Koti Kellokosken ruukin vanhassa tehtaassa täytti Hanna-Kaisan ja Samin unelman muutoksesta: ”Tuntuu kuin asuisi Italiassa”
Hanna-Kaisa ja Sami halusivat jättää kaiken taakseen mutta päätyivätkin asumaan vanhaan tehtaaseen Kellokosken ruukille. Vuokrakodin erikoisuuksia ovat huima huonekorkeus ja yhteisö, joka on ruukilla asumisen suola.
Koti: Vuokrahuoneisto Kellokosken ruukilla Tuusulassa, 1898 valmistuneessa Eliel Heikelin suunnittelemassa rakennuksessa,
Täällä asuvat: Hanna-Kaisa, 49, ja Sami Risku, 53, havannankoira Lily 12. Myös omilleen muuttaneet lapset Nooa, 25, Julia, 30 ja Noel, 20, sekä Julian lapset Olivia, 8, ja Elias, 4, viettävät paljon aikaa mummolassa.
Seuraa Instagramissa: @hannakaisarisku @kellokoskenruukki
Hanna-Kaisa, miten päädyitte omasta paritalostanne vanhan tehtaan vuokralaisiksi?
Lähdin uupumuksen jälkeen jahtaamaan unelmaa. Tein tietoisesti valintoja, jotka johtaisivat sellaiseen elämään, jota haluan elää. Sysäys oli pitkään hakusessa mutta löytyi Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä kävellessä. Kun palasin kotiin, päätimme mieheni kanssa, että panemme talon myyntiin ja lähdemme matkailuautolla Pohjois-Norjaan kalastamaan ja kirkastamaan ajatusta muutoksesta. Yllättäen talo meni kaupaksi hetkessä, ja palasimme muuttamaan etuajassa. Etsimme tilapäisratkaisua, mutta löysimmekin Kellokosken ruukilta kodin.
”Etupihalla on melkein joka lauantai häät, takapihalla muun muassa elokuvakuvauksia.”
Miten standardeista poikkeavan asunnon tekeminen kodiksi on onnistunut?
Tällaisessa kodissa viihtyminen vaatii tietyn asenteen ja meiltä se löytyy. Tilan mittasuhteet ovat poikkeukselliset, valtavista vanhoista ikkunoista vetää talvella, kujalta kuluu jokainen ääni sisään ja pitkän sekä kapean asunnon pohja on haastava, koska tiloihin kuljetaan toisten läpi eikä väliovia ole kuin kaksi. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi tämä on meille täydellinen koti! Muuttaessamme kannoimme vanhat kalusteet sisään ja kaikki vain loksahti kohdalleen. Emme ostaneet mitään kallista, isoa tai uutta vaan järjestelimme vanhaa.
”Sunnuntaisin heräämme Kellokosken ruukin työntekijöille rakennetun vanhan kirkon kelloihin. Kun avaamme oven, kuulemme kosken pauhun. Tuntuu kuin asuisi Italiassa.”
Jos asunto olisi oma, mitä remontoisit?
Haluaisimme kurkistaa laminaattilattian alle, paneloida salin lastulevykaton ja modernisoida kylpyhuoneen. Mutta oikeastaan rakastamme täällä ruukilla juuri sitä, että koti on vähän heikun keikun. Edellinen kotimme oli ihan uusi ja kliininen. Kun laskin lehden sohvapöydälle, tuntui, että tuli sotkuista. Ei se sopinut meille.
Mikä on Kellokosken ruukin tarina?
Kellokosken ruukki, alun perin Mariefors bruk, on perustettu 1795. Yli 200 vuotta se tuotti rautaa ja rautaesineitä hevosenkengistä kuuluisiin kelloveneisiin. Suurin osa rakennuksista on rakennettu 1898 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Nykyisin alueella on kolme asuntoa ja muun muassa museo, kirppis, liikuntakeskus, kahvila, pub ja paljon taiteilijoita sekä käsityöläisiä. Tapahtumia järjestetään säännöllisesti. Joulumarkkinat ja taiteiden yö ovat tosi suosittuja.
”Ihmiset ovat ruukkiyhteisössä eri syistä, mutta meitä kaikkia yhdistää rakkaus ruukin rouheaan rosoisuuteen ja historiaan ja aitouteen.”
”Kun kävelen parkkipaikalta kujaa kotiin, sykkeeni laskee ja minulle tulee hyvä olo. Kuulun tänne ja minulla on täällä joku tehtävä.”
Millaista yhteisössä on elää?
Yhteisö on ruukilla asumisen suola. Täällä on aina elämää ja ihmisiä, ulkoilijoita, asiakkaita, turisteja, ruukin ja kylän omaa väkeä. Olen kokenut ihania kohtaamisia meidän kujalla ja kuullut ihmisten tarinoita. Välillä olen varsinainen turistiopas. Avaan myös monesti kotini oven ihmisille. Kun paikalle sattuu joku, joka on työskennellyt täällä tai leikkinyt lapsena tehtaan porttien ulkopuolella, päästän heidät ehdottomasti sisään katsomaan, miltä täällä nyt näyttää. Ruukilla tapahtuu koko ajan, mutta se ei rajoita elämää, päinvastoin rikastuttaa. Etupihalla on melkein joka lauantai häät, takapihalla muun muassa elokuvakuvauksia. Myyn yhtenä viikonloppuna vohveleita terassin alla, toisena kierittelen kynttilöitä tai soitan maljoja meidän olohuoneessa. Luulin, että unelmani olisi asua maaseudun rauhassa, mutta kun löysin tänne, huomasin viihtyväni nimenomaan yhteisössä.
