
Tytti Willmanin perheen koti huokuu rentoutta. Täällä on helppo kuvitella tupa täyteen naapuruston lapsia ja nauruntäyteisiä illanviettoja aikuisten kesken. Tytti sisustaa kotiaan pilke silmässä omalla tyylillään eikä välitä uusimmista trendeistä. Toisinaan Tytti haaveilee minimalistisesta sisustuksesta, mutta runsaus ja rentous vievät aina lopulta voiton.
Koti on vuonna 2015 valmistuneessa kaupunkipientalossa Helsingin Alppikylässä. Kodissa on 4 huonetta, keittiö ja käyttöullakko, 94 + 38 neliötä.
Tytti, kuvailet kotianne ”söpöksi pieneksi tötteröksi”. Miten päädyitte tänne?
Edellinen kotimme sijaitsi Helsingin Viikissä, ja viihdyimme alueella hyvin. Perheen kasvaessa kaipasimme kuitenkin lisää neliöitä, joten päätimme katsoa asuntoja laajemmalla akselilla. Helsingin Alppikylän uusi kaupunginosa vaikutti heti ensisilmäyksellä ihanan värikkäältä ja eloisalta. Paikan tunnelmaa lisää se, että kaupunkipientalojen väliin on jätetty muutamia vanhoja puutaloja.
Tässä kodissa ihastuimme etenkin persoonalliseen pohjaan. Kokonaisuus on kompakti ja toimiva nelihenkiselle perheelle. Se on tosiaan kuin pieni tötterö, jota on kiva sisustaa.
Olemme sosiaalisia ihmisiä, emmekä kaipaa omakotitaloa ja isoa pihamaata. Perheelläni on Helsingin Vallilassa siirtolapuutarhamökki, jossa saamme puuhastella sydämemme kyllyydestä. Täällä nautimme arjen helppoudesta ja sosiaalisesta elämästä mahtavien naapureiden seurassa. Yhdessäoloa ja juhlia riittää.
Millaista remonttia olette tehneet?
Asunto oli muuttovaiheessa vain pari vuotta vanha, joten mitään isompaa remonttia ei ole vielä tarvinnut tehdä. Keittiössä olemme pinnoittaneet välitilan laatat mikrosementillä ja vaihtaneet vetimet. Lisäksi muuton jälkeen rakensimme liimapuulevystä jatkeen saarekkeelle ja asensimme sen päälle valkoiset laatat. Olemme myös laajentaneet terassiamme. Maalaaminen on mielestäni helpoin tapa muuttaa kodin ilmettä aina, kun inspiraatio iskee. Nämä nykyiset sävyt ovat pysyneet meillä tosin jo yllättävän pitkään.
Pohdimme tällä hetkellä asuinneliöiden laajentamista käyttöullakolle. Mielestäni siellä kuuluisi tietysti olla äidin joogasali, kun taas pojat ovat päättäneet, että yläkertaan tulee musacorner tai pelihuone. Toisinaan unelmoin uudesta keittiöstä, mutta puoliso Jiri ei jaksa siitä nyt innostua. Ihan hyvä, että toinen välillä tasoittaa innostuksenpuuskiani.
Kodissanne on rentoa beach house -tunnelmaa. Mistä saat ideoita sisustamiseen?
Sisustan kotia fiilispohjalta ja intuition ohjaamana. Sisustuksemme ei edusta mitään tiettyä tyyliä tai aikakautta. Haen jatkuvasti valtavirrasta poikkeavia asioita. Menetän mielenkiintoni omistamaani huonekaluun tai esineeseen, jos bongaan sen monesta eri paikasta. Olen luonteeltani iloinen ja rönsyilevä. Toisinaan yritän olla minimalisti ja karsia sisustusta, mutta eihän siitä mitään tule. Siisteys on minulle tärkeää, vaikka kahden pojan kanssa se jää arjessa usein haaveeksi.
Saan inspiraatiota sävyihin ympäröivästä maailmasta, sekoittelen reippaasti pakkaa enkä mieti mitään liikaa. Ostan huonekalut ensisijaisesti käytettyinä ja tykkään tuunailla esineitä uuteen kuntoon. Koen, että täällä ei koskaan tule täysin valmista. Juuri nyt etsin kuumeisesti keltaruudullisia verhoja keittiöön.
Teet myös luovaa työtä. Miten luovuus näkyy arjessasi?
Olen kampaamoalan yrittäjä ja valokuvaaja. Töiden lisäksi minulla on paljon muitakin virityksiä: ompelen, teen savitöitä ja kehittelen jatkuvasti kaikenlaista uutta. Välillä käy niin, että jokin projekti jää kesken ja aloitan heti perään seuraavan. Tuntuu, että ympäri kotia on jatkuvasti erilaisia luovia juttuja meneillään. Olen ollut pienestä pitäen kekseliäs ihminen, joka rakastaa värejä.
Alppikylässä asuminen on yhteisöllistä. Millaista se on?
Meillä on ovet aina auki naapureiden lapsille. Koko tienoo on muutenkin yhtä suurta ja turvallista temmellyskenttää pienille. Kun sain Jooan, meitä oli yhtä aikaa kuusi naapuruston naista äitiyslomalla. Silloin saatoin mennä vain yöpuvussa kaverin luokse aamukahville. Kokoonnuimme usein myös meillä. Nyt kaikkien lapset ovat samassa päiväkodissa.
Täällä asuu paljon saman henkistä sosiaalista porukkaa. Pihalla ollessa joku saattaa esimerkiksi huikata aidan takaa, että tulkaapa tänään meille syömään. Naapurin ovelle voi aina mennä silloinkin, kun vaikka jauhot ovat loppu. Järjestämme yhdessä myös viini-iltoja ja muita kokoontumisia, milloin kenenkin kotona.