Taloyhtiön kokouksessa naapurit paljastavat todelliset kasvonsa – tunnistatko tärkeilijän, myötäilijän ja muut tyypit?

Kun naapureita kohtaa taloyhtiön pihamaalla, useimmat vaikuttavat mutkattomilta, jopa mukavilta. Yhtiökokous paljastaa heidän todelliset kasvonsa. Tilaisuudessa naapurit muuntuvat ihmistyypeiksi, joilla on agenda. Ihan kuin minullakin. Hahmottelin karkeasti muutaman esimerkin.

Äänetön tarkkailija seuraa kokouksen kulkua herkeämättä mutta ei pyydä kertaakaan puheenvuoroa. Hän on kiinnostunut henkilövalinnoista ja muista tärkeistä päätöksistä, vaikka vielä enemmän häntä kiinnostaa se, mitä muut tekevät. Tarkkailija huomaa, kuka haukottelee, kuka raapii päätään, kenen sukkahousuissa on silmäpako, kuka supattaa vierustoverilleen, ketkä ovat hyvää pataa keskenään ja kuka ei voi sietää ketäkin.

Tärkeilijä puhuu paljon mutta sanoo harvoin mitään tärkeää. Hän puuttuu erityisen mielellään tapahtumien kulkuun, jos ei muulla tavoin niin esittämällä muutosta esityslistan käsittelyjärjestykseen. Kun isännöitsijä käy läpi tilinpäätöstä, tärkeilijä kysyy dramaattisen tauon saattelemana, mistä kohdassa ”pääomavastikeylijäämä” saatu luku on peräisin. Joku säikähtää, mutta isännöitsijöillä on aina vastaus valmiina tärkeilijöille.

Tärkeilijätyypit jakautuvat moniin alaryhmiin. Yksi niistä on lainoppinut. Hän tekee aina selväksi, että nyt suun avaa lainoppinut. Näin hän asettuu hieman muiden yläpuolelle ja vetää kaiken huomion itseensä. Totta kai me muut huolestumme, kun lainoppinut heittää ilmoille epäilyksen, että kokouskutsun sanamuodoissa on epätarkkuutta tai että hallitus on peräti saattanut ylittää toimivaltuutensa. Turhaan, koska lakia ei ole rikottu tälläkään kertaa.

Myös insinöörityyppi saattaa sortua asemansa väärinkäyttöön. Hän yltyy esiintymään asiantuntijana heti, kun aletaan puhua asuintalon rakenteisiin kajoavista remonteista, vaikka ei toimisikaan kyseisellä alalla. Muutama rakennusalan termi ja ”vuosikymmenien kokemus” eivät tee tästä tyypistä uskottavaa, mutta vuosien aikana olen nähnyt monen osakkaan menevän halpaan.

Vastustaja vastustaa kaikkea vastustamisen ilosta. Hän torppaa remontin kuin remontin linjasaneerausta myöten silloinkin, kun taloyhtiö käyttää kymmeniätuhansia euroja vuodessa hätäkorjauksiin. Todellisuudessa vastustaja on pihi tai hänellä on matti kukkarossa. Näitä motiiveja hän ei tietenkään paljasta muiden kuullen.

Ovelimpia vastustajia ovat asuntosijoittajat, jotka ilmestyvät yhtiökokoukseen varmistamaan, että heidän omistamilleen huoneistoille ei pääse kertymään rahoitusvastiketta, joka laskisi välittömiä vuokratuloja. Miten lyhytnäköistä!

Vastustajiin kuuluu myös säästäjä, joka on huolissaan taloyhtiön tuhlailusta. Säästäjä perustelee välttämättömien toimenpiteiden lykkäämistä säästöillä, joita kertyy, kun ei tehdä vielä mitään vaan vasta joskus (kun minua ei enää ole tai olen muuttanut muualle).

Mistä näitä tyyppejä oikein tulee? Huolestuja on huolissaan kaiken kallistumisesta ja naapuritaloyhtiön tapahtumista. Vaatija vaatii lisää autopaikkoja, pyörätelineitä, turvarakenteita, kulunvalvontaa, valaistusta, kieltokylttejä ja aitauksia.

Myötäilijä tasapainoilee eri mahdollisuuksien välillä ja koettaa tehdä järkeviä päätöksiä. Myötäilijältä jää tosin huomaamatta, että muiden on helppo puhua hänet puolelleen varsinkin, jos osaa mairitella tai perustella kantansa vakuuttavin sanakääntein. Myötäilijä onkin tyyppinä hieman arvaamaton.

Yllättäjä aiheuttaa kokousväessä mitä tahansa: hupia, hämmennystä, pelkoakin, ikävä kyllä myös surua tai sääliä. Mieleeni muistuu tapaus, jossa asialliseksi arvioimani harmaahapsinen herrasmies alkoi penätä taloyhtiöltä, miksi se ei tee mitään hänen asuntoonsa kuuluvien äänien poistamiseksi. Ääniä tunkeutui asuntoon kaikista raoista ja kaikkina vuorokaudenaikoina, eivätkä ne olleet ystävällisiä vaan kiusoittelivat häntä eri tavoin.

Tämäkin vielä, hämmästyjä. Tyyppi on yllättävän yleinen. Hän jää kokouksen jälkeen miettimään, mistä kokouksessa viime kädessä päätettiin.

Itse olen hieman vaihtanut roolia taloyhtiöstä riippuen. Olen ollut milloin äänetön tarkkailija, milloin myötäilijä, mutta myös aloitteentekijä ja taloyhtiön parhaaseen uskova vastuuntuntoinen aktiivi.

En enää muista, seisoinko ulko-ovemme takana kymmenen sekuntia vai minuutin, mutta päästin kaiken ulos heti, kun olin päässyt sisälle: ”Kulta, me hävittiin. Me pistetään asunto myyntiin heti ja häivytään tästä taloyhtiöstä niin pian kuin mahdollista.” Seuraavat yhtiökokoukset, joihin olen osallistunut, ovat päättyneet huomattavasti seesteisemmissä merkeissä.

Kirjoittaja on Avotakka ja Meidän Mökki -lehtien päätoimittaja.