
Vaaleankeltaisen tiilirakennuksen kyljessä kohoaa torni, joka paljastaa talon menneisyyden paloasemana. Talo otettiin asuinkäyttöön muutamia vuosia sitten, ja 50 neliön kompaktista loft-asunnosta löysivät kotinsa Inka Tikkinen ja Tuomas Merikanto Urho-koiransa kanssa. He taikoivat tiilirakennukseen hattaranpehmeän pesän.
Koko aikuisikänsä seurustellut nuoripari viehättyi vanhan tehdasrakennuksen historiasta paita- ja esiliinatehtaana sekä paloasemana. Hulppea huonekorkeus, vanhanmalliset ikkunat ja parvi veivät heti jalat alta. Kotiin eivät standardiratkaisut sopineet, joten pariskunta opetteli nikkaroimaan kalusteita itse. Niistä haluttiin paitsi käytännöllisiä, myös kauniita ja omaan tyyliin sopivia.
Inka ja Tuomas halusivat kunnioittaa asunnon henkeä. Silti kodista saatiin ihan omannäköinen, pastellinsävyinen, yhtä aikaa tyylikäs, rento ja leikkisä.
Telkkari ja muita tee se -itse ideoita
Television ei haluttu näyttävän mustalta laatikolta eikä toimivaa laitetta ollut syytä vaihtaa oikeaan Frame-designtelevisioon, joten Inka askarteli televisiolle kehykset. Uloin kehys on puista ohutta rimaa. Valkoinen sisempi kehys on dc-fix-tarrakalvoa. Tauluja saa vaihdeltua hakemalla Youtubesta ”art screen saver”.
Laattapöytä omin käsin
- Sohvapöytä on tehty 12-millisestä liimapuulevystä ja rimoista. Ensin pöytälevyyn kiinnitettiin jalat ja jalkojen tukipuut. Tämän jälkeen pöytä laatoitettiin.
- Mosaiikkilaatat olivat kiinni verkossa, mikä helpottaa kiinnittämistä. Laatat kiinnitettiin puupintaan puuliimalla – laastia ei tarvittu, sillä laatat joutuvat niin kevyelle rasitukselle.
- Laatat saumattiin mustalla saumalaastilla. Pienen purkin saumalaastia sai sekoitettua käsinkin, ei tarvittu porakoneeseen kiinnitettyä vispilää.
- Saumauksen jälkeen pöydän reunoille kiinnitettiin rimat. Viimeiseksi puuosat maalattiin.
Inka antaa pisteet keittiön valinnasta vuokranantajalle, sillä hän olisi itsekin voinut valita samanlaisen. Valkoinen keittiö on moderni ja kuin tyhjä taulu muulle sisustukselle.
Kodissa ei ole ollenkaan ruokapöytää. Pariskunta syö joko saarekkeen ääressä, sohvalla tai lattialla.
”Kaipasin ennemmin kaappitilaa kuin pöytää, siksi teimme saarekkeen. Ajatus oli kyllä tehdä saarekkeen päälle leveämpi taso, mutta toteutus jäi puolitiehen”, Tuomas kertoo.
Saareke tehtiin valmiista Ikean Malm-sarjan lipastosta, jonka takaseinä paneloitiin sormipaneelilla. Kummallakaan ei ollut nikkarointikokemusta, vaan he päättivät vain kokeilla. Kun ensimmäinen juttu onnistui, siitä rohkaistuttiin lisää.
Isoa työkaluarsenaalia ei hankittu kerralla, vaan hommat aloitettiin Inkan äidiltä saadulla porakoneella ja sahalla. Paikkoja on viimeistelty sitä mukaa, kun työkaluja on hankittu lisää.
”Nikkarointi näköjään kulkee suvussa. Olen ollut pienestä asti luova ihminen, olen piirtänyt ja maalannut sekä tehnyt vaatteita”, Inka kertoo.
Valmiit kalusteet eivät olisi istuneet mittasuhteiden vuoksi matalalle parvelle, jossa on kattopalkkeja ja kotelointeja. Sängynpääty on rakennettu itse kotelon ympärille melko syväksi, jolloin siitä tuli tason avulla samalla pitkä yöpöytä. Pinta päällystettiin maalinsekoitustikuilla.
Työhuone on useimmiten täynnä Inkan projekteja, vaatteita ja koruja.
”Luova räjähdys”, Tuomas kommentoi.
Inka on opiskellut muoti- ja vaatesuunnittelua. Nyt hän opettaa zero waste -kaavoitusta, jossa tavoitellaan, ettei ompelusta jää yhtään leikkuujätettä. Opetustyön ohella hän työskentelee vaatekaupassa sekä tekee itse suunnittelemiaan vaatteita ja koruja.
Esineissä ja kodin sävyissä on 1980–90-luvun taitteen tunnelmaa. Se viehättää paria, vaikka he eivät olleetkaan silloin vielä edes syntyneet.
”Olemme molemmat vanhoja sieluja”, Tuomas selittää.
Aikakauden tyyliä he pitävät kokeilevana, oivaltavana ja pelottomana.
Inkan vinkit diy-aloittelijalle
- Kaikkea ei tarvitse osata heti. Ala-asteen puukäsityötuntien jälkeen en ollut pitänyt kädessäni sahaa tai poraa, joten lähdin nikkaroinnin kanssa täysin nollasta liikkeelle. Tekemällä oppii. Älä pelkää virheitä.
- Aina voi maalata päälle. Tämä on ystäväni heittämä lausahdus, jota olen alkanut noudattaa.
- Älä tyydy valmiiseen. On parempi käyttää aikaa ja nähdä hieman vaivaa ja tehdä huonekalu, joka sopii oikeasti paikalleen, kuin hankkia koko ajan uusia.
- Aloita pienestä. Kasvata osaamista pikkuhiljaa. Jos porakoneeseen tarttuminen hirvittää, kynnystä saa madallettua aloittamalla hieman helpommista projekteista.
- Pyydä apua. Jos lähipiiristä ei löydy asiantuntijaa, netti on pullollaan ohjevideoita, Facebook-ryhmiä ja Instagram-tilejä, joilta löytää vinkkejä.