
”Emme halunneet sössiä mitään” – Anne ja Heikki kunnostivat mökikseen 1600-luvun hirsitalon, joka lienee yksi Suomen vanhimmista
Anne ja Heikki mökkeilevät Korsnäsin tilalla Museoviraston suojelemassa hirsitalossa, jonka vanhin osa on 1600-luvulta. Talon kunnioitettavasta iästä huolimatta moderneja mukavuuksia on juuri sopivasti.

Anne Pakomäki ja Heikki Hyttinen ovat juuri saaneet valkopieliset ruutuikkunat takaisin paikoilleen. Pariskunta kävi keväällä ikkunankunnostuskurssin, jotta he saisivat kaikki kesäkotinsa 23 ikkunaa omin voimin kuntoon.
– On ollut todella kiinnostavaa tutustua perinnerakentamiseen. Kitattavaa on riittänyt ja pellavaöljymaalia kulunut, Anne naurahtaa.
Heikki kertoo, että yksi ikkuna hajosi projektin aikana.
– Siinä oli ilmeisesti jännite, sillä lasi hajosi siirtäessä, vaikka siihen ei osunut mikään. Onneksi talon vintiltä löytyi vanha ikkuna, josta saimme leikattua lasin, Heikki sanoo.

Me: Anne Pakomäki, 59, ja Heikki Hyttinen, 65. Anne työskentelee Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, Heikki on jäänyt eläkkeelle finanssialalta.
Mökki: Hirsitalo, jonka hirsissä on merkintöjä 1630-luvulta. Uudisosa on rakennettu vuonna 1806. Tilaa on 140 neliötä.
Missä: Kaarinassa, Kuusiston saaressa Varsinais-Suomessa.
Ennen nykyisen kesäpaikkansa hankkimista pariskunta vietti kesiään Annen vanhempien mökillä Varsinais-Suomessa. Vuokramökki oli ollut suvussa yli 50 vuoden ajan, kunnes tuli aika luopua siitä.
– Oli selvää, että meidän on löydettävä uusi paikka, minne mennä. Ihan perinteistä mökkiä veden ääreltä emme halunneet, Anne kertoo.
Helsingin Kalliossa asuva pariskunta löysi kolme kiinnostavaa kohdetta, joita he lähtivät katsomaan keväällä 2022. Vuokramökissä oli ollut runsaasti tilaa, ja sitä he kaipasivat uudeltakin paikalta.
– Ensimmäinen oli vanha kansakoulu, mutta siinä oli liikaa remontoitavaa. Toiseen paikkaan Google Maps ei osannut viedä perille. Mietimme, että se ei sitten ainakaan ole meidän paikkamme, Anne kertoo.
”Paikka oli minulle tarpeeksi maalla ja Heikille tarpeeksi kaupungissa.”Anne
Kolmas kohde oli vanha, punainen hirsitalo Kaarinassa. Talo oli ollut viimeiset 15 vuotta tyhjillään ja toiminut suvun satunnaisena kokoontumispaikkana.
– Ihastuimme heti paikkaan ja siitä huokuvaan historiaan. Ovista piti sisällä kulkea nöyränä, ettei pää kopsahda, Heikki kertoo.
– Paikka oli minulle tarpeeksi maalla ja Heikille tarpeeksi kaupungissa, koska perille asti on asfalttitie, Anne hymyilee.



Korsnäsin tilan historia ulottuu yli 300 vuoden taakse. Vanhan puolen hirsissä on merkintöjä vuodelta 1632. Talon kehikko on ilmeisesti tehty muualla ja siirretty myöhemmin nykyiselle paikalleen. Talo lienee yksi Suomen vanhimmista hirsirakennuksista. Uudisosa eli salin puoli on rakennettu vuonna 1806.
Ensi töikseen Anne ja Heikki teettivät kuntokartoituksen. Siinä selvisi, että ulkohirsiä pitää vaihtaa, ja työ tehtiin jo ensimmäisen talven aikana. Hirsien vaihdon myötä salin puolelta paljastui 1800-luvun tapettia.
– Halltex-levyjen alta löytyi useita tapettikerroksia. Alin sinisävyinen tapetti on arviolta 1850-luvulta. Pintakäsittelijät kastelivat sen pinnan, ja osa tapetista lähti kauniisti liuskoina pois. Yksi salin seinistä tapetoitiin liuskoista niin ehjän näköiseksi kuin mahdollista, Anne kertoo.
Tapettia riitti vain yhdelle seinälle. Siksi oli mietittävä, miten muut seinät kunnostetaan. Anne innostui savimaaleista ja kävi kursseilla opettelemassa niiden tekoa.
– Suunnitelmissa oli sinisävyinen maali tapetin kaveriksi, mutta päädyimme vaaleanpunaiseen. Ensin seinä näytti kirjavalta, ja mietin, mitä olen mennyt tekemään. Mutta kun seinä kuivui, siitä tuli kaunis.






Pariskunta osti tilan irtaimistoineen. Huonekaluja oli valtavasti vinttiä myöten.
– Keinutuoleja oli viisi, joista pari säästimme. Salin puolen kuusimetrinen puupöytä ja penkki ovat upeita. Jouduimme karsimaan paljon, sillä emme halua asua museossa, Heikki sanoo.
Hirsien vaihtoa lukuun ottamatta Korsnäsin vanha talo oli hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Kaikki tulisijat olivat käyttökelpoisia. Satoja vuosia vanhat puulattiat olivat kunnossa, ja niille riitti vain perusteellinen pesu.
Museovirasto on suojellut talon ja sen pihapiirin. Se ei ole tuottanut Annen ja Heikin remonttiin pulmia, sillä hekin kunnioittavat talovanhuksen kulttuurihistoriallista arvoa.
Aluksi tontin kulmalle tuli ainoastaan kesävesi. Ensimmäisen kesän aikana he asennuttivat uudet vesiputket. Myös sähköt uusittiin.
– Emme halua remontoida paikkaa yhtään liikaa. Jo vesien vetäminen tuntui vähän väärältä. Asumme historiallisessa talossa emmekä halua sössiä mitään, Anne toteaa.
Uusi keittiö tehtiin vanhan paikalle. Tuvan suuri uuni sai rinnalleen modernin, vähäeleisen keittiön.
– Taloon ei mielestämme sopinut perinteinen keittiö ylä- ja alakaappeineen. Halusimme modernin, teollisuushenkisen keittiön. Avohyllyjen runko on komposiittia ja tasot ovat terästä. Hanasta saa lämmintä vettä viiden litran lämminvesivaraajasta. Se riittää ruoanlaittoon hyvin, Heikki kertoo.


Muita nykyajan mukavuuksia Korsnäsiin ei ole laitettu. Talossa ei ole lämmitystä eikä vessaa. Aikaa ei silti tarvitse viettää kesäpaikassa askeettisesti, sillä Anne ja Heikki ovat remontoineet 1950-luvun piharakennuksen sopivaksi ympärivuotiseen käyttöön. Pikkutaloksi nimetyssä rakennuksessa on sauna ja kylpyhuone suihkuineen ja vesivessoineen. Myös tiskikone ja ilmalämpöpumppu kuuluvat varustukseen.
– Päätalon keittiöstä on helppo kuljettaa tiskit pajukorissa pikkutalon astianpesukoneeseen, Anne sanoo.
Kesäpaikassaan pariskunta viettää puolet vuodesta. Vielä työelämässä oleva Anne tekee mökiltä käsin etätöitä.
Aikaisin keväällä ja syksyn viiletessä Anne ja Heikki asuvat pikkutalossa, joka muutoin toimii vierasmajana.



Hirsien vaihdon jälkeen talo maalattiin viime kesänä punamullalla. Nyt kun ikkunaremonttikin on saatu päätökseen, suurimmat remontit on tehty ja aikaa jää enemmän vain olemiseen ja nauttimiseen.
– Pihalla ei ole kasvimaata eikä marjapuskia. Emme halua tästä työleiriä. Talon edustalla kasvaa vanhoja perennoja, kuten päivänliljoja, ja olen itse istuttanut maksaruohoa ja samettiruusuja, Anne kertoo.
Pariskunta pelaa innokkaasti golfia ja nauttii siitä, että golfkentälle ajaa vartissa. Muutoin he iloitsevat lähialueen hyvistä sienimaastoista ja naapurin koiran ulkoiluttamisesta.

Nappaa Annen ja Heikin mainiot ideat!
1. Teollisuushenkisessä keittiössä avohyllyjen runko on komposiittia ja tasot ovat terästä. Materiaalivalinnat sopivat vanhaan taloon, jossa ei ole lämmitystä. Uusi ja vähäeleinen keittiö on lähes huomaamaton, ja tummat hirsiseinät luovat hämyisen tunnelman.

2. Luonnolliset ja hengittävät savimaalit sopivat hyvin vanhoihin taloihin. Anne opetteli savimaalien tekoa kurssilla ja maalasi salin pinkopahvilla päällystetyt seinät vaaleanpunaisella sävyllä. Savimaalilla syntyy eläväistä maalipintaa.

3. Anne sai aikoinaan äidiltään keltaisen emalilautasen ja on innostunut keräämään niitä lisää kirppareilta ja Torista. Kirkkaat värit toimivat tehokkaana kontrastina mustavalkoiselle.

4. Yksi huoneista on nimetty cocktailloungeksi ja sinne on koottu tarjottimelle pysyvä tarjoilu. Loungeen on mukava pysähtyä lasilliselle ja kuuntelemaan musiikkia.

5. Modernit keramiikkatyöt luovat kiinnostavaa kontrastia vanhalla hirsiseinällä. Anne ja Heikki halusivat kesäkotiinsa jotakin uutta ja omannäköistä. Teokset ovat keraamikko Anitta Asunta-Planen tekemiä.

6. Anne näki aikoinaan sisustuslehdessä, että joku oli laittanut saunan seinälle posliinilautasia. Se oli hänestä niin hauska ajatus, että pikkutalon saunaan laitettiin vanhoja lautasia.
