Plagiointia vai myrsky vesilasissa? Avaamme viisi kuuluisaa kopiointikohua
Kopiointiepäilyistä nousee aika ajoin kohu, ja syytösten kohteiksi ovat joutuneet isotkin muotoilualan yritykset. Mistä niissä on oikeasti kyse, ja oliko syytöksille aihetta?
Muotoilumaailmassa nousee kiihtyvällä tahdilla esiin kopiointikohuja. Kun monet suunnittelijat osallistuvat samoihin trendeihin ja inspiroituvat muiden luomuksista, on entistä todennäköisempää, että markkinoille tulee samankaltaisia tuotteita. Onko syytöksille aihetta?
– Usein plagiointikohuissa nousee niin sanotusti myrsky vesilasissa – tai kahvikupissa – koska ei ymmärretä, mitä immateriaalioikeudet ovat ja miten ne toimivat muotoilussa, sanoo muotioikeuden tutkijatohtori Heidi Härkönen Turun yliopistosta.
Muotoilijoiden ja lain silmissä voi olla eri asia, mikä menee samankaltaisissa tuotteissa liian pitkälle. Immateriaalioikeuksien loukkauksien sijaan olennaisempaa voisi olla keskustella alan käytännöistä. Oma lukunsa ovat halpakopiot, joita tehdään tunnetuista kalusteista ja sisustustavaroista yleensä Aasiassa.
Härkönen arvelee, että kopiointia voi myös jäädä pimentoon. Maan muotoilupiirit ovat pienet, ja varsinkaan aloittelevat suunnittelijat eivät halua leimautua hankaliksi syyttämällä mahdollista työllistäjää.
1. Marimekon Metsänväki matki lastenkirjaa
Kaikkien kopiointikohujen äitinä pidetään Marimekon plagiointitapausta vuodelta 2013. Kristina Isolan 2007 Marimekolle suunnittelema Metsänväki-kuosi muistutti yksi yhteen tunnetun ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Primatšenkon kuvitusta teoksessa Rotta matkalla. Puunrungot ja oksat oli kopioitu kirjasta sellaisenaan, vain rottaperhe oli jätetty pois.
Kopioinnin paljasti yksityinen taiteenharrastaja, joka oli nähnyt alkuperäisen kuvituksen vuodelta 1963. Isola myönsi kopioinnin ja menetelleensä väärin. Hän kertoi, ettei ollut ajatellut omivansa jonkun toisen luovaa työtä tai ylipäätään tekijänoikeuksia. Marimekko katkaisi vuosikymmenien yhteistyön suunnittelijan kanssa ja pyysi anteeksi Suomen kansalta. Metsänväki-kuosilla oli ehditty koristella muun muassa Finnairin lentokone. Kuvio poistettiin.
Marimekko lupasi korvata vahingot, ennen kuin Ukrainan kansantaiteen museo ehti nostaa oikeusjuttua. Tapaus sovittiin Primatšenkon perillisten kanssa. Viisi vuotta myöhemmin Marimekko sponsoroi Maria Primatšenkon jättinäyttelyä Turussa.
Kohuja poiki monta muutakin. Marimekko joutui uudelleen valokeilaan, kun brittikustantamo Random House alkoi selvittää, onko Marimekon kuosi Isoisän puutarha kopioitu heidän lastenkirjastaan.
Suunnittelijan moraalin rajoista keskusteltiin myös, kun ilmeni, että Maija Louekari oli käyttänyt 1960-luvulla otettua valokuvaa Marimekon Hetkiä-kankaan mallina. Tämä oli kuitenkin sallittua, sillä Louekari suunnitteli valokuvan pohjalta oman luovan kuosin.
Vuonna 2008 Marimekko puolestaan itse laittoi vireille oikeusjutun italialaista Dolce & Gabbanaa vastaan. Muotifirman kangas muistutti paljon Marimekon Unikko-kuosia. Dolce & Gabbana maksoi lopulta Marimekolle korvauksia kuvion käytöstä.
Maija Isolan Unikko-kuosiin liittyviä oikeudenloukkauksia paljastuu maailmalla aika ajoin. Esimerkiksi 2015 Unikkoa muistuttavia kukkakuvioita käytettiin Aelia Duty Free -ketjun tuotteissa. Marimekko kertoi puuttuvansa tavaramerkin luvattomaan käyttöön aina, kun se on mahdollista.
Vuonna 2019 Ralph Laurenin valikoimista löytyi pitkähihainen raitamekko, jonka malli ja väri muistutti Marimekon mekkoa. Samankaltaisuudesta huolimatta Marimekko ei ryhtynyt toimenpiteisiin.
2. Iittalan Play-mukille löytyi vastinkappale
Helmikuussa 2024 muotoilupiireissä kuohahti, kun kaksi pyöreäkorvaista kahvikuppimallia muistutti kovasti toisiaan. Iittala lanseerasi brändiuudistuksensa, joka herätti paljon kriittistä huomiota, ja joutui samaan aikaan plagiointisyytösten kohteeksi. Tuoreeseen Play-tuotesarjaan kuului muotoilija Aleksi Kuokan suunnittelema kahvikuppi, joka oli hyvin samankaltainen keraamikko Johanna Ojasen kupin kanssa. Ojasen muki oli ollut myynnissä jo vuodesta 2011, ja sitä oli myyty esimerkiksi Artekin myymälässä.
Kopioksi väitetyn Play-mukin suunnittelija vannoi suunnittelevansa omista lähtökohdistaan. Iittala ei aluksi kommentoinut asiaa mediassa, vaan ylempi taho, Fiskars-konserni, kertoi Play-mukin käyneen läpi ”tarkan validoinnin”. Mukia pidettiin universaalina arjen käyttöesineenä, josta on lukemattomia variaatioita, ja sen vuoksi yhtäläisyyksiä löytyy.
Seuraavana päivänä Johanna Ojanen kertoi Iittalan tienneen kuppien samankaltaisuudesta. Iittalalta oli oltu yhteydessä Ojaseen joitakin viikkoja ennen lanseerausta, ja hän oli käynyt yhtiön pääkonttorilla. Tapaaminen oli suunnittelijan mukaan käyty hyvässä hengessä, ja Ojanen oli tulkinnut, että Iittalalla oli halu löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Iittala ei kuitenkaan palannut asiaan.
Ojanen ei kommentoinut, uskoiko hän Play-mukin saaneen vaikutteita hänen mukistaan. Hän koki jääneensä yksin someryöpytykseen ja Iittalan piiloutuneen sattumakortin taa. Hän toivoi Iittalalta julkista tunnustusta, että mukien samankaltaisuus oli tiedossa.
Iittala myönsi myöhästyneensä ulostulossaan kopiokohussa. Yrityksen vastaus oli yksinkertainen: Play-muki ei ollut kopio eikä yritys hyväksy kopiointia. Neuvottelujen keskeytymisen Ojasen kanssa Iittala selitti kommunikaatiokatkoksella. Vaikka mukien samankaltaisuus tuli ilmi, lanseerauksen kanssa päätettiin edetä, koska tekijänoikeusasiantuntija oli todennut, ettei kyse ollut kopioinnista. Iittala kertoi järjestävänsä uuden tapaamisen Ojasen kanssa. Julkisuuteen ei enää kerrottu, mitä tapaamisessa sovittiin.
3. Makian printti muistutti pursiseuran logoa
Vaatemerkki Makia Clothing päätyi kopiointisyytösten kohteeksi vuonna 2019. Se käytti mallistossaan kuviota, joka koostui M-kirjaimen muodostavista purjeista, aallosta ja lokista. Kuva muistutti suuresti helsinkiläisen pursiseuran Merenkävijöiden logoa, joka oli otettu käyttöön vuonna 1923.
Pursiseura pyysi vaateyritystä lopettamaan logonsa käytön. Makia myönsi hyödyntäneensä logoa mutta piti omaa kuviotaan uudelleen versiointina. Median tietojen mukaan vaateyritys kehotti pursiseuraa ottamaan logon käytön kohteliaisuutena.
Pursiseura ei ollut meriselitykseen tyytyväinen vaan vaati lopettamaan tuotteiden myynnin ja vahingonkorvauksena 5 000 euroa. Summa käytettäisiin juniorityöhön. Makia kieltäytyi ja tarjosi 2 000 euroa. Samalla se pyysi pursiseuraa sitoutumaan olemaan kommentoimatta asiaa julkisuudessa.
Kun kopiointi nousi uutisiin, seuraavana päivänä Makia ilmoitti vetävänsä myynnistä tuotteet, joissa oli kyseinen kuvio, ja suostui maksamaan pursiseuralle viisi tonnia. Yritys lahjoitti myynnistä vedetyt tuotteet Merenkävijöille, joka aikoi lahjoittaa ne edelleen hyväntekeväisyyteen. Makia kuitenkin vetosi, että logon käyttö oli referointia ja käytäntö tavallinen maailmalla. Suomalaisia yrityksen edustajat pitivät heikkohermoisina immateriaalioikeuksien suhteen.
Kohu ei jäänyt siihen. Yhtäläisyyksiä alettiin nähdä myös muissa Makian printeissä. Esimerkiksi helsinkiläisen melontaseuran Merimelojien tunnuksessa oli aalto ja M-kirjain samaan tapaan kuin Makian Sight-paidassa. Makian mukaan melontaseuran logo ei ollut vaikuttanut suunnitteluun.
Joulukuussa 2024 kuvataideopiskelija Heidi Vuorio epäili Makian ottaneen Kummelin Tonnin seteli -kuvan hänen tekemistään muraaleista ja printeistä. Vuorion kuvissa näyttelijä Heikki Silvennoisen kasvot oli maalattu värikkäästi pop-taiteen hengessä. Makian mukaan yrityksessä ei tiedetty Vuorion töistä suunnitteluvaiheessa. Makia piti Vuorion töitä taiteellisesti korkeatasoisempina kuin omia kuviaan.
Muotoilupiirit muistuttivat, että myös Vuorio itse oli inspiroitunut taiteilija Risto Kajon Tonnin seteli -teoksesta (2020), ja ylipäätään samaa pop-taiteen tyyliä oli hyödynnetty jo Andy Warholista lähtien.
4. Syytökset Kalevala Korulle kuivuivat kasaan
Syksyllä 2024 nousi esiin monta kopiointisyytöstä. Yksi niistä kohdistui Kalevala Koruun. Korusuunnittelija Matilda Mannströmille Kalevala Korun uusi Männyt-korumallisto toi mieleen hän oman Souvenir d’Océan -mallistonsa. Suunnittelija näki yhtäläisyyksiä korujen ulkonäössä, muodossa ja säätömekanismissa. Männyt-malliston oli suunnitellut Ildar Wafin.
Kalevala Koru kertoi ottavansa asian vakavasti, koska kaikenlainen plagiointi on yrityksen arvojen vastaista ja sillä on tarkat prosessit ja periaatteet suunnittelussa. Kalevala Koru oli Mannströmiin yhteydessä asiasta. Sen näkemyksen mukaan korut olivat kuitenkin selvästi erilaiset niin kokonaisuutena kuin yksityiskohdiltaan, joten kopioinnista ei ole kyse.
Epäily ei poikinut jatkojuttuja. Tapauksesta kuitenkin keskusteltiin esimerkiksi kotimaisen muoti- ja designmaailman epäkohtia kärkevästi esiin nostavalla Instagram-tilillä @vaindesignjutut.
Monet olivat sitä mieltä, että tapausta vaivasi alun alkaen tyhjästä on paha nyhjäistä -ongelma. Suunnittelijoiden suhtautumista luomiseen pidettiin tunteellisena, joten asiaa ei osattu tarkastella objektiivisesti. Kopiointiepäilyjen syynä pidettiin myös muotoilijoiden tietämättömyyttä immateriaalioikeuksista.
Muotioikeuden tutkija: Tekijänoikeus sallii kaksi identtistä tuotetta
Kun kaksi suunnittelijaa muotoilee itsenäisesti vaikkapa samankaltaiset pyöreäkorvaiset kahvikupit, he soveltavat samaa trendiä tai muotokieltä. Kopiointisyytösten alkaessa aletaan puhua tekijänoikeudesta. Se ei kuitenkaan päde tällaisiin tapauksiin, sanoo muotioikeuden tutkijatohtori Heidi Härkönen.
Tekijänoikeus on immateriaalioikeuksista tutuin suurelle yleisölle mutta huonosti ymmärretty. Muotoilun tuotteet voivat kyllä saada tekijänoikeussuojaa siinä missä kuvataiteen tai kirjallisuuden teokset.
Tekijänoikeussuojan saanti riippuu siitä, onko tekijä tehnyt ”henkistä luomistyötä” ja näkyvätkö luovat ja vapaat valinnat lopputuloksessa.
– Tekijänoikeus keskittyy vahvasti suunnittelijan ja teoksen väliseen suhteeseen. Tekijänoikeutta ei kiinnosta, miltä jokin näyttää suurelle yleisölle, Härkönen sanoo.
Tekijänoikeuden syntymistä voi olla vaikea arvioida, Härkönen myöntää. Apuna voi käyttää luomistyötä dokumentoivia materiaaleja, kuten luonnoksia ja kokeiluja.
Huonosti tunnettu juridinen tosiasia on, että tekijänoikeus sallii niin sanotun kaksoisluomisen. Suunnittelijat A ja B voivat luoda jopa identtiset teokset, jotka molemmat saavat tekijänoikeussuojan eikä kumpikaan loukkaa toisen tekijänoikeutta. Olennaista on se, onko jälkimmäisen tuotteen luonut tehnyt itsenäistä luomistyötä vai ei. Laki ei siis edellytä, että suojan kohde on uniikki.
Mallisuoja on immateriaalioikeuksista se, jota kopiointikohuissa kannattaisi Härkösen mukaan yleensä ennemmin tarkastella. Yksilöllinen, uusi tuote saa sen automaattisesti mutta vain kolmeksi vuodeksi. Jotta mallisuoja olisi voimassa kauemmin, tuote pitää rekisteröidä.
– Usein rekisteröintiä osataan ajatella vasta siinä vaiheessa, kun se ei ole enää mahdollista, hän sanoo.
Iittalan Play-mukitapauksen julkisessa keskustelussa vedottiin asioihin, jotka olisivat olennaisia mallisuojan kannalta. Niillä ei ollut kuitenkaan merkitystä, sillä ensin suunnitellulle mukille ei ollut haettu mallisuojaa. Näin loukkausväitteiltä putosi pohja.
Mallisuojassa suunnittelija on aika epäolennainen, toisin kuin tekijänoikeudessa. Tekijän persoonallisilla ratkaisuilla ei ole mitään väliä.
Tavaramerkki on kolmas immateriaalioikeus. Yksinoikeus koskee myös tavaramerkkiin sekoitettavissa olevia tunnuksia. Nämä kolme oikeutta menevät usein sekaisin.
Esimerkiksi Dolce & Gabbanan ja Marimekon välisessä Unikko-tapauksessa Marimekolla oli vahva asema, sillä Unikolle oli tavaramerkkirekisteröinti. Yritys pystyi vetoamaan siihen, että D & G:n unikkokuosi oli sekoitettavissa Marimekon kuosiin.
Rekisteröidyssä mallisuojassa ja tavaramerkissä on mustaa valkoisella, mutta tekijänoikeustapauksissa riidellään siitä, onko tekijänoikeutta syntynyt ollenkaan vai ei.
5. K-raudan kynttilädonitsit epäilyttivät
Joulukuussa 2024 sosiaalisen median vaikuttaja Janne Naakka syytti K-ryhmää yrityksensä Naag Livingin kynttilänjalan plagioinnista. Molemmat muistuttivat kahta päällekkäin pinottua donitsia. Tuotteilla oli sama muoto, paksuus ja jopa nimi, Donitsi.
Naakan ja muotoilija Hannakaisa Pekkalan suunnittelema kynttilänjalka oli keraaminen, K-raudassa myytävä ledikynttilä puolestaan muovia. Erityisesti ihmetytti sama yksityiskohta, tila kahden donitsin välissä. Naag Livingin kynttilänjalka tuli myyntiin heinäkuussa 2024, K-raudan tuote kolme kuukautta sen jälkeen. Naakan oli vaikea uskoa sattumaan.
K-ryhmä kiisti kopiointiväitteet. Sen mukaan K-rauta oli tilannut kynttilänsä kiinalaiselta tehtaalta jo helmikuussa 2024, eli kyse ei siten voisi olla plagioinnista. K-ryhmä ei ollut kertomansa mukaan tietoinen Naag Livingin tuotteesta eikä samasta nimestä. K-ryhmä ei vastannut Janne Naakan yhteydenottoon aiheesta, jolloin Naakka päätti tuoda asian julkisuuteen. Naakka kertoi Avotakalle, että hän oli ehdottanut yhteistyötä jo ennen K-ryhmän tuotteen julkaisua; ehdotus oli sisältänyt kuvia kynttilänjaloista.
Somessa muistutettiin donitsimuotojen olevan hyvin trendikkäitä. Tuotetta verrattiin esimerkiksi Laura Väreen puiseen Donut-kynttilänjalkaan. Naakka nosti esiin myös Gina Tricotin kynttilän, jossa oli samaa muotokieltä, joka on hänen mukaansa kuitenkin eri asia kuin sama muoto.
Plagiointia vai ei?
Mistä tietää, onko kahdessa samanlaisessa tuotteessa kyse plagioinnista?
– Plagiointi ei tarkoita juridisesti yhtään mitään, yllättää Heidi Härkönen.
Tekijänoikeudessa oikea termi on kopiointi. Härkönen käyttää lausetta: kopio on kopio, jos se on kopio. Täytyy olla ”tapahtunut kopioinnin teko”. Esimerkiksi Marimekon Metsänväki-kuosi oli tapauksista selkein, koska kopioinnin tiedetään tapahtuneen. Jos asiasta on epäselvyyttä, kopiointi käsitellään viime kädessä tuomioistuimessa.
Oikeudenkäynnin mahdollisuuden pienentämiseksi tuotteelle kannattaisi rekisteröidä mallisuoja. Tällöin edellytyksenä ei ole kopioinnin tulos, vaan kyse voi olla loukkauksesta, kun asiaan perehtynyt käyttäjä saa samanlaisen yleisvaikutelman kahdesta kiistanalaisesta mallista. Asiaan perehtynyt käyttäjä ei ole designalan ammattilainen eikä maallikko vaan esimerkiksi muotoilusta kiinnostunut Avotakan lukija.
Tavaramerkkien osalta voi olla yksinoikeuden loukkaus, kun toinen tuote tai tunnus on sekoitettavissa tavaramerkkiin.
