Satu aloitti somehaasteen, joka innostaa pidentämään vaatteiden käyttöikää – ”Vaatteen voi saada korjattua minuutissa”

Helsinkiläinen korjausaktiivi ja kuvataiteilija Satu Tani, 40, sai vuodenvaihteessa idean somehaasteesta, joka innostaa parsimaan ja korjaamaan vaatteita ja tavaroita. Satu vinkkaa, miten korjaamisessa pääsee liikkeelle, jos siitä ei ole kokemusta.

Satu, miten sait idean somessa kiertävästä korjaushaasteesta?

Haluan ylipäätään levittää korjaamisen ilosanomaa. Järjestän muiden korjausaktiivien kanssa avoimia Korjauskaupunki-työpajoja. Sosiaalinen media tukee tätä hyvin. Sen avulla voi osallistua korjausaktivismiin, vaikka asuisi yksin metsän keskellä.

Vuodenvaihteessa halusin keksiä someen matalan kynnyksen korjaushaasteen, joka kestäisi pidemmän aikaa. Kun esittelin idean tutuille vastuullisuusvaikuttajille, he lähtivät innoissaan mukaan. Haasteessa tavoitteena on pidentää tämän vuoden aikana 12 vaatteen, tavaran, huonekalun tai muun käyttöikää korjaamalla, kunnostamalla tai korjauspalveluita tai -vaihtokauppoja käyttäen. Kuvia korjauksista voi jakaa Instagramissa Korjaa 12 -asiatunnisteella.

Satu Tani on pyörittänyt Korjauskaupunki-tapahtumia Helsingissä kolmisen vuotta. ”Sanon aina, että työn jäljestä tai korjaustavasta ei tarvitse olla niin tarkka. Sinällään on ihan sama, miten vaatteen käyttöikää pidentää, kunhan tekee sen.”

Nilkkasukkien korjaaminen on pöhköä hommaa, mutta Satu tekee sitäkin. ”Tavalliseen sukkaan voi upottaa paljon aikaa, jolle ei kannata lähteä laskemaan arvoa. Kuitenkin olen korjannut nilkkasukkiakin siksi, että käsillä korjaaminen on rauhoittavaa. Kun tavallista sukkaa on tarpeeksi paljon korjannut, siitä tulee niin tärkeä esine, että työtä haluaa jatkaa.”

Miksi sillä on merkitystä, että korjaa 12 asiaa?

Porttiteoria voi toimia korjaamiseenkin. Moni välttelee korjaamista, koska mieltää sen vaikeaksi. Jos kokeilee, voi huomata, ettei se niin hankalaa olekaan. Lisäksi korjaamista ja kunnostusta voi normalisoida, jos haasteesta ja siihen osallistumisesta kertoo muille.

Olen saanut haasteesta palautetta, että se on osalle liian helppo. Haastetta voi muokata esimerkiksi niin, että ei käytä lempitekniikoitaan. Haaste on onnistunut, jos se innostaa kokeilemaan korjaamista matalalla kynnyksellä.

Miten korjaamisessa pääsee alkuun?

Ensin kannattaa opetella yksi tekniikka. Apua voi pyytää vaikka ystävältä. Korjaamiseen on myös hyviä ohjekirjoja ja -videoita. Ehdottomasti helpoin korjauskeino on liimattava paikka. Sillä vaatteen saa korjattua minuutissa. Suosittelen myös kokeilemaan villasukan parsintaa. Paksulla villalangalla ei tarvitse nyhertää pikkutarkasti, vaan valmista saa aika nopeasti. Jos sukka on rikki kantapäästä, ei haittaa, jos paikkaus ei ole maailman kaunein.

Satu paikkasi lapsensa farkkujen polven kangaspalalla. Tämän jälkeen hän kirjaili paikan ympärille linnun pään ja jalat.

Villasukkaakin Satu on korjannut jo monesti. ”Tykkään vaihtuvanvärisistä langoista. Minulla on keskittymisvaikeuksia, ja mielenkiinto pysyy hyvin yllä, kun langan väri vaihtuu.”

Farkkujen haaran korjaus sulautuu taustaansa, kun Satu on käyttänyt ompeluun eri värisiä lankoja. ”Yleensä tykkään näkyvistä korjauksista, mutta farkkujen haaroissa näkymätönkin korjaus on kiva.”

Aiotko itse opetella tänä vuonna jonkun uuden korjaustaidon?

Haluaisin kyllä! Tekstiilien korjaamiseen on hienoja tekniikoita, joita en ole jaksanut opetella. Minua puhuttelevat esimerkiksi eri värisillä langoilla tehtävät kudokset ja sidonnat, joilla reikiä voi parsia.

Yksi ikuisuusprojektikin olisi kiva tänä vuonna hoitaa. Sain teininä isältäni 1970-luvun keittiön kaapin. 17-vuotiaana maalasin sen myrkynvihreällä. Sen voisin kunnostaa uuteen uskoon. Tämä ei ole korjaamista, mutta kunnostamista kuitenkin.