Vanhan leipomon jykevät kiviseinät kätkevät sisäänsä Maarit, Henri ja Martta Suutarin uniikin kodin. Vanhaan Porvooseen perheen toi haave omasta kodista Helsingin-vuokrakodin sijaan. Ajatus oli jäädä Helsinkiin, mutta kun netin hakuvahti ilmoitti eräänä sunnuntaina entisen leipomon tulleen myyntiin, perhe päätti lähteä katsomaan sitä silkasta mielenkiinnosta Vanhaa Porvoota kohtaan.

Ensin ihastelin upeita holvikaaria. Myös marjapuuron väri ja talon kivirakenne tekivät vaikutuksen. Kun olimme lähdössä pois näytöltä ja seisoimme ulkona, pysähdyimme terassille aistimaan tunnelmaa. Siinä seistessämme kuulimme Porvoon tuomiokirkon kellojen soivan kuin merkiksi. Kellotorni näkyi talon sisäpihalle ja se hetki tuntui pysäyttävältä. Tunsimme, että olimme tulleet kotiin.

Talo on rakennettu Porvoon palon jälkeen, noin 1800-luvun alussa. Rakennus toimi tosiaan pitkään leipomona. Kodissamme siitä muistuttavat katoista roikkuvat koukut sekä keskipalkki holvikaarien välissä. Kotimme keskellä on sijainnut suuri leivinuuni, josta nykyisellään kertoo muurattu seinä nokiluukkuineen. Voi vain arvailla, kuinka monta ruisleipää kotimme olohuoneessa on aikoinaan paistettu. Talossa oli leipomo toimintaa vielä ainakin 1950-luvulla.

Vanhaan taloon muodostuu jollakin tavoin voimakkaampi tunneside kuin uuteen. Vanhempaan rakennukseen ihastuu ja sitoutuu eri tavalla. Se, että kaikki kulmat ovat vähän vinksin vonksin ja mikään nurkka ei ole täysin suora, tuo asioihin mukavasti luonnetta. Vanhassa talossa on myös aina pientä laittamista, vaikka neliöt olisivat kuinka pienet.

Rakastan kirpputoreja ja secondhand-liikkeitä, ja niitä löytyy Porvoosta useita. Kotimme naapurusto on ennen kaikkea tunnelmallinen. Se on parhaimmillaan aina, säästä tai vuodenajasta riippumatta. Se on asuinympäristönä melko intiimi, vaikka erityisesti sesonkeina turistien ja päivämatkailijoiden määrä on melkoinen. Vanha kaupunki on eläväinen ja tunnettu erityisesti ravintoloistaan ja kahviloistaan. Me käytämme täällä palveluita aina kun mahdollista ja tuemme paikallisia yrittäjiä. Ystävätkin haluavat monesti vierailullaan tehdä kierroksen kotinurkkiemme ympäri. Vanha Porvoo on meille kuin iso olohuone ja takapiha.

Nautimme erityisesti siitä, kun istumme kesäisin terassilla ihaillen villinä rehottavaa puutarhaa ja kuunnellen Porvoon tuomiokirkon kelloja. Toisaalta syysiltoina käperrymme mielellämme koko perheen voimin sohvalle katsomaan telkkaria.

Täällä sisäpihan hiljaisuudessa on tunnelmallista kuunnella sateen ropinaa ja syksyistä tuulen kohinaa. Kun vilkkain turistikausi on ohi myös vanhan kaupungin kujat ja kadut hiljenevät omaan verkkaiseen tahtiinsa.