Tarinoita henkivä taidekoti! 13 vuotta sitten vasta valmistunut Ville ja äitiysvapaalle jäänyt Riina myivät kaiken ja muuttivat Berliiniin
”En usko, että palaamme enää Suomeen.” Riina ja Ville Kylätaskua yhdistävät vahva kumppanuus, jaettu estetiikan taju ja halu elää taiteen keskellä. Perheen designkalusteista vain yksi on ostettu uutena.
Kylätaskun perheen koti sijaitsee Marburger Strasse -kadun ainoassa talossa, joka säästyi toisen maailmansodan pommituksilta.
Ville Kylätasku oli 2012 juuri valmistunut Vapaasta Taidekoulusta, kun Riina Kylätasku jäi äitiysvapaalle. Pari päätti tarttua tilaisuuteen: he myivät omaisuutensa ja lähtivät Saksaan kahden pienen lapsensa kanssa. Suunnitelmana oli viettää Berliinissä vain perhevapaan aika, mutta he jäivät. Muutosta on nyt 13 vuotta.
Vaikka alku oli taloudellisesti haastava ja tukiverkkoja ei ollut, yhteinen unelma vei pariskuntaa eteenpäin. Ville keskittyi taiteen tekemiseen, ja Riina työskenteli eri tehtävissä, kunnes sai merkittävän mahdollisuuden ryhtyä Miettinen Collectionin johtajaksi. Perheen nykyinen koti, Riinan toimisto ja hänen johtamansa näyttelytila sijaitsevat kaikki saman katon alla. Ville työskentelee päivittäin studiossaan, joka sijaitsee entisen Itä-Berliinin puolella, entistä Stasin vankilaa vastapäätä, tunnin matkan päässä kotoa.
”13 vuodessa sisustustyylimme on muuttunut skandinaavisesta hieman rönsyilevämpään suuntaan”, Riina naurahtaa. Ruokailutilassa katseen vangitsevat Porron musta, kiiltäväpintainen pöytä, poninkarvaiset B & B Italian tuolit ja Villen teos Temple Of The Dawn.
– Taiteilijan on oltava aktiivinen, mentävä tapahtumiin ja etsittävä uusia kontakteja. Berliinissä verkostot, näkyvyys ja taidemarkkinat tarjoavat aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin kotimaassa. En usko, että palaamme enää Suomeen, Ville sanoo.
Yhteinen unelma on sekä koetellut että vahvistanut Riinan ja Villen suhdetta. He täydentävät toistensa ajatuksia ja jakavat estetiikan tajun. He muodostavat tiiviin, energisen tiimin ja elävät unelmaa, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kummankin panosta.
Riina ja Ville Kylätasku jakavat samanlaisen esteettisen maun – jopa pukeutumisessa.
asukkaat Kuvataiteilija Ville Kylätasku, 46, ja Miettinen Collectionin johtaja ja Marburger Strasse 3 -kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja Riina Kylätasku, 44, sekä kouluikäiset tyttäret Luna ja Aida. Instagram: @studiovillekylatasku.
koti Asunto Berliinin Charlottenburgissa jugendtalossa vuodelta 1897. Neliöitä on 184.
Flexformin sohva ja rahi löytyivät Whoppahista. ”Sieltä on myös suurin osa kodin valaisimista, ja muutama on tarttunut mukaan berliiniläisiltä kirpputoreilta, niin kuin kaupungin tyyliin kuuluu.” Sohvan yläpuolella on Villen teos Birds Fly By Flapping Their Wings. Musta, kiiltävä sohvapöytä on tehty mittojen mukaan käsityönä Tanskassa.
Valkoinen Minottin lepotuoli on Rodolfo Dordonin käsialaa. Musta, kiiltävä sohvapöytä on teetetty mittojen mukaan käsityönä Tanskassa. Tilaa valaisee Ingo Maurerin Birdie Nest.
Olohuoneen alttarille Ville on koonnut itselleen merkityksellisiä teoksia ja esineitä 25 vuoden ajalta.
”Oman äänen löytäminen vaatii joskus rohkeutta tehdä asioita, joista kaikki eivät välttämättä pidä.”
Ville Kylätasku
Perhe muutti Marburger Strasselle syksyllä 2023. Asunto oli ollut kymmenen vuoden ajan Suomen suurlähetystön vuokra-asuntona, jossa ehti asua kaksi peräkkäistä kulttuurivastaavaa. Koti on alun perin remontoitu heidän tarpeitaan varten. Ruokailutila jatkuu oleskelualueena, jossa on kodin toinen sohvaryhmä. Sen yllä on Ville Kylätaskun teos Aphrodite ja Kiriakos Tompolidisin maalaama potretti. Katosta riippuu Anselm Reylen näyttävä valoteos.
Lähes neljän metrin huonekorkeus tuo tilaan paitsi arvokkuutta ja avaruutta myös omat haasteensa etenkin talvipakkasilla. ”Nykyisistä kalusteistamme vain marmorinen Aime Tén ruokapöytä on ostettu uutena”, Riina kertoo. Suurin osa hankinnoista on tehty verkkosivustoilta, kuten Whoppahista ja Ebaystä. Kattovalaisin on Foscarinin Big Bang. Valokuvateokset ovat Markus Henttosen.
Mustavalkoinen teos keittiön käytävällä on Villen Never Say Goodbye ja pieni keltainen teos puolestaan Kirsi Mikkolan. Museoviraston suojelemassa talossa on jäljellä runsaasti alkuperäisiä yksityiskohtia, kuten kaunis ikkuna sisäoven yläpuolella.
Ville ehti opiskella muotoilua ennen taideopintojaan, ja kiinnostus muotoiluun näkyy kodin sisustuksessa.
Käytävän päässä avautuu Villen ja Riinan makuuhuone, jonka Qum-silkkimatot on hankittu Helsingistä Imperial-matosta. Sänky on Cassinan ja poninkarvaiset nojatuolit Minottin. Pinkki minkkiturkispeitto löytyi aikoinaan Kreikasta. Sängyn yläpuolelle on ripustettu Marianna Uutisen teos.
Kylpyhuoneessa komeilee taiteen rinnalla 1970-luvulta peräisin oleva käsin puhallettu muranolainen kattokruunu, jonka pariskunta löysi Etsystä. Ville ehti opiskella muotoilua ennen taideopintojaan, ja kiinnostus muotoiluun näkyy kodin sisustuksessa. ”Taiteilijana löysin oman paikkani, mutta muotoilutaustasta on ollut valtavasti hyötyä projekteissa, joita teen näyttelyiden rinnalla”, Ville kertoo.
Kylpyammeen yläpuolelle on voitu ripustaa turvallisesti Villen teos Rite of The Wounded People, sillä perhe käyttää pääasiassa samassa tilassa olevaa suihkua. ”Edellisessä kodissamme oli vain amme, joten nyt nautimme suihkun tuomasta arjen helpotuksesta. Amme on jäänyt vähälle käytölle”, kertoo Riina.
Käytävä, joka johtaa päämakuuhuoneeseen, on harkittu kokonaisuus designia ja värejä. Seinällä loistaa oranssinkultainen teos Anselm Reyleltä. Keltaiset jakkarat ovat Polspottenin. Musta, metallijalkainen senkki on Classiconin mallistosta. Käytävää valaisee pöytävalaisin, jonka jalka on löytynyt belgialaisesta huutokaupasta ja varjostin on teetetty japanilaisesta silkkitaftista.
Eteisestä astuvan vastaanottaa Minottin pronssinen ja eebenpuinen hyllykkö, jolle on aseteltu pariskunnalle merkityksellisiä esineitä, kuten Villen ennen taideopintojaan tekemä rintaveistos, Miron Schmücklen pieni kehystetty teos, Aurora Reinhardin kipsiveistos ja Kirsi Mikkolan vaaleanpunainen veistos sekä Laura Kärjen keramiikkateos. Yläpuolella on valoikkuna, joka on tyypillinen 1800–1900-luvun vaihteen berliiniläisasunnoissa.
Berliiniläisessä kerrostalokodissa on 184 neliötä.
