Leskeksi vauvan kanssa jäänyt Kaisa löysi henkireiän sisustamisesta: ”On ihanaa saada välillä muuta ajateltavaa”

Kaisa Karimies-Kettunen ja Armi-tytär asuvat vuonna 1990 rakennetussa kerrostalokolmiossa Kaisan kotikaupungissa Hyvinkäällä. Sattumalta saman aikakauden muotokieli ja estetiikka viehättävät Kaisaa – tätä tyyliä hän koluaa kirpputorien uumenista.

“Ostimme tämän asunnon mieheni Jannen kanssa kesällä 2021. Kaipasimme lisätilaa, sillä tyttäremme oli määrä syntyä alkusyksystä. Tässä asunnossa meitä viehätti kiva ja käytännöllinen pohjaratkaisu. Olohuone, ruokailutila ja keittiö ovat yhtä tilaa, mutta keittiö jää kätevästi kulman taakse, joten tiskit eivät näy olohuoneeseen. Asunto on myös todella valoisa.

Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli maksoi seitsemän euroa Riihimäen kierrätyskeskuksessa.

1980-luvun ruokapöytä löytyi Joken Osto ja myyntiliikkeestä Järvenpäästä ja tuolit Lahden Kisällistä. Valaisin on Lahden Patinasta.

Kaisan äiti Päivi viettää paljon aikaa hoitovapaalla olevan Kaisan sekä Armin kanssa.

Meillä oli olematon remonttibudjetti. Asunto oli onneksi hyvässä kunnossa. Keittiö oli alkuperäinen. Poistimme toiselta puolelta yläkaapit ja rakensin niiden tilalle avohyllyn. Maalasimme kaakelit vaaleansinisiksi, ja saumat ehostin saumatussilla. Lisäksi vaihdoimme keittiöön tason, huuvan sekä altaan.

Kaisa päällysti taulupohjat Marimekon kankailla. HT Collectionin sohva löytyi Torista. Lasipöydät ovat Tingi & Tongi-kirppikseltä. Sininen matto on Hyvinkään kierrätyskeskuksesta, mustavalkoinen Jotexilta. Jalkavalaisin löytyi Riihimäen kierrätyskeskuksesta.

Lasihedelmistä osan Kaisa on saanut ystävältään, osa on löytynyt kirpputoreilta. Maljakot alarivillä ovat kierrätyskeskuksesta. Maalaus seinällä on taiteilija Heli Lundströmin käsialaa. Lampunjalan Kaisa löysi Tallinnan Balti Jaaman kierrätyskeskuksesta ja maalasi vihreäksi.

Kaisa on itse ommellut näyttävän pannan. Pannan aihio on Tokmannilta, kangas Lahden Patinasta. Hän on valmistunut sisustusartesaaniksi ja haaveilee työtilasta sekä siitä, että voisi tulevaisuudessa työskennellä sisustuksen parissa.

Kaisan äiti Päivi Karimies lukee mielellään Armille. Mummi ja vaari ovat Armille tärkeitä, ja Armin ensimmäisiä sanoja oli ”mumbi”.

Suurin työ oli tapettien poistaminen. Asunnon jokaisella seinällä oli tapetit, jotka oli laitettu suoraan kipsilevyjen päälle. Siinä oli hirveä työ. Olin seitsemännellä kuulla raskaana, ja oli aikamoinen homma konttailla työmaalla ison mahan kanssa. Saimme onneksi apua vanhemmiltani, siskoni perheeltä sekä kummisedältäni.

Käytävän vanha lasivitriini on Kaisan isän kummisedän perua Hämeenlinnasta. Kaisa säilyttää siinä valokuvia, lasiesineitä sekä kirjoja. Vitriinin päällä on kokoelma maljakko- ja peililöytöjä. Seinällä olevat muoviset peilit Kaisa on ostanut eri kirpputoreilta ja maalannut.

Kaisa löysi puiset kukat Hyvinkään kierrätyskeskuksesta ja maalasi ne eri väreillä. Myös maljakko ja jonkun itse tekemä, laatoin koristeltu kukkapöytä ovat kierrätyskeskuksesta.

Tähän kotiin halusin ehdottomasti värikkäät seinät, vain eteisen jätimme valkoiseksi. Sisustusmakuni muuttuu jatkuvasti. Tällä hetkellä olen ihastunut 1980–90-lukujen tyyliin, jossa minua viehättävät voimakkaat linjat, mielenkiintoiset muodot ja värit. Onneksi kasari- ja ysärihenkisiä kalusteita löytyy helposti kierrätettynä. Olen aina kiertänyt kirpputoreja, joskaan en aina sisustusmielessä. Valmistuin kolmisen vuotta sitten sisustusartesaaniksi, ja sen jälkeen kierrätyssisustus on tuntunut omalta. Parasta siinä on se, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä kierrokselta löytyy. Löydöillä voi luoda persoonallisen kodin, eikä samanlaista sisustusta löydy muilta.

Kaisa rakensi avohyllyn Tokmannin hyllylevystä. Hän sahasi sen kuviosahalla muotoon ja maalasi oranssiksi. Myös taulu on Kaisa itse maalaama. Kasarihenkiset vekkivalaisimet etsivät vielä paikkojaan kodissa.

Seinien sävy on Tikkurilan H343. Kaisa teki sängynpäädyn itse. Kattovalaisin on Torista ja seinälamppu Hyvinkään kierrätyskeskuksesta. Marimekon vintagekangas löytyi Torista. Päiväpeitto on Jotexin.

Julisteet ovat Deseniolta. Aarikan somassa naulakossa roikkuu Kaisan itse ompelemat leijona- sekä pilvipehmot.

Tykkään tehdä käsilläni ja tuunailla huonekaluja. En mieti työvaiheita tai suunnittele vaan rupean vain tekemään. Siinä saattaa mennä monikin asia pieleen. Lopputulos voi olla mitä on, mutta saan kuitenkin asioita tehtyä. Toisaalta minussa on koulutukseni myötä perfektionistin vikaa, ja hioin kotimme seiniä ihan viimeiseen asti.

Tikkurilan aurinkoisen K393-sävyn ympärille rakentui viidakkoteemainen lastenhuone. Anneli Airikka-Lammin Tampellalle suunnittelema Aha-verhokangas löytyi Torista. Käsin tehty matto on CarpetU2- kaupasta. Pinnasänky löytyi Facebookin roskalavaryhmästä.

Armin huoneen nahkainen nojatuoli on peräisin Kaisan isovanhempien sohvakalustosta. Jalkalamppu on Jannen isovanhempien perua. Keinuhevonen löytyi Facebookin roskalavaryhmästä. Rottinkihylly on Hyvinkään kierrätyskeskuksesta.

Ikean seinälokerossa on vanhoja puupalikoita. Armi sai keltaisen mustekalan Jannen äidiltä, pinkin synnytyslaitokselta. Tiikeri ja elefantti ovat kierrätyskeskuksesta.

Mieheni sairasti syöpää ja menehtyi kesällä 2022. Surun keskellä kodin laittaminen ja kirpputorien kiertäminen ovat olleet minulle henkireikiä. On ihanaa saada välillä muuta ajateltavaa. En usko, että tämä koti on meille pitkäaikainen, koska täällä on niin paljon kipeitä muistoja. Suoraan sanoen en oikein viihdy täällä, eikä tämä ole minulle kotoisa paikka.

Haaveilen rivitaloasunnosta, jossa olisi oma piha. Olisi mukavaa saada tehdä remonttia suuremmalla budjetilla kuin tässä kodissa. Näiden lisäksi oma verstas on ollut unelmani jo pitkään. Tila työkaluineen ja -koneineen kalusteiden tuunaamiselle helpottaisi työtä huomattavasti. Kuka tietää, vaikka siitä tulisi jonain päivänä minulle ihan oikea työ.”

Kaisan kotitalo on Hyvinkään keskustan tuntumassa ja valmistunut vuonna 1990. Hän haaveilee rivitaloasunnosta, jossa olisi oma piha, sillä Armin kannalta piha helpottaisi elämää kovasti. Kaisa haaveilee myös remontin tekemisestä ilman tiukkaa budjettia.