Janina Pietilän, 26, kaksiossa on hiirenhiljaista. Valtavat ruutuikkunat johdattelevat päivänvalon korkeisiin tiloihin ja ulkona avautuva puistomaisema vangitsee katseen.

Visuaaliselle ihmiselle Sipoon Nikkilän entinen mielisairaala-alue on kuin pala taivasta.

Vaikka rakennuksiin ja pihapolkuihin liittyy monenlaisia ihmiskohtaloita, kauneus on läsnä kaikkialla ajan kuluttamista seinäpinnoista kukoistaviin puutarhoihin asti. Samalla Itäiseksi Jokipuistoksi sittemmin nimetyn asuinalueen vuosisatainen historia antaa syvyyttä asumiskokemukseen ja herättää kunnioitusta.

Janina päätyi tänne asuntonäyttöön kesällä 2021. Tosiasiassa hän etsi remontoitavaa yksiötä Helsingin keskustasta, mutta verkossa vastaan tullut 55-neliöinen kaksio oli näyttänyt kuvissa vastustamattomalta.

– Kuvittelin, että muutto maaseudulle ei tule kuuloonkaan, mutta tein tarjouksen näyttöpäivän iltana. En edes tuntenut aluetta entuudestaan lainkaan, Janina kertoo naurahtaen.

Itäiseen jokipuistoon hullaantunut Janina myöntää, että yllättävässä päätöksessä riitti jälkikäteen jonkin verran sulattelemista. Niin hyvältä kuin kaikki tuntuikin, ajatus entisestä mielisairaalasta asuinmiljöönä hiipi pintaan etenkin yön pimeinä tunteina. Kun muuttopäivä alkusyksystä 2021 koitti, jännitys tiheni entisestään.

– Olen luonteeltani herkkä, ja hermoilin muuton jälkeen uudessa kodissani varmaan viikon verran. Pian sen jälkeen tuntui jo siltä kuin olisin asunut täällä aina, Janina muistaa.

Nikkilän sairaalan värikäs elämänkaari alkoi vuonna 1914, kun ensimmäiset potilaat otettiin sisään. Vuosikymmenten saatossa tuhannet ja taas tuhannet potilaat päätyivät syrjässä sijaitsevaan Helsingin kaupungin psykiatriseen sairaalaan, ja sen menneisyyteen kuuluu synkkiäkin ajanjaksoja ja tapauksia sotavuosien nälänhädästä lobotomialeikkauksiin. Suurelle yleisölle tunnetuimmat hoidossa olleet lienevät runoilija Uuno Kailas, legendaarinen valokuvaaja Signe Brander sekä kirjailija L. Onerva.

Itäinen Jokipuisto muutettiin asuinalueeksi 2000-luvun alussa, vain muutama vuosi sen jälkeen, kun viimeinen sairaalayksikkö oli lakkautettu. Reilun kymmenen vuoden kuluessa siitä on muodostunut kylämäinen keidas, johon kuuluu useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita jugendtaloja.

Janinan koti sijaitsee talossa, joka on aikoinaan toiminut sairaalan verstaana.

– En tiedä, mitä juuri tämän asunnon paikalla on ollut. Ainakin tänne on joskus johtanut kaksi ovea. Joka tapauksessa menneisyys tekee paikasta omalaatuisen ja kiehtovan. Siksi viihdyn paremmin näiden seinien sisällä kuin esimerkiksi uudiskohteessa.

Janinan toisessa kerroksessa sijaitsevaan kotiin kuljetaan jyhkeän porraskäytävän kautta. Samaisen rapun alimmassa kerroksessa on alueen asukkaiden viinikellari – yksi monista asioista, jotka tekivät Janinaan asuntonäytössä vaikutuksen.

Kun ulko-ovi avautuu, valon määrä häikäisee heti eteisessä. Ennen Nikkilää Janina asui uudehkossa kerrostalokaksiossa Vantaalla. Hänen silmissään siinsi vilkas keskustaelämä, vaikka maaseudun elo olikin jokseenkin tuttua. Janinan vanhemmat asuvat omakotitalossa Sipoonkorvessa, vain lyhyen ajomatkan päässä Nikkilästä, ja tämä edesauttoi sopeutumista rauhalliseen ja hidastahtiseen asuinympäristöön.

Edellinen asukas oli remontoinut tilat kauttaaltaan klassisen ajattomaan tyyliin, joten kaikki oli käytännössä muuttoa vaille valmista. Asuntovalokuvaajana työskentelevä Janina näki huoneiston mahdollisuudet nopealla vilkaisulla.

– Vierailen työni puolesta jatkuvasti erilaisissa asunnoissa, ja silmäni on harjaantunut erottamaan joukosta helmiä. Täällä kiinnitin erityisesti huomiota huonekorkeuteen ja täydelliseen ikkunarivistöön.

Hän oli näyttökuvien perusteella ajatellut, että asunto vaatii lautalattiat, mutta lopulta muutokselle ei ollut tarvetta. Vaaleanharmaiksi maalatut parketit toimivat täydellisesti korkeissa huoneissa.

Keittiö lohkaisee kaksiosta paljon neliöitä, mutta kokonaisuus nivoutuu luontevasti osaksi oleskelutiloja. Tummat kaapistotkin luovat komean kontrastin vaalealle yleisväritykselle.

Koti on kaikkinensa näyttävä yhdistelmä maanläheisyyttä ja säihkettä. Aikoinaan sisustussuunnittelijan tutkinnon suorittanut Janina on onnistunut rakentamaan niiden varaan tasapainoisen kokonaisuuden, jossa myös arkkitehtuuri pääsee oikeuksiinsa.

– En kestä tavarapaljoutta. Mieluummin karsin ja pidän esillä vain oleelliset ja tarkasti mietityt kalusteet ja esineet. Designvalaisimet ja marmori ovat kyllä heikkouteni. Seuraavat sisustushaaveeni ovat String System -työpiste sekä makuuhuoneeseen sopiva taideteos, Janina pohtii.

Vapaa-ajallaan Janina hakee inspiraatiota sisustamiseen Pinterestistä, Torista ja verkkokaupoista. Pittoreski asuinympäristö kannustaa myös tuomaan kauneutta sisätiloihin ja houkuttelee pysymään kotosalla viikonloppuisinkin.

Millainen sitten on Janinan täydellinen vapaapäivä?

– Se alkaisi brunssilla ja aamusaunalla. Sen jälkeen siivoilisin kaikessa rauhassa ja kuuntelisin podcastia tai musiikkia. Lopuksi vain nauttisin olostani, avaisin ikkunat ja kuuntelisin lintujen laulua. Täällä nautinnot ovat hyvin erilaisia kuin kaupungin ytimessä.