Meidän Talo

Muuttaisitko vankilaan? Kakolassa istuivat aiemmin maan vaarallisimmat vangit, nyt siellä eletään tavallista perhearkea


Hurjamaineisen Turun Kakolan vankilahistoria ulottuu 1850-luvulle. Muutaman vuoden kuluttua entinen vankila-alue on vilkas 350 asunnon kaupunginosa kylpylöineen ja huippuravintoloineen. Ensimmäiset asukkaat muuttivat sisään noin vuosi sitten.
Kuvat Antti Vettenranta
Kakolan vankila-alue koostuu useista eri rakennuksista. Kauimpana takana näkyvään punatiiliseen lääninvankilaan tulee hotelli.

Joku on kirjoittanut Kakolan päärakennuksen, nykyisen Graniittilinnan, pastillinvihreään kiviseinään mustalla tussilla nimen Andrw. Nimikirjoitus on paljastunut rakennustöissä irrotetun sähkölistan alta. Seinä on maalattu myöhemmin vaaleanpunaiseksi, katto on pikkupojansininen. Kun vangit saavat valita itse vankilan sävyt, ne ovat aina hempeitä.

Näin kertoo oppaani Anu Salminen. Hän on Kakola – Vankilan tarina -kirjan toinen kirjoittaja ja tunnetaan Turussa erityisesti Kakola-kierrosten oppaana.

Nyt hän työskentelee vankilan tasokkaaksi asuinalueeksi muuttavan Kakola Yhtiöiden tiedottajana. Jos joku niin Salminen on nähnyt läheltä, miten kauheasta tulee kaunista.

– Kerran opaskierroksella eräs mies sanoi minulle järkyttyneen näköisenä, että te ette tiedä, mitä kaikkea täällä on tapahtunut, Salminen kertoo.

Ihan tarkkaan sitä ei tiedä kukaan. Kakolanmäen vanhimmat vankilarakennukset ovat 1850-luvulta, ja niissä ovat kärsineet rangaistustaan ja taistelleet vallasta Suomen vaarallisimmat vangit. Alun perin Kakola rakennettiin työ- ja ojennuslaitokseksi irtolaisille ja muille huono-osaisille paroille. Krimin sodan aikaan siellä majoittuivat sotilaat.

Viimeiset pakkoasukkaat siirrettiin Turun uuteen Saramäen vankilaan vuonna 2007, ja nyt Kakola on ihmeellinen historian ja nykyhetken yhdistävä työmaa. Vanhan vankilan rakennuksista tehdään vauhdilla nykyaikaisia asuntoja, mutta vankilaelokuvista tuttu, niin sanottu philadelphialainen suljettu päiväsellisiipi eli Pohjoisselli on pysäyttävä näky rakennuspölyn keskelläkin.

Kolmikerroksista tilaa halkovat metalliportaat, sellejä on molemmin puolin käytävää. Tulevia yksiöitä vaativaan makuun. Asuntojen neliöhinta on Turun keskustan tasoa. Esimerkiksi Graniittilinnan 82 neliön asunnosta, josta on näkymä Aurajoelle, pyydetään 459 000 euroa.

Tarkoituksena on, että alueelle on valmistunut vuoden 2020 loppuun mennessä 350 asuntoa – pahimmillaan Kakolassa oli toisen maailmansodan jälkeen jopa 1320 vankia.

Lopullisessa Kakolassa on myös kylpylä, leipomo ja ravintola. Panimo on jo käynnissä. Vanhaan tiiliseen lääninvankilaan tulee hotelli.

Yksin Kakola-yhtiöillä on alueella noin 50000 rakennusneliöitä. Projekti on hengästyttävä – ja hengästyttävä on myös ajatus siitä, miten kokonaan uusi ja ylellinen kaupunginosa rakentuu paikkaan, jossa tiivistyy yli 150 vuoden kärsimys ja epätoivo.

Ravintoloitsijat Topi Pekkanen ja Sanna Gullstén sekä heidän poikansa Petrus asuvat Kakolan vanhan vankilan Länsisellissä huoneistossa, jonka paikalla oli aiemmin viisi selliä. Rakennuksen historia järkyttää joitakin vieraita, mutta valoisassa kodissa se on helppo unohtaa.

Tervetuloa sisään vain, toivottaa ravintoloitsija Topi Pekkanen, joka viettää vapaata aamupäiväänsä mukavasti Viikingit-sarjan parissa kompaktissa 78 neliön perheasunnossaan. Vielä pari vuotta sitten kodin kohdalla oli viisi selliä – niiden määrän voi laskea ikkunoista.

Nyt ollaan uuden Kakolan ensimmäisessä valmiissa rakennuksessa, Länsisellissä, kenties kaikkein komeimmassa. Se on juuri se jättimäinen graniittirakennus, joka erottuu kaupungin silhuetista ensimmäisenä ruotsinlaivan lähestyessä Turkua. Ikkunat avautuvat kauas satamaan, Ruissaloon ja saaristoon.

Entiset asukkaat tunsivat Länsisellin arkisemmin Pyttynä, koska siellä viruivat eristyksissä paatuneimmat rikoksenuusijat, jotka taistelivat vallasta. Heistä kuuluisin lienee jo edesmennyt huijari Ruben Oskar Auervaara, joka jäädessään kiinni viimeisen hirttäytyi poliisiputkassa – hän ei enää halunnut palata Kakolan Pyttyyn.

Mutta mitä pienistä. Nyt Länsisellissä asuvat pikkulapsiperhearkea elävä Pekkanen, hänen puolisonsa Sanna Gullstén ja kuusivuotias Petrus. Valkoisilla seinillä on taidetta ja katossa Aarikan, Pilkkeen ja Meeri Särkän värikkäitä designvalaisimia. Keittiön kalusteet ovat valkoiset ja lattia tummanharmaata betonia. Makuuhuoneita pehmentävät kokolattiamatot.

– Meiltä kysytään usein, että onko täällä kummituksia. No varmasti on, mutta vankila-aika on osa menneisyyttä, ja se aika on päättynyt. Uskon enemmän matematiikkaan kuin korkeisiin voimiin, Pekkanen sanoo ja naurahtaa.

Häntä ei edes kiinnosta, ketkä kaikki ovat lusineet heidän kotinsa kohdalla. Eikä sitä edes kerrottaisi yhä elävien vankien yksityisyydensuojan takia.

– Kivi on kiveä, eikä sillä ole muistoja ainakaan siinä vaiheessa, kun on uudet sähköt ja pinnat, ja veritahrat jäävät piiloon, Pekkanen sanoo.

Käärme paratiisin seinällä. Petrus sai oman huoneen olohuoneen toisesta päästä.
Topin, Sannan ja Petruksen koti sai lisää avaruutta suunnitteluvaiheessa, kun keittiö siirrettiin olohuoneen päätyyn ja väliseinä jätettiin rakentamatta. Valaisimet ja suuri öljyvärityö tuo tilaan väriä.

Perhe muutti Kakolaan ensimmäisten asukkaiden joukossa vuosi sitten – vähän vahingossa. Pekkanen on yksi Suomen parhaaksi ravintolaksi valitun Kaskiksen omistajista, ja Kakolan rakennuttajat etsivät alueelle pullakahvilan pitäjää. Pekkanen kumppaneineen tarttui tarjoukseen sillä ehdolla, että pullakahvila vaihtuisi ravintolaksi. Kakolanruusu avattiin vappuna 2017 tilapäisiin tiloihin Graniittilinnaan. Pekkasen mukaan siellä vieraili ”naamatatuoinneista päätellen” myös talon vanhoja asukkaita.

Ravintoloitsijat olivat etsineet asuntoja myös sijoitusmielessä, ja Kakola edusti heille tulevaisuuden Turkua. Ostopäätöstä varten tarvittiin sekä luottamusta että mielikuvitusta, sillä Länsiselli oli vasta työmaata.

Pekkanen ja Gullstén, yksi Kakolanruusun omistajista, päättivät muuttaa Kakolaan itse.

Koska asunto oli valmis vasta paperilla, perhe saattoi tehdä muutoksia huonejärjestykseen. Vanhempien makuuhuone ja keittiö vaihtoivat paikkaa ja väliseinä olohuoneeseen jätettiin rakentamatta. Saunan tilalle tehtiin toinen wc ja kylpyhuoneeseen hankittiin kylpyamme. Koska mitään ei tarvinnut rakentaa uudelleen, muutokset eivät maksaneet ammetta lukuun ottamatta mitään.

– Asunnon parhaat puolet ovat sijainti, valo ja avaruudentuntu, Pekkanen sanoo.

Sen entisestä elämästä kertovat oikeastaan vain rouheasti rapattu kiviseinä ja ikkunasyvennykset, joissa voisi ottaa päiväunet.

Pekkanen ei usko asunnon olevan perheen ”loppusijoituspaikka”, mutta alue voi olla. Miestä polttelevat viereiseen Graniittilinnaan valmistuvat asunnot, joissa huonekorkeus huitelee neljää metriä. Ja Pekkanen on pitkä mies.

Länsiselli tunnettiin aiemmin pyttynä, koska siellä viruivat paatuneimmat eristysvangit.
Millaisia asuntoja voi tehdä historialliseen kohteeseen? Kunnioittaako alkuperäistä sisustusta vai tämän ajan trendejä? Tätä Kakolassakin mietittiin ankarasti. Vanhan vankilan seinät ovat vielä hetken pastellinväriset.
Graniittilinnassa on suuret ikkunat, sillä sitä ei rakennettu alun perin vankilaksi vaan työ- ja ojennuslaitokseksi.
Tästä kaikki alkoi. Kakolassa voi hyvällä omalla tunnolla sanoa asuvansa kivitalossa. Rakennusten kaikki graniitti on vankien louhimaa. Työ oli parhaiten käyttäytyvien vankien etuoikeus.

Millaisia asuntoja voi tehdä historialliseen kohteeseen, johon liittyy paljon tunteita ja ajanjaksoja. Kunnioittaako rakennuksen alkuperäistä ”sisustusta”, kiveä, betonia, rautaa ja kyyneliä, vai noudattaako tämän ajan trendejä?

Tätä on Kakolassakin mietitty ankarasti.

Vankila-alueen saneerauksesta vastaa Ojalan insinööriperheen omistama Kakola Yhtiöt.

Vanhemmat Leena ja Olli Ojala ovat suunnitelleet koko alueen sekä asunnot yhdessä arkkitehtien Kim Eklundin ja Kari Haroman kanssa.

Tytär Johanna Lähteenmäki vastasi pintamateriaaleista ja kiinteistä kalusteista, jotka valittiin yhdessä kotimaisten valmistajien kanssa. Asunnon ostaja voi valita rakennusvaiheessa neljästä modernista, hillitystä tyylistä. On skandinaavisia keittiöitä, tammiparkettia, pelkistettyä laattaa. Materiaaleja, joita Lähteenmäen mukaan valitaan usein suomalaisiin koteihin.

– Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan kotien rakentamisesta, joten asuntojen sisälle ei ole tarkoitus tuoda vankilatunnelmaa, hän kertoo.

Toki asukkaat voivat omalla kustannuksellaan tehdä kodeissaan mitä haluavat. Tiettävästi jo ainakin yksi pariskunta remontoi vasta valmistunutta Kakolan-kotiaan.

Länsisiiven käytävät voisivat olla mistä tahansa uudisrakennuksesta – jos esillä olevia valokuvia vankila-ajalta ei lasketa. Missään ei repsota laasti romanttisesti.

Lähteenmäki sanoo, että historiasta riittää muistuttamaan rakennusten ulkopuoli ja vankilaympäristö. Länsisellin saunoissa on koristeena kalterit, mutta vielä on auki, jätetäänkö vanha piikkilanka muurille. Vankilasta purettua materiaalia on myös pyritty hyödyntämään muualla. Esimerkiksi vintin paksut parrut toimivat nyt Länsisellin ensimmäisen kerroksen asuntojen – entisten eristyssellien – terassien väliseininä.

Pienistä piiloista sähkökaappien takaa ja pattereiden välistä on löytynyt vankien piilottamia tai unohtamia tiirikoita, kotitekoisia aseita ja vaatteita, jotka asetetaan näytteille Kakolan museoon.

Myös osa Pohjoissellin kellarin eristysselleistä museoidaan.

Museovirasto halusi suojella Yöselli-siiven sellit, joten niistä tulee asukkaiden varastoja.
Vanhassa vankilassa ja seinät ”puhuvat”.
Niin sanottu philadelphialainen päiväselliosasto on tuttu elokuvista. Vangit viettivät päivänsä omissa selleissään. Nyt tilalle tulee yksiöitä.

Rakennustöiden ansiosta vankilassa on taas vilinää kuin vanhoina ikävinä aikoina. Keltaliiviset ja kypäräpäiset työntekijät rakentavat uutta ja korjaavat vanhaa. Yöselli-siiven käytävällä Kari Kouki maalaa vanhoja ikkunanpokia käsin. Niitä on todella paljon.

Museoviraston määräyksestä Yösellin kaikkiin ikkunoihin on jätetty kalterit, eikä rakennuksen sellejä pureta vaan ne jäävät asukkaiden varastoiksi.

Kakolan saneeraustöiden kolmas, hiljainen suunnittelija onkin Museovirasto. Se asetti Kakolan merkittävimmät rakennukset suojeltavaksi tiukimmalla sr-1-luokituksella vuonna 2007, kun Kakola tuli myyntiin. Luokitus suojelee rakennusten ulkomuotoa kaikilta muutoksilta. Kakola Yhtiöiden tiedottaja Anu Salminen kertoo, että monia ehtoja kuitenkin lievennettiin, koska alue ei mennyt kaupaksi.

Ojalat ostivat alueen vuonna 2015 saatuaan luvan rakentaa Länsiselliin ja Graniittilinnaan parvekkeet. Seuraava ongelma oli, ettei parvekkeille päässyt, koska rakennuksen profiilia ei saanut muuttaa. Niinpä lattiaa nostettiin, jotta suuresta ikkunasta voi astua suoraan parvekkeelle.

Kakola itse on tarjonnut yllätyksiä pitkin matkaa. 150 vuoden takaisia piirustuksia on ollut mahdoton jäljittää. Jotkut vuosikymmenien aikana tehdyt ”remontit” on tehty vähintäänkin rennosti. Kiveltä näyttävä väliseinä onkin saattanut olla täynnä hiekkaa.

Toki asialla eivät välttämättä ole olleet ammattilaiset vaan käytännössä orjatyövoima. Kakolan ovat rakentaneet ja usein myös remontoineet sen omat vangit. Rakennusten graniitti, ”kakoliitti”, on vankien louhimaa. Työ Kakolassa oli kuitenkin parhaiten käyttäytyvien vankien etuoikeus.

Janne Nurmen kotia entisen eristyssellin päällä koristaa Heta Saarelaisen maalaus Länsisellistä.

Kakolan vankila-aikojen hierarkiasta tuntuu tarttuneen jotain nykyasukkaisiin. He haluavat selvästi edetä ylempiin kerroksiin.

Länsisellin toisen kerroksen 66 neliön kaksiossa asuu rakennusyrittäjä Janne Nurmi, joka harmittelee sitä, että harkitsi asunnon ostamista liian pitkään ja joutui tyytymään alempiin kerroksiin.

– Olisin ottanut ylempääkin, Nurmi sanoo.

Naantalilainen Nurmi ajautui Kakolaan eronsa jälkeen. Turun keskustassa olisi ollut valmiiksi sijoitusasunto, mutta hän kaipasi rauhallisempaan ympäristöön. Kakolaan hän päätyi työnsä kautta, sillä Nurmen yritys Maskun Kattopinnoite Oy urakoi alueelle vesikattotöitä.

Nurmi suhtautuu uudisrakentamiseen ammattinsa takia epäilevästi, mutta Länsisellissä oli sen verran jykevät perustukset, että hän uskalsi hankkia sieltä asunnon.

Vankilaympäristö oli Nurmelle jo valmiiksi poikkeuksellisen tuttu. Hän on käynyt lähes kymmenen vuoden ajan vankiloissa tapaamassa vankeja Irti huumeista -yhdistyksen tukihenkilönä.

Nurmi päätyi tukihenkilöksi, koska hän halusi auttaa muita. Hän oli aikanaan saanut itsekin apua vaikeuksiinsa. Kun Kakolan entinen vanki vieraili Nurmen luona remontoidussa Länsisellissä, hän oli huvittunut vankilan uudesta ajasta – vanhasta ei niin kiinnostanut keskustella.

– Jotkut ovat saaneet sovittaa rikoksensa kohtuuttoman karuissa olosuhteissa, Nurmi sanoo.

Hän on asettunut uuteen kotiinsa – entiseen neljään selliin – vailla menneisyyden painolastia.

Nurmi on itse sisustanut asuntoa, ja erityisen tyytyväinen hän on seinällä olevaan Heta Saarelaisen öljyvärityöhön, jossa Länsiselli on kuvattu alhaalta ylöspäin.

Koti vankilassa alkaa olla valmis.

– Yhtiön puolesta tehtiin kautta rantain selväksi, että verhot eivät sovi vankilaan, Nurmi naurahtaa.

Vankeuteen kuljettiin Huokausten siltaa. Piikkilanka muurin päällä saattaa jäädä paikoilleen. Kakolan Länsiselliin on rakennettu 66 uutta asuntoa. Ensimmäiset asukkaat muuttivat sisään noin vuosi sitten.
Julkaistu: 8.3.2019