Joskus meren läheisyys voi yllättää erikoisella tavalla. Hiljattain Loviisaan muuttaneet Satu ja Jarmo Rajala eivät osanneet odottaa, että he saisivat luonnon oman herätyskellon.

– Meillä on painovoimainen ilmanvaihto. Nyt keväällä herätys tuli jo neljän aikaan, kun lokki istui kirkumaan ilmastointiputken päälle. Se kuulosti aivan siltä kuin lintu olisi ollut huutamassa sängyn vieressä, Satu manaa.

Lokkien aamuinen laulelu saatiin onneksi loppumaan lyhyeen, kun Jarmo hoiti piipunhatun päälle lintupiikit. Nyt lokkien on löydettävä itselleen toinen tähystyspaikka.

– Talomme on harjun rinteessä. Ymmärrän hyvin, että sieltä piipun päältä on varmasti hyvät näkymät kaupungin yli, Jarmo naurahtaa.

Hienoista näkymistä nautitaan myös pariskunnan makuuhuoneen ranskalaiselta parvekkeelta, josta voi katsella Loviisan kattojen yli kohti Suomenlahtea.

Keittiössä tuoksuu kahvi. Aamu on jo niin pitkällä, että Satu on käynyt uimassa.

– Käyn pulahtamassa kesät talvet. Uimarannalle on viiden minuutin kävelymatka.

Satu ja Jarmo tulivat käymään Loviisassa joulukuussa 2020.

– Olin aikaisemmin käynyt moottoripyöräreissulla joskus kahvilla rannan Suolamakasiineilla. Kaupunki jäi mieleen mukavana paikkana, Jarmo toteaa.

Sadun kiinnostus Loviisaan oli käytännöllisempi.

– Asuin aikaisemmin Savitaipaleella ja Jarmo Vantaalla. Loviisa oli sopivasti näiden välissä.

Pariskunta mietti aluksi asuntomessuille osallistumista, mutta pian mieli muuttui ja älypuhelimesta alettiin tutkia keskustan myytäviä puutaloja.

– Tällä kadulla oli myynnissä kolme taloa. Meidän talomme näytti tapaninpäivän pimeydessä suorastaan aavemaiselta, Satu kertoo.

Suurin syy talon synkkyyteen oli se, ettei siellä ollut juuri asuttu ja villiintynyt pihamaa oli päässyt osittain kasvamaan umpeen. Komeasta talosta oli vuosikymmenten saatossa tullut kesäasunto, jossa viihdyttiin muutama viikko vuodessa.

– Satu näki täällä näytöllä sellaista kauneutta, jota minä en silloin vielä pystynyt ymmärtämään, Jarmo sanoo.

Paikallisten Konsulintaloksi kutsuma hirsi­talo on rakennettu 1850-luvulla. Komean nimensä se sai, kun Arne Åkerlund muutti taloon yhdessä Raisa-puolisonsa kanssa.

– Arne laajensi taloa ja korotti sitä uudella mansardikatolla 1920- ja 30-lukujen vaihteessa, Satu kertoo.

Nuorenparin toimesta talo sai pihanpuolelle pitkän kuistin ja sen päälle parvekkeen.

– Talo tuli meille irtaimiston kanssa. Löysimme papereista talon laajennuksen piirustukset, joista näkee, että nykyisen kuistin toisessa päässä oli radiorummet eli radiohuone. Kapea huone oli ruokasalin laajennus, Jarmo tarkentaa.

Päädyn laajennusosassa oli kylpyhuone ja sen päällä piianhuone. Myöhemmässä remontissa taloon asennettiin keskuslämmitys, jolloin vanhat uunit ja puuliesi purettiin. Talon sisustus muodistettiin korvaamalla peiliovet funkiksen ruudutetuilla lasi- ja laakaovilla.

– Olemme palauttaneet taloon yhden kaakeliuunin ja alakertaan peiliovet, Satu iloitsee.

Pariskunta suunnitteli etenevänsä remontissa ilman turhaa kiirettä. Kaksi vuotta tuntui aluksi sopivalta ajalta.

– Onneksi puristimme rakentamisen yhteentoista kuukauteen ja muutimme sisään juhannukseksi 2022. Rakennusmateriaalien hinnat olisivat kahden vuoden aikana ehtineet nousta pilviin, Jarmo toteaa.

Puutavaraa, kuten lattialaudat, saatiin kuitenkin oman pihan puista.

Satu ja Jarmo tekivät purku- ja viimeistelytöitä, mutta muista vaiheista vastasivat ammattilaiset. Rossipohjainen talo kaipasi täyden päivityksen aina lämmitysjärjestelmästä uusiin eristeisiin ja ajanmukaisiin märkätiloihin.

– Talossa oli niin monenlaisia ikkunoitakin, että ne tekivät siitä oudon näköisen, Satu muistelee.

Satu ja Jarmo päättivätkin uusia raskain mielin kaikki ikkunat.

– Ikkunaentisöijät eivät voineet taata, että vanhat lasit säilyisivät ehjinä. Toinen syy oli se, että emme halunneet olla rapsuttamassa ikkunankarmeja viiden vuoden kuluttua, Jarmo toteaa.

Rankarunkoiset 1930-luvulla rakennetut kuisti ja laajennusosa purettiin kokonaan. Ongelmia oli aiheuttanut muun muassa kuistin katon päälle rakennettu parveke. Sen lattian alle oli kertynyt vuosikymmenten ajan ainesta, joka oli kostuttanut puuosia ylhäältäpäin. Kuistin ja yläpohjan purueristeet pussitettiin käsivoimin ulos.

– Alun perin emme aikoneet avata lattioita, mutta nekin avattiin, kun rakenteista löytyi sortumia, Jarmo kertaa.

Lattioiden purueristeet tyhjennettiin suur­teho­imu­autolla. Sisäseinien ja katon pinkopahvit revittiin alas, ja vintillä purettiin lähes kaikki vanha pois. Myös ulkoverhous päätettiin uusia puuttuvan ilmaraon takia. Samalla ulkoverhouksen alle asennettiin tuulensuojalevyt.

Kuisti ja laajennusosa perustettiin uudelleen. Molempiin tehtiin rossipohjat, joiden päälle tuli metalliset liittolaatat ja lattialämmitysputket sekä valu. Taloon asennettiin vesi-ilmalämpöpumppu ja vesikiertoinen lämmitys valurautapattereineen. Laajennusosan seinät muurattiin harkoista ja verhoiltiin ulkoa puulla.

Laajennukseen suunniteltiin samanlainen mansardikatto kuin vanhassa osassa. Siihen löydettiin juuri oikeanlaisia vanhoja savitiiliä. Ne ladottiin huovan päälle ja kiinnitettiin kattoruoteisiin rautalangalla sitomalla.

Vanhan puolen remontissa käytettiin pääasiassa hengittäviä materiaaleja.

– Meille tuli kipsilevyä märkätiloihin ja muutamaan sisäkattoon, Jarmo avaa.

Tapetoitujen seinien taakse valittiin huokolevyä, jonka päälle laitettiin ensin makulatuuripaperia ja sitten paperitapettia.

– Tapettiseinissä on nyt parhaimmillaan viisi senttiä hiljaisuutta, kun ääntä itseensä imeviä huoko­levyjä on seinän molemmin puolin, Satu kertoo.

Talon pohja mietittiin uusiksi. Perustuksista lähtien kokonaan uudistettuun laajennusosaan tehtiin kodinhoitohuone ja kaksi kylpyhuonetta. Hirsiosassa suurimmat muutokset koki alakerran ruokasali, joka jaettiin nyt kahdeksi lastenhuoneeksi. Olohuone sai naapurikseen keittiön, joka on nyt paraatipaikalla.

Puusepän tekemän täyspuisen keittiön työ­tasot kiertävät ikkunoiden alla, ja keittiöstä on avarat näkymät naapurustoon.

– Vietän paljon aikaa keittiössä. Halusin työtason eteen muuta katsottavaa kuin seinän, Satu kertoo.

Yläkerrassa on päämakuuhuone, jonka yhteydessä on vaatehuone ja hulppea kylpyhuone. Yläaulan toiseen päähän sijoitettiin erillinen kirjasto-tv-huone ja Jarmon työhuone.

– Alun perin alakerrassa olleet lasiovet kierrätettiin yläkertaan, jossa ne tuovat mansardin alle avaruutta ja valoa, Satu sanoo.

Remonttiprojekti saatiin päätökseen tänä keväänä, kun etupihan kivipengerrykset valmistuivat ja pihalle levitettiin uutta multaa. Kuistin päälle rakennettiin kauan kaivattu parveke, josta on kauniit näkymät harjulle.

Sadulla on mielessä puutarha-arkkitehti Paul Olssonin taloon 1940-luvulla tekemän pihasuunnitelman ideoiden hyödyntäminen. Alkuperäiset hienot kiveykset on kierrätetty uusille paikoilleen. Villa Rajalan takapihalla tepastellaan jatkossakin samanlaisilla liuskekivillä kuin Olssonin suunnitteleman presidentin kesäpaikan Kultarannan puutarhassa.