kasvuun.

Kristina pitää väreistä mutta käyttää niitä maltillisesti. Kevättä kohti värit alkavat heleytyä. Verhot ovat aina valkoiset.

”Kerran sorruin ostamaan tummanruskeat verhot. Ne ihan hyökkäsivät päälle, joten irrotin ne saman tien tangosta.”

Päärakennus oli aikaisemmin valkoinen, ja siinä oli ruskeat vuorilaudat. Kristina haluaisi palauttaa värin entiselleen vuorilautoja myöten ja vaihtaa alkuperäisen peltikaton mustaksi. Betoniportaat ovat Kristinan isän valamat. Kun terassin päälle lisättiin katto, ei tavaroita tarvitse siirtää enää sateelta suojaan.