Meidän Talo

167 porrasta yläilmoihin! Vanhasta vesitornista tuli Kuosmasen perheen huima koti

167 porrasta yläilmoihin! Vanhasta vesitornista tuli Kuosmasen perheen huima koti
Kun on riittävästi rohkeutta ja mielikuvitusta, voi koti löytyä vesitornista. Nilsiässä sijaitseva maamerkki on ollut Kuosmasen perheen uniikki tyyssija jo neljännesvuosisadan. Pariskunnasta vesitornissa asuminen ei eroa tavallisesta omakotitaloelämästä mitenkään – sokkeli on vain tavallista korkeampi.
Kuvat Heikki Rautio, Jari Partanen

Alhaalla ulko-oven edessä on pakko kurotella ylöspäin. Harmaata betonia riittää seinässä kirjaimellisesti silmänkantamattomiin, ja mieleen juolahtaa, että reilun kolmenkymmenen metrin korkeudessa asuva perhe ei voi kärsiä korkeanpaikankammosta. Hyväkuntoisia heidän on myös oltava, jos he kapuavat raput monta kertaa päivässä ylös ja alas. Miten ylösnousu onnistuu satunnaiselta kävijältä?

”Puuh” tuntuukin olevan monen vierailijan sukunimi, vitsailee Matti Kuosmanen kättä ojentaessaan. 167 rappua ovat totuttelemisen paikka kenelle tahansa, myös Kuosmasen pariskunnalle, joka asuu talvisin pitkiä jaksoja Espanjan Aurinkorannikolla, mutta pistäytyy silloin tällöin Suomessa asioillaan. Muutaman nousun jälkeen sydän ei kuulemma enää hakkaa pakahtuakseen, vaan keho tottuu rasitukseen. Vesitornissa asumiseen liittyy siis selviä terveyshyötyjä.

Ylhäällä asunnossa katse hakeutuu automaattisesti ikkunoihin. Niistä avautuvat maisemat muodostavat panoraaman, johon Marja-Liisa Kuosmasen mukaan ei kyllästy koskaan. Yhdestä ikkunasta näkyy pohjoissavolaisen pikkukaupungin keskusta, toisesta muutaman kilometrin päässä siintävät Tahkovuoren rinteet. Jo ikkunoiden lukumäärä tekee vaikutuksen: tuskin yhdestäkään suomalaisesta kodista löytyy 57 akkunaa yhtä sievissä muodostelmissa.

Persoonallisessa kodissa on kolme asuinkerrosta. Keskikerroksessa olevasta aulasta on käynti keittiöön ja kolmeen makuuhuoneeseen.
Keittiön lasipöytä on tuotu Espanjasta. Idea pöydän päällä olevaan pyörivään osaan on peräisin kiinalaisesta ravintolasta Madridissa.
Tavallisuus ei ollut Matin juttu. Maailmanympärysmatkan alla nuoripari myi vähäisen omaisuutensa ja hyppäsi seikkailuun.

Vuonna 1967 valmistunutta vesitornia ei ollut suunniteltu asumiskäyttöön, mutta taitavissa käsissä muodonmuutos onnistui. Matti on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja Marja-Liisa luokanopettaja. Vesitornissa he ovat asuneet vuodesta 1994. Ennen sitä he elivät ihan tavallista suomalaista elämää, mutta kerran Matti kyllästyi ja varasi hetken mielijohteesta kaksi maailmanympärysmatkaa. Se oli Kuosmasten yhteiselon ensimmäinen iso käännekohta. Muutto vesitorniin oli monien käänteiden kimarassa hyvin looginen askel.

Pyöreän ruokailupöydän ääressä avarassa ruokailu- ja olohuoneessa Kuosmasten elämäntarina kiertyy auki kuin lankavyyhti. Yhteistä historiaa vuonna 1964 syntyneellä pariskunnalla on neljänkymmenen vuoden takaa. Marja-Liisa muistaa päivän tarkkuudella, kun he teineinä tutustuivat kotipaikkakunnallaan Nilsiässä Teddy and the Tigersien konsertissa. Pian nuoret löivät hynttyyt yhteen ja alkoivat toteuttaa perisuomalaista unelmaa autoineen ja asuntoineen.

Tavallisuus ei ollut kuitenkaan Matin juttu. Maailmanympärysmatkan alla nuoripari myi vähäisen omaisuutensa ja hyppäsi seikkailuun.

– Uskalsimme luopua kaikesta ja lähteä katselemaan maailmaa, Matti sanoo.

Positiivinen kokemus on kantanut tähän päivään asti.

– Nyt ajattelemme, että jos menetämme kaiken, olemme samassa lähtötilanteessa kuin nuorina, Marja-Liisa jatkaa.

Kuosmasten motto voisi olla seuraava: elämä on täynnä mahdollisuuksia, jos vain uskaltaa ja käyttää luovuutta.

Vuonna 1967 valmistunut vesitorni oli kymmenen vuotta tyhjillään ennen kuin Kuosmaset ostivat sen.
Takkahuone on myös mediahuone ja etenkin perheen lasten suosikkipaikka.
Matti säestää mielellään Marja-Liisaa sähköflyygelillä. Se nousi ylös kahden miehen voimin.
Kiipeilyseinän tartuntaotteet toimivat sisätiloissa etupäässä koristeena toisin kuin vesitornin ulkoseinässä. Aikanaan vesitorni oli Suomen korkein kiipeilyseinä.

Perheen Pelle Peloton on kiistatta Matti. Hänellä on myös sopivaa verenperintöä, josta ammentaa. Matin ukki oli sotien jälkeen rakentanut Pielavedelle kahdeksankulmaisen talon ja saanut tekemisillään kylähullun maineen. Mattiakin on tituleerattu valtakunnan mediassa puolihulluksi, minkä hän on ottanut kohteliaisuutena. Kenties ukin esikuvan pohjalta vesitorni ei tuntunut alun pitäenkään mahdottomalta ajatukselta.

Taivaita hipova rakennus valikoitui asuinkohteeksi perin arkisista syistä. Kuosmaset olivat perustaneet oman matkailubisneksen, jonka tukikohtana toimi heidän Nilsiän reunamille rakentamansa omakotitalo. Asiakkaat eivät kuitenkaan löytäneet perille. Oli löydettävä helposti löytyvä osoite sekä lisää neliöitä bisneksen kasvaessa. Sopivaa yhdistelmää ei Nilsiästä löytynyt sopuhintaan muualta kuin kymmenen vuotta tyhjillään seisoneesta vesitornista. Onneksi kunnan viranomaiset suhtautuivat ostoaikeisiin myönteisesti.

– Lupasin heille kymmenen työpaikkaa, positiivista julkisuutta ja satatuhatta markkaa, Matti muistelee.

Lupauksensa nykyinen TAHKOcomin toimitusjohtaja on pitänyt. Niin Kuosmaset kuin nilsiäläiset kunnanisätkin olivat aikaansa edellä, sillä 1990- luvun alussa kuntien yhteistä omaisuutta ei ollut tapana myydä yksityisille. Vesitorni siirtyi Kuosmasten omistukseen vuonna 1993. Muutto tapahtui seuraavan vuoden jouluna.

Asuinneliöitä kolmessa kerroksessa on yhteensä 350 ja huoneita kymmenkunta.

Uuteen kotiin ei voinut asettua tuosta vain, vaan siihen piti tehdä mittavia muutoksia. Niiden suunnittelussa Matin rakennusinsinöörin koulutuksesta oli monenlaista hyötyä. Muutostöihin upposi lähes miljoona markkaa.

Kun projekti valmistui, kaikki eivät edes huomanneet, että uudet asukkaat olivat jo käyneet taloksi. Niin luontevasti korotettu torni istui kaupunkikuvaan.

Makuuhuoneen sänky seisoo korotetulla alustalla. Siitä on helppo tutkailla kaukana häämöttäviä Tahkovuoren rinteitä.
Kuntoilu sujuu Marja-Liisalta työhuoneessakin kuin tanssi alati vaihtuvia näkymiä ihaillessa.
Kuosmasten kodissa on runsaasti värikkäitä yksityiskohtia. Avaraan saunaan on kerran mahtunut koko KalPan jääkiekkojoukkue.
Vanhempien makuuhuoneen yhteydessä on oma wc ja suihku, joka on yhtä pyöreä kuin vesitornikin.

Asuinneliöitä kolmeen kerrokseen levittyvissä tiloissa on yhteensä 350 ja huoneita kymmenkunta. Epätavallisia rakenteellisia ratkaisuja on kosolti. Esimerkiksi olohuoneen keskellä seisovasta kantavasta pilarista virtaa ilmaa sen yläosaan poratuista rei’istä.

– Pilari on ilmanvaihdon tuloilmaa varten, joka otetaan alemmasta kerroksesta. Emme halunneet laittaa katonrajaan putkea, Matti selventää.

Pääasiassa huoneet pysyvät lämpiminä sähköllä toimivan lattialämmityksen sekä yhden varaavan takan avulla. Sähkökaapeleita kulkee rakenteissa puolisentoista kilometriä. Matin laskujen mukaan sähkönkulutus on vesitornissa neliötä kohti hieman pienempi kuin tavallisessa omakotitalossa, mikä johtuu rakennuksen muodosta. Tässä auttaa ripaus insinööritiedettä: pallonmuotoisessa rakennuksessa saavutetaan maksimaalinen tilavuus minimaalisella vaipalla. Eli pallossa on paljon kuutioita mutta vähän seiniä.

Kovalla tuulella tornissa tuntuu hienoista huojuntaa, mutta huojuvathan ne pilvenpiirtäjätkin.

Betoniset seinärakenteet ovat tiiviit eikä nurkista vedä – eikä ihmekään, sillä koko pytingissä ei ole nurkan nurkkaa. Ikkunoiden tiivistykset Matti tarkastaa vuosittain. Se ei ole jokamiehen puuhaa: Matti kömpii valjaissa pitkin kapeaa räystästä ja lisää silikonia sinne, missä aurinko on saumauksia polttanut.

– Valitsimme ikkunoihin heti alussa muoviset pokat. Se oli iso viisaus. Jos ne olisivat puuta, ne lahoaisivat, Matti kertoo.

Jos asuntoa pitää viilentää, asukkaat avaavat saksalaistyyppiset, ylhäältä avautuvat ikkunat kippiasentoon etelän ja pohjoisen puolelta.

Vedenkäyttöä varten perhe asensi torniin paineenkorotuspumpun, mutta muita erikoisratkaisuja talotekniikka ei vaatinut. Suunnitteluvaiheessa Matti pähkäili enemmänkin sitä, miten tavarat saadaan kuljetettua ylös. Kaikki tarpeellinen on ylös raijattu. Ainoastaan täysimittainen akustinen flyygeli on täytynyt jättää hankkimatta.

Yksi kommellus sattui heti ensimmäisenä vuonna. Kuosmaset olivat valjastaneet valurautaputken jäteveden poistoa varten. Jouluaattona pakkanen kuitenkin jäädytti putken, ja putkimies jouduttiin hälyttämään sulatustöihin. Ongelma korjaantui, kun Matti asensi putken sisään muoviputken. Kylmien säiden varalle vesitornin juurella on nyt lämmitin, joka kytketään tarvittaessa päälle vesijohtoputkien jäätymisen estämiseksi.

Nilsiän vesitornia ei ole koottu elementeistä vaan se on valettu paikallaan. Korkeuksista aukeaa näkymä Syvärin järveen laskevasta Kankaisenlammesta.
Kuosmasten mielestä vesitornissa asuminen ei eroa tavallisesta omakotitaloasumisesta millään tavalla. Sokkeli on vain vähän tavallista korkeampi.
Kenenkään ei tarvitse juosta rappuja alas avaamaan ulko-ovea, sillä se avautuu ylhäältä käsin summerilla.

Kuosmasten mielestä vesitornissa asuminen ei eroa tavallisesta omakotitaloasumisesta millään tavalla. Sokkeli on vain vähän tavallista korkeampi ja sienen lakki pään suojana. Kovalla tuulella tornissa tuntuu hienoista huojuntaa, mutta huojuvathan ne pilvenpiirtäjätkin. Siihen tottuu. Pienen ”puutteen” Marja-Liisa lopulta löytää: hän ei voi kuivattaa pyykkejä ulkona.

Yhden ainoan kerran perheenäiti tosin epäili koko touhun mielekkyyttä.

– Kannoin rinkassa vuodenikäistä lasta, toista turvakaukalossa ja kahta ruokakassia. Ylhäällä punnitsin, paljonko oli kantamuksia. 37 kiloa!

Tätä nykyä perheen neljä aikuista lasta, Dani, Isa-Maria, Teo ja Helea, kävelevät raput omin voimin. Urheilusta käy sitä vastoin Lilyn, Espanjasta tuodun katukoiran, ulkoiluttaminen kolme kertaa päivässä.

Vesitornista löytyy tukku rikkaasta mielikuvituksesta kieliviä sisustusratkaisuja. Yhdessä kerroksessa lattiaa peittää laatoitus, toisessa linoleumi. Jälkimmäinen on perua jäännösrullista, joita Kuosmasten yrittäjätuttu oli metsästänyt pitkin Savon ja Karjalan mattoliikkeitä. Saunassa seinään asennettujen puuritilöiden takana loistavat entiset navettalamput.

– Luovuus kukoistaa, kun on rajalliset resurssit, Matti sanoo.

– Ja rajallinen kukkaro, jatkaa Marja-Liisa.

– Sitähän minä juuri tarkoitin! Matti naurahtaa.

Ruokailu- ja olohuoneen löhöilysohva on entinen flyygeli. Eli huusholliin saatiin kyllä akustinen flyygeli, joskin osiin purettuna. Sen vieressä seisoo sähköflyygeli, joka on ahkerassa käytössä. Marja-Liisa on iskelmälaulaja ja ensi kesänä lavalla musiikkiteatteri UIT:n esityksessä – yhdessä Matin kanssa. Heinäkuussa Uusi Iloinen Teatteri esittää Kaunista Veeraa Nilsiän lähettyvillä sijaitsevalla Louhosareenalla.

Louhosareella on myös Kuosmasten kesäpaikka ja seuraavan unelman toteuttamispaikka. Sinne nousee pian Octagon, kahdeksankulmainen omakotitalo, jonne Kuosmaset aikanaan muuttavat. Rakennuksen muoto vie ajatukset Pielavedelle Matin ukin taidonnäytteeseen.

Niin ympyrä sulkeutuu ja pariskunnan pitkäaikainen unelma toteutuu. Kun Kuosmaset muuttavat, vesitorni vapautuu vuokrattavaksi uusille unelmoijille.

Tältä vesitorni näytti ennen korotusta.
Kuosmaset korottivat vesitornia saadakseen perheen käyttöön riittävästi asuinneliöitä ja yritykselle toimistotilat.
Julkaistu: 9.4.2020
1 kommentti