Susanna Santalo alkoi etsiä uutta kotia neljä vuotta sitten. Erottuaan hän joutui luopumaan Pikkalaan rakennetusta unelmien kodista. Lähes 300-neliöiseen taloon oli kerätty kalusteita matkoilta eri puolilta maailmaa. Santalo matkusti paljon sekä vapaa-ajalla että lentoemännän työssään. Välillä perhe asui Irlannissakin. Nyt esineitä on jaettu perheen kesken neljään eri kotiin.

”Eron jälkeen asuin vuoden vuokra-asunnossa ja etsin uutta kotia itselleni ja pojalleni. Tytär oli jo muuttanut omaan kotiin. Hain kolmiota, ja tämä huonokuntoinen asunto tuntui heti lupaavalta. Sijainti Espoon Matinkylässä kiinnosti, kun metrokin oli rakenteilla.

Jo pohjapiirroksesta tiesin, että suunnittelulla ja tutun remonttimiehen avulla tästä tulee hyvä. Olin todella innoissani, kun paikan päällä odotti järkyttävän huonokuntoinen asunto, jossa kaiken sai surutta muuttaa.

Lisäksi asunnossa on lasitettu parveke, josta on näkymä merelle. Meren läheisyys ja hyvät lenkkipolut ovat myös tärkeät, sillä ajoittain kanssani asuu Luna, nelivuotias labradorinnoutaja, joka rakastaa uimista.

Alun perin olohuoneen ja keittiön välissä oli mäntypuinen paneeliseinä. Keittiökaapit olivat kuluneen tumman ruskeat. Parkettilattiassa oli paikoitellen tummentuneita läiskiä. Toiseen makuuhuoneeseen oli rakennettu välikatto, joka retkotti toisesta päästä. Kaikkialla oli karmeita tapetteja ja tummia värejä. Kylpyhuone oli kärsinyt vesivahingosta ja oli tunkkainen.

Onneksi tunsin vuosien takaa luotettavan kirvesmiehen, joka hoiti remontin parissa kuukaudessa. Seinä keittiön ja olohuoneen välillä sai lähteä. Samalla poistui muutama ovi, ja huoneistoon tuli tilan tuntua. Katot ja suurin osa seinistä maalattiin valkoisiksi.

Ruokapöydän taustaseinä sai harmahtavan mudan sävyn, toisessa makuuhuoneessa yksi seinä vihertävän värin. Omaan makuuhuoneeseen halusin jotain räväkkää ja päädyin hopeanhohtoiseen kukkatapettiin. Välillä mietin, oliko se hyvä ratkaisu. Ainahan sen voi vaihtaa, jos alkaa kyllästyttää. Parketti hiottiin ja valkolakattiin. Kylpyhuone uusittiin täysin.

Sisustuksessa tykkään väriläiskistä neutraalilla pinnalla. Vaikka turkoosi on lempivärini, sitä näkyy toistaiseksi täällä vähän.

Lempihuonekaluni on punainen Kiina-kaappi, josta olin haaveillut pitkään. Vuosia sitten näin yhdellä tutulla sellaisen ja päätin, että se on joskus vielä kodissani. Kun huomasin tämän kulmistaan hieman kuivuneen ja lohkeilleen kaapin sisustusliikkeessä, se oli saatava. Kaappi on nyt mummolan muistokaappi, joka sisältää äidiltä ja isältä perittyjä astioita ja pellavaliinoja. Toinen Kiina-kaappi on makuuhuoneessani. Se on täynnä kirjoja, sillä en ole löytänyt sopivia kirjahyllyjä. Olen innokas lukija, ja kirjoja on todella paljon, suuri osa isäni kirjastosta saatuja.

Koriste-esineet tarttuvat helposti mukaani matkoilta. Olen raahannut niitä melkoisia määriä varsinkin Intiasta ja Kiinasta. Monet rakkaat esineet ovat Pellosta. Olen syntynyt siellä ja käyn siellä edelleen monta kertaa vuodessa kesät talvet.”