Karin ja Magnus muuttivat vanhan työväentalon kodikseen neljän vuoden remontissa – ”Etenimme huone kerrallaan, jotta urakka ei tuntuisi loputtomalta”
Karin Lindroosin ja Magnus Lindströmin käsissä entisestä työväentalosta Inkoossa tuli heleäsävyinen kuin muumisatu. Vapaa-ajanpaikaksi ajatellusta talosta tulikin pysyvä koti, kun perhe muutti maalle.
Kun olohuoneessa on teatterilava ja yli sata neliöitä, on tilaa myös mielikuvitukselle. Karin Lindroosin ja Magnus Lindströmin kotona mieleen nousee Tove Janssonin Vaarallinen juhannus, jossa muumiperhe asettui asumaan teatteriin edes tietämättä, mikä teatteri on. Salonkina toimi näyttämö, josta sukeutui arkielämän outo, joskin lopulta myös kiehtova kulissi.
Toisin kuin muumiperhe Karin ja Magnus etsivät perheensä vapaa-ajanpaikaksi rakennusta, joka olisi alun perin suunniteltu ja rakennettu muuhun kuin asuinkäyttöön.
– Rakennuksen epätyypillinen pohjakaava ja jännittävät tilat kiehtovat meitä. Nautimme myös siitä, miten valo virtaa sisään eri tavalla kuin tyypillisissä asuintaloissa ja luo tänne aivan oman tunnelmansa, Karin kertoo.
Talon henkeen sopivat vaimeat vihreän ja sinisen eri sävyt ovat pariskunnan lempivärejä, jotka toistuvat yhtenäisesti kautta linjan myös sisustuksen yksityiskohdissa.
Suunnittelutoimistoa pyörittävälle pariskunnalle vanhan työväentalon muuttaminen kodiksi oli innostava projekti. Siitä huolimatta ostopäätös vei aikaa.
– Kävimme jopa kolme kertaa katsomassa taloa ennen kuin aloimme nähdä mielessämme, miten kunnostaisimme sen meidän näköiseksemme, Karin kertoo.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, sisätilat on remontoitu katosta lattiaan ja rakennus näyttää pitkälti sellaiselta, jollaiseksi Karin sen mielessään kuvitteli. Heleä väripaletti on syrjäyttänyt 1970-luvun sammuneet ruskean sävyt.
– Olemme työssämme jatkuvasti tekemisissä värien kanssa; emmekä pelkää niitä vaan nautimme niistä, samoin eri väriyhdistelmien rakentamisesta myös kotonamme.
Seiniin, vanhoihin peilioviin ja listoihin pariskunta poimi Virtasen maalitehtaan värikartasta salvianvihreää, vaimennettua merensinistä, vanhaa roosaa ja lämmintä beigeä – sävyjä, jotka miellyttävät heitä ja sopivat vanhan talon henkeen. Yhden valmistajan yhdessä värikartassa pitäytyminen helpotti sävyjen valintaa ja takasi sen, että värit toimivat ihanteellisesti yhdessä.
Kodissa on kiinnitetty erityistä huomiota viihtyisyyteen. Kutsuvat nojatuolit ja istuinryhmät eri huoneissa muistuttavat paussin pitämisestä arjen kiireissä.
Karin ja Magnus remontoivat yli 300 neliön kokoisen rakennuksen itse yhdessä Karinin isän kanssa.
– Etenimme järjestelmällisesti pienimmästä tilasta suurempaan. Psykologisesti oli tärkeää saada huone kerrallaan valmiiksi, ettei urakka tuntuisi loputtomalta.
Remontissa pari säilytti ja kunnosti niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista. Sisäkatto oli säilynyt kaikkialla alkuperäisasussaan. Salin vanha lautalattia sai hionnan puulle ja suopakäsittelyn. Vanhoja listoja ja ovia he täydensivät alkuperäisen mallin mukaan teetetyillä listoilla ja eri paikoista hankituilla vanhoilla peiliovilla. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut suoranaisesti entisöidä rakennusta vaan tehdä siitä sen omilla ehdoilla sellainen, että se tuntuisi myös omalta.
Remontti kesti kokonaisuudessaan neljä vuotta, jonka aikana perhe vietti talossa suurimman osan viikonlopuista ja lomista. Remontin valmistuessa vapaa-ajanpaikasta Inkoossa tulikin perheen pysyvä koti.
– Olemme molemmat kotoisin lähiseudulta, ja tässä elämänvaiheessa muutto Helsingistä maalle tuntui luontevalta. Emme kuitenkaan ajattele, että maalla asuminen olisi jotenkin parempaa kuin kaupunkiasuminen. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Jotakin menettää ja jotakin saa tilalle. Kaipaan Helsingistä esimerkiksi sitä, että jo kotikorttelissa tapaa helposti tuttuja. Täällä taas nautin vaikkapa siitä, että saan saattaa lapseni syysaamuina koulubussille kauniissa maisemassa, Karin vertaa.
Huoneesta toiseen avautuu kauniita näkymiä. Tilojen tunnelma muuttuu vuorokauden aikojen ja sen mukaan, ovatko väliovet auki vai kiinni.
Vanhan työväentalon sisustus on koottu erityylisistä kirpputorilöydöistä, joita pariskunta sekoittelee keskenään raikkaan ennakkoluulottomasti. Monet kalusteista ovat kulkeneet heidän mukanaan pitkään. Tyylihuonekalut ja talonpoikaiskalusteet toimivat rinta rinnan ja myös kirpputoreilta ostettujen maalausten ja nykymuotoilun kanssa.
Sisustus on muotoutunut vähitellen, kun talosta tuli perheen koti. Varsinkin salin sisustaminen on ollut Karinista hauskaa, koska se on kaikkea muuta kuin helppoa.
– Tällaisen tilan sisustaminen on kiinnostavaa ja vaatii aikaa, koska asioita joutuu miettimään uudella tavalla. Valtava tila kaipaa suuria huonekaluja, vahvoja värejä, näyttäviä vaaseja ja isoja mattoja, jollaisia meillä ei ole ennen ollut. Tämä taitaakin olla ensimmäinen koti, johon ostimme kokonaan uuden huonekalun, salin valtavan sohvan, koska tila sitä vaati, Karin naurahtaa.
Huonekalut ja matot rytmittävät yli 100 neliön kokoista salia ja jakavat sen eri toimintojen mukaan ruokailutilaksi, Magnuksen työhuoneeksi ja olohuoneeksi.
Muuton jälkeen pariskunta on parantanut tilan valaistusta ja hankkinut sinne paljon epäsuorasti valaisevia pöytä- ja lattiavalaisimia. Niillä tilaan saa luotua kodikkuutta.
– Vuoden ympärivuotisen asumisen jälkeen huomaamme vääjäämättä asioita, joita olisimme voineet tehdä myös eri lailla. Jos olisin keittiötä valitessani tiennyt käyttäväni sitä päivittäin, olisin suunnitellut sen toisenlaiseksi ja kestävämmäksi. Asuminen on kuitenkin tehnyt talosta kodin, joka on elämää varten. Naarmut lattiassa tai jäljet seinässä eivät haittaa. Ne ovat jopa tervetulleita, koska ne kertovat siitä, että talo on täyttynyt elämästä.
