Emma ihastui vanhan pankin heilurioviin, ja se oli menoa: ”Teimme remppaa neljä vuotta”

Kuutisen vuotta sitten Emma ja Rasmus viettivät kiireistä työ- ja opiskeluelämää rivitalokodissaan ilman sen kummempia talonhankintasuunnitelmia. Yllättäen tuttu kiinteistönvälittäjä vinkkasi heille projektista, joka saattaisi kiinnostaa. Täytyyhän sitä melkein naapurissa sijaitsevaa kiinteistöä käydä ainakin katsomassa, Emma tuumasi.

”Muutamaa minuuttia myöhemmin seisoimme ihmettelemässä kylän ytimessä sijaitsevan talon takapihalla. Talossa olivat 1950-luvulta lähtien kulkeneet niin pankin asiakkaat, postipakettien noutajat kuin peltisepän liikkeessä asioivat, ja viimeisinä vuosina myös taloon tehtyjen kolmen asunnon asukkaat.

Sisällä vallitsi edellisen asukkaan muuttokaaos, pohja oli sokkeloinen ja kokonaisuus kunnostuksen tarpeessa. Kohdistin kuitenkin katseeni vanhoihin pankin oviin ja ihastuin. Kohtuullinen hinta, sijainti, hiljattain tehty salaojitus, maalämpö ja se kuuluisa potentiaali tehdä talosta kodikas johtivat siihen, että ennen kuin olimme edes ehtineet takaisin kotiin, olimme päätöksemme tehneet. Talosta tulisi meidän.

Olohuone ennen remonttia

Remontti oli mittava, ja siinä uusittiin lähestulkoon kaikki. Rasmus teki leijonanosan jälleenrakennustyöstä oman rakennusyrityksensä ohessa, ja minä autoin parhaani mukaan. Tosin ammattilaisena Rasmus on niin tarkka, että ihan joka työvaiheeseen ei hanslankaria päästetty.

Teimme remppaa kiirehtimättä neljä vuotta muun elämän ohessa ja motivaatiotason mukaan. Välillä kieltämättä tuli mietittyä, mihin olimmekaan ryhtyneet. Kuten sillä hetkellä, kun yläpohjan eristeet romahtivat niskaani hapertuneen kattopahvin revettyä, ja seisoin yltäpäältä turpeessa.

Koska talossa on runsaasti neliöitä, meidän oli valittava, mihin haluaisimme panostaa. Kalanruotoparketti oli ollut molempien toiveena, ja se tuli koko alakertaan. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua.

Sisäkattojen helmipaneelit ja vanhan mallin mukaiset listat päädyimme tekemään alusta asti. Isäni kaatoi mökkimetsästä puut, ja tukeista syntyi paikallisella sahalla valmista materiaalia. Olimme itse mukana jokaisessa työvaiheessa.

Halusin ehdottomasti, että talon alkuperäiset ovet säästetään ja kunnostetaan. Rasmus harasi aluksi vastaan mutta on myöntänyt, että ne tosiaan antavat aivan omalla tavalla lämpöä ja luonnetta.

Arvokkaana apuna uudistamisessa oli sisustussuunnittelija Tuuli Merla. Tuulin myötävaikutuksella saimme luotua entiseen kolmen keittiön ja kahden portaikon taloon järkevän pohjaratkaisun, jonka ansiosta sosiaalinen elämä keskittyy alakertaan eikä arkisista sotkuista tarvitse stressata.

Halusimme säilyttää talossa 50-luvun vibat höystettynä modernilla ja raikkaalla. Arvostamme molemmat vanhoja puuhuonekaluja, ja metsästän niitä mielelläni kirppiksiltä ja Torista.

Minulle on mieluista se, että täytyy nähdä vähän vaivaa, että löytää juuri sen oikean huonekalun ja vielä edulliseen hintaan. Kierrätyssisustaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta hyvät löydöt ovat hykerryttävä palkinto. Olemme saaneet paljon vanhoja kalusteita Rasmuksen vanhemmilta ja tuttavilta. Lisäksi isäni on todella taitava entisöimään.

Kodissamme parasta on se, että olemme kunnostaneet kaiken omin käsin ja tiedämme tarkkaan jokaisen yksityiskohdan. Olemme luoneet jotain kodikasta, toimivaa ja omannäköistä.

Tekemistä tuntuu olevan vielä vaikka kuinka, varsinkin talon ulkopuolella, mutta juuri nyt haluamme ottaa vähän rauhallisemmin ja vain nauttia kaikesta valmiista.”