
Lapsiperheen koti Alvar Aallon piirtämässä lämpökeskuksessa – ”Me emme löytäneet rakennusta vaan rakennus löysi meidät”
Kuvataiteilija Eemil Karila muutti puolisonsa Heini-Tuuli Onnelan kanssa Berliinistä lapsuutensa maisemiin Rovaniemelle. Unelmakoti löytyi talosta, joka alun perin rakennettiin lämpökeskukseksi. Sen suunnitteli arkkitehti Alvar Aalto.
Rovaniemellä nousi vuosina 1958–1961 Espoon Tapiolan innoittamana pieni puutarhakaupunki. Tälle Alvar Aallon suunnittelemalle alueelle rakennettiin kaksi kerrostaloa ja kolme rivitaloa. Lisäksi alue sai oman myymäläkeskuksen ja lämpökeskuksen, joka toimii tätä nykyä kolmihenkisen perheen kotina.
Eemil Karila aavisti jo vuosia palaavansa vielä lapsuutensa maisemiin Rovaniemelle. Luontoaiheinen luomisvaihe, joka oli alkanut vuosia aiemmin, veti taiteilijaa kuin magneetti takaisin Suomeen ja Lappiin. Samaan aikaan puoliso Heini-Tuuli Onnelalle avautui kiinnostava työmahdollisuus Rovaniemellä.
– Luontosuhde on meissä pohjoisen ihmisissä syvällä sisällä; sitä voi yrittää vältellä suurissa kaupungeissa mutta ei loputtomiin, Eemil kiteyttää.
ASUKKAAT Kuvataiteilija Eemil Karila, viestintä- ja markkinointijohtaja Heini-Tuuli Onnela ja Eelis, 6. Instagram: @eemilkarila.
KOTI Asunto Alvar Aallon suunnittelemassa lämpökeskuksessa, joka valmistui vuonna 1959. Rakennus remontoitiin asunnoksi 1990-luvun lopussa. Neliöitä on 200, kellarikerros mukaan lukien.


Rovaniemen Tapiola on kodikas ja vehreiden lehtipuiden ympäröimä alue, jossa vallitsee Berliinistä tuttu yhteisöllisyys, mutta luontoa on huomattavasti enemmän. Kesäisin Eemil ja Heini-Tuuli kasvattavat puutarhassa yrttejä ja grillaavat joesta ja järvestä itse pyydettyä tuoretta kalaa. Talvisin sukset voi laittaa jalkaan heti kotiovella, ja revontulien leiskuntaa voi ihailla omalla pihalla.

Miten päädyitte entisen lämpökeskuksen omistajiksi?
Heini-Tuuli: Ajattelemme, että me emme löytäneet rakennusta vaan rakennus löysi meidät! Jo ennen Suomeen muuttoa Eemilille vinkattiin kiinnostavasta lämpökeskuksesta, kun hän ohimennen väläytti lapsen syntymän myötä ajatuksen muutosta Suomeen ja pohjoiseen.
Saimme ensin koeasua talossa puoli vuotta, jolloin ehdimme nähdä, miten se käyttäytyy kesällä ja talvella. Rakastuimme siihen heti. Se tuntui omalta, ja siinä oli jotakin tuttua, teollista Berliinin Bauhaus-henkeä. Totesimme hyvin pian kotiuduttuamme taloon, ettemme enää voisi kuvitella asuvamme Rovaniemellä missään muualla.



Milloin lämpökeskus muutettiin asunnoksi?
Eemil: Lämpökeskus jäi pois alkuperäisestä käytöstään vuonna 1992 ja oli monta vuotta tyhjillään, kunnes teollisen muotoilun professori Veikko Kamunen ja kulttuuriantropologi Anne Tainio ostivat sen vuonna 1997 ja muuttivat asuinkäyttöön Alvar Aalto -säätiön luvalla ja ohjeistuksella. Neuvoa antavana asiantuntijana toimi arkkitehti Nils Kostiainen. Korkeaan, tyhjään kattilahalliin rakennettiin kolme kerrosta, ikkunoille tehtiin uusia leikkauksia ja entisen savupiipun kohdalle Aallolle tyypillisenä ratkaisuna kattoikkuna. Lattiat saivat terrakottalaatat.




Mitä muutoksia te olette tehneet taloon?
Eemil: Olemme maalanneet talon ulkoa kahdesti ja ikkunoista olemme poistaneet lahonneet listat ja silikonit. Tilalle olemme laittaneet pellavakitit ja öljymaalit ja vaihtaneet ikkunat paremmin eristäviin tuplalaseihin. Sokkelia on ehostettu, etupihalle on tehty korjausvaluja ja viime kesänä rakensimme katoksen ulko-oven eteen.
Heini-Tuuli: Vanha rakennus vaatii paljon työtä, jota Eemil on onneksi pystynyt tekemään suurelta osin itse. Sisällä suurin remontti oli keittiön uudistus. Entisen keittiön seinä purettiin, jolloin keittiö sai runsaasti avaruutta ja valon määrä lisääntyi koko alakerrassa.
Heini-Tuuli: Alvar Aallon suunnittelemalla alueella ja rakennuksessa asuminen synnyttää hauskoja kohtaamisia. Pihoilla pyörii toisinaan arkkitehtiopiskelijoita ja Aalto-faneja kuvaamassa. Kerran ovellemme ilmestyi japanilainen pariskunta, joka kohteliaasti halusi kysellä lämpökeskuksesta. Seinänmaalaushommissa ollut Eemil teki heidät ikionnellisiksi kutsumalla sisään tutustumaan taloon ja kertomalla teekupin äärellä sen vaiheista. Arkkitehtuurin professoriksi paljastunut mies jätti käyntikorttinsa ja toivotti tervetulleeksi heidän vieraakseen Japaniin milloin tahansa.
”Taide on aina ollut minulle tapa hahmottaa maailmaa, luoda identiteettiä ja oppia uutta.”Eemil Karila
Kodissanne näkyy kaikkialla taidetta. Kenen kädenjälkeä ne ovat?
Eemil: Kaikilla taideteoksilla kodissamme on meille henkilökohtainen merkitys. Meillä on erityisesti pohjoisen taiteilijoiden ja Berliinin taiteilijaystävien teoksia. Heini-Tuulin isän, kuvanveistäjä Jouni Onnelan pronssi- ja keramiikkateoksia on useita. Oma äitini Ritva tekee taitavia käsitöitä, joita on lähes joka huoneessa. Veljentyttäreni Noora Karila puolestaan on keraamikko, ja hän on tehnyt meille rakennuksen henkeen sopivia astioita. Käsistään taitavat perheenjäsenemme ovat myös auttaneet talon remontoimisessa.



Olitte molemmat Berliinissä tiiviisti tekemisissä taideyhteisön kanssa. Onko Rovaniemellä löytynyt yhteisöllisyyttä?
Heini-Tuuli: Rovaniemen Tapiolassa on tiivis yhteisö ja mahtava yhdessä tekemisen meininki. Asukkaat auttavat toisiaan. Yhteisvoimin järjestetään myös tapahtumia. Alueella asuu useita kansainvälisiä perheitä, mikä tuntuu tällaisille paluumuuton tehneille ulkosuomalaisille todella mukavalta ja kotoisalta.
Eemil: Berliinin suomalainen taideyhteisö oli tiivis, ja kaikki tunsivat toisensa. Samanlaista vahvaa poikkitaiteellista yhteisöllisyyttä on myös Rovaniemen ja koko Lapin taiteentekijöiden kesken. Myös vierailukulttuuri Berliinissä ja Rovaniemellä on samankaltaista, spontaanimpaa kuin vaikka Helsingissä.

