Kolmen sukupolven maatila Pelkosenniemellä: ”Muutin lapsuudenkotini pihapiiriin, vaikka vannoin, että tänne en koskaan palaa”
Outi Sorsan ei pitänyt koskaan palata lapsuudenmaisemiinsa, mutta toisin kävi. Hometalojupakan ja yhden epäonnistuneen muuttoyrityksen jälkeen hän päätyi perheineen takaisin kotitilalleen Saunavaaraan. Nyt perhe asuttaa vanhaa maatilaa Pelkosenniemellä yhdessä Outin vanhempien kanssa.
Asukkaat: Lääkäri Outi Sorsa, 41, ja yrittäjä Ville Sorsa, 43, tyttäret Aliisa, 15, Aili, 10, ja Selja, 7, ja Outin vanhemmat Eero Perttunen, 75, ja Sisko Perttunen, 70, sekä Lilli-koira, Alma-kissa, Neptunus-kani, hevoset Ulla, Atte, Mari ja Rikke, kukko Macho Fantastico ja pässit Paco ja Pallo sekä kuusi kanaa ja kesäisin vaihteleva määrä lampaita.
Koti: Maatila Pelkosenniemen Saunavaarassa. 14 rakennusta, kuten sotien jälkeen rakennettu mummila ja 1990 valmistunut omakotitalo, 1930-luvun navetta, rantasauna ja kala-aitta.
Niityllä laiduntaa neljä hevosta, ja pihalla vipeltää kanalauma. Jossakin kiekuu kukko.
Marjapensaasta pilkistää kaksi päätä. Sisko ja Eero Perttunen keräävät syksyn viinimarjasatoa talteen. Kauempaa kantautuu sirkkelin ääni. Restaurointiartesaaniksi vuosi sitten valmistunut Ville Sorsa askaroi hirsitöiden parissa.
On syyskuinen arkipäivä Mäkelän tilalla Saunavaarassa, yhdessä Pelkosenniemen vanhimmista kylistä. Lapset ovat koulussa, ja aikuiset ahertavat askareissaan.
Kemijoen varressa sijaitsevalla tilalla eletään ison eläinkatraan ja usean sukupolven kesken. Ville ja hänen vaimonsa Outi Sorsa – Siskon ja Eeron esikoistytär – sekä heidän kolme lastaan muuttivat Outin kotitilalle hieman yli vuosi sitten.
Tai oikeastaan Sorsat muuttivat Saunavaaraan jo yhdeksän vuotta sitten, mutta sillä kertaa kaikki ei mennyt niin kuin piti. Nyt he asuvat tilalla toistamiseen.
”Halusin, että he saisivat Melukylän lasten kaltaisen satukirjalapsuuden.”
Helsingistä maaseudulle
Se oli Ville, joka ehdotti Outille muuttoa Pelkosenniemelle. Oli vuosi 2016, ja perhe asui Helsingin Roihuvuoressa. Ville teki töitä esikoulunopettajana Eirassa, Outi oli valmistunut lääkäriksi.
Perhe viihtyi Helsingissä, mutta Ville kaihosi juurevampaan elinympäristöön. Hän tahtoi kasvattaa lapsensa paikassa, jossa he oppisivat perinteisiä maatilan taitoja ja saisivat elämäänsä muun kuin helsinkiläisen näkökulman.
”Halusin, että he saisivat Melukylän lasten kaltaisen satukirjalapsuuden. Ajattelin myös, että Helsinkiin on aina helppo muuttaa, jos sinne haluaa, mutta jos siellä viettää lapsuuden, sieltä on vaikea lähteä pois.”
Niinpä Ville ehdotti, että perhe muuttaisi Mäkelän tilaksi ristitylle Outin kotitilalle Saunavaaraan. Suku oli asunut siellä 1700-luvulta alkaen – lähes siitä lähtien, kun suomalaisasutus levittäytyi itäiseen Lappiin Kemijoen varteen.
Outi suostui, vaikka oli nuorena vannonut, ettei koskaan palaisi takaisin.
”Minun piti elää yli 30-vuotiaaksi, että pystyin siihen.”
Sisko ja Eero olivat innoissaan, kun he kuulivat tyttärensä perheen suunnitelmista. Tilalla oli eletty ennenkin useassa polvessa.
He olivat itse muuttaneet Saunavaaraan vuonna 1990, kun Eeron isä kuoli ja äiti jäi isolle maatilalle yksin. Sisko ja Eero päättivät muuttaa hänen luokseen. Sisko oli lumoutunut Saunavaaran maisemista jo ensikäynnillään.
Eero ja Sisko rakennuttivat perheelleen pihapiiriin uuden omakotitalon. Eeron äiti asutti tilan vanhaa päärakennusta, sotien jälkeen rakennettua ”vanhaa mummilaa”.
Pelkosenniemellä perhe kasvoi vielä yhdellä tyttärellä. Lasten lisäksi piti huolehtia poroista ja hevosista. Tilalla on kasvatettu suomenhevosia vuosikymmeniä, muun muassa kolminkertainen ravikuningas Saran Salama.
”Kyllä sitä joskus ihmettelee, miten sitä silloin kaikkeen repesi”, Sisko tuumii.
Vuoden jälkeen Outi ja Ville päättivät, että Pelkosenniemi sai jäädä.
Aika ei ollut kypsä
Yhteiselo Saunavaarassa sujui Outin vanhempien ja perheen kesken hyvin. Ensimmäinen vuosi Pelkosenniemellä oli kuitenkin vaikea.
Lapset menivät Pelkosenniemellä kouluun, joka oli huonossa kunnossa. Oppilaat oli siirretty väistötiloihin ja koulussa esiintyi rajua kiusaamista. Outin ja Villen Aarni-pojalla oli koulussa vaikeaa.
Myös Outi kipuili työssään. Hän oli vasta valmistunut lääkäriksi ja koki työn pienessä terveyskeskuksessa vailla ohjausta liian rankaksi.
Vuoden jälkeen Outi ja Ville päättivät, että Pelkosenniemi sai jäädä. Helsinkiin he eivät halunneet palata, mutta Outin ja lasten oli päästävä isompiin ympyröihin. He päättivät muuttaa Rovaniemelle.
”Se oli kädenlämpöinen kompromissi”, Ville sanoo.
”Lapsille löytyi Rovaniemeltä ystäviä ja harrastuksia, ja Outi pystyi tekemään siellä erikoistumisopinnot.”
Jokainen näyte oli täynnä mikrobivaurioita. Se oli sokki.
Hurja hometalohelvetti
Vasta remontoidun 1950-luvun rintamamiestalon Rovaniemellä piti olla kunnossa, mutta totuus oli toinen. Ville löysi kosteusvaurioita.
Ongelmien laajuus selvisi kuntotutkimuksissa. Jokainen näyte oli täynnä mikrobivaurioita. Se oli sokki. Masennukseen taipuvainen Ville lamaantui ja vaipui synkkyyteen. Selviytyjäksi itseään kutsuva Outi reagoi uutiseen lisäämällä kierroksia.
”Ajattelin, ettei tässä voi jäädä lepäämään laakereilleen. Keskityin suorittamiseen.”
Sorsat halusivat purkaa talokaupan. Avukseen he palkkasivat lakimiehen. Asiat etenivät kuitenkin tuskallisen hitaasti. Perhe muutti väliaikaisesti vuokralle.
”Meni ainakin kolme vuotta, ennen kuin pääsimme käräjäoikeudenkäyntiä valmistelevaan istuntoon. Siellä myyjä yhtäkkiä totesi kaikkien yllätykseksi, että hän ostaa talon takaisin.”
Taakka putosi Outin ja Villen hartioilta. Oppirahat olivat kuitenkin isot. Ville on laskeskellut, että lakimies- ja sijaisasuntokuluineen rahaa paloi kymmeniä tuhansia.
Tytöt halusivat asua lähellä hevosia.
Paluu Pelkosenniemelle
Mitä te Sisko ja Eero ajattelisitte siitä, että me muuttaisimme takaisin Saunavaaraan?
Ajatus paluusta oli kypsynyt Outin ja Villen mielessä pikkuhiljaa. Outi oli saanut erikoistumisopintonsa tehtyä. Ville ei viihtynyt Rovaniemellä ja haaveili alanvaihdosta.
Esikoispoika Aarni ei tahtonut palata Pelkosenniemelle, mutta lukiolaisena hän saattoi jäädä asumaan Rovaniemelle. Tyttöjen vaakakupissa painoivat hevoset. He halusivat asua niitä lähellä ja olivat siksi valmiita muuttamaan.
Yksi asia oli kuitenkin varma: asumisjärjestelyt Saunavaarassa oli pantava uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Outin perhe oli asunut vanhassa mummilassa, joka oli päässyt rapistumaan ja oli heille liian pieni. Talo oli kunnostettava, ja siitä oli tehtävä koti Siskolle ja Eerolle. Outin ja Villen perhe muuttaisi heidän taloonsa.
Koska Ville oli päättänyt aloittaa restaurointialan opinnot, hän sopi appivanhempiensa kanssa, että kunnostaisi vanhan mummilan osana opintojaan. Kunnostustöissä meni vuosi. Sen ajan Ville asui Saunavaarassa, muu perhe Rovaniemellä.
”Vuoden jälkeen appivanhemmat pääsivät muuttamaan uuteen kotiin ja meidän perhe muutti heidän taloonsa. Samalla minä sain uuden ammatin”, Ville kertoo.
Outi ja Ville tiedostavat, että ilman Siskoa ja Eeroa he eivät pystyisi pyörittämään tätä palettia.
Uutta merkitystä elämään
Tällä kertaa moni asia on mennyt toisin. Pelkosenniemelle on rakennettu uusi koulu, jonne lapset ovat sopeutuneet hyvin. Outi on palannut töihin terveyskeskukseen, mutta nyt hän on lääkärinä kokeneempi ja nauttii työstään. Hän työskentelee Pelkosenniemellä kolmena päivänä ja Sodankylässä yhtenä päivänä viikossa.
”Terveyskeskustyö tuntuu täällä paljon merkityksellisemmältä kuin kaupungissa. Ymmärrän ihmisten mielenmaisemaa ja elämän realiteetteja. Nämä ovat minun ihmisiäni”, Outi sanoo.
Myös elo kolmen sukupolven kesken on antoisaa, vaikka se aluksi vaatikin opettelua. Outin vanhemmat ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla, ja Outi ja Ville toimivat välillä toisin. Siitä on joskus tullut sanomista.
”Heillä on kuitenkin osaaminen maatilan töihin. He myös tietävät kala- ja marjapaikat. Olen oppinut heiltä paljon”, Ville sanoo.
Outi ja Ville tiedostavat, että ilman Siskoa ja Eeroa he eivät pystyisi pyörittämään tätä palettia. Siinä tarvitaan kaikkia. Outin vanhemmista on apua niin lasten kuin eläinten hoidossa. Sisko ja Eero puolestaan arvostavat vävypoikansa asennetta ja rakennustaitoja. Villen ansiosta vanha pirtti on saanut uuden elämän.
”Hän on tavattoman hyvin omaksunut ja oppinut asioita”, Sisko sanoo.
Ville opettaa yhtenä päivänä viikossa musiikkia Pelkosenniemen koulussa. Muina päivinä hän työskentelee vanhojen talojen parissa. Hän on perustanut yrityksen, joka tarjoaa korjausrakentamisen palveluja.
Hometalokokemusten jälkeen Ville haluaa olla vaikuttamassa siihen, että vanhoja taloja kunnostetaan oikein. Asuminen Saunavaarassa tuo merkityksellisyyttä elämään, sillä seutu on arvokasta kulttuuriympäristöä.
Elämä on muutoinkin nyt tasapainossa.
”Olen vaihtanut ammattia ja nautin siitä, mitä teen. Myös perheenä voimme hyvin.”
”Vapaa-ajalla soittelemme kansanmusiikkia”
Mitä teillä tapahtuu aamuisin?
Ville: Eero ja Sisko nousevat ensimmäisinä, ja Eero lähtee huoltokierrokselleen.
Eero: Päästän kissan sisälle. Sitten annan hevosille heinää ja kanille voikukanlehtiä.
Sisko: Minä keitän sillä aikaa kahvit ja teen aamupalan.
Outi: Villen kanssa heräämme puoli seitsemältä. Teen aamujumpan ja käyn aamu-uinnilla. Töihin lähdemme hieman ennen kahdeksaa. Koulutaksi hakee lapset kymmeneltä.
Mitä teette kaikki yhdessä?
Eero: Maatilan töitä, koneet ovat käytössä kummallakin.
Sisko: Polttopuukuormia tehdään myös yhteistoimin, Eero kaataa ja minä karsin. Vapaa-ajalla soittelemme kansanmusiikkia.
Outi: Ruoan jälkeen menemme yhdessä tekemään tallityöt.
Ville: Outi pitää minulle ratsastustunteja, ja tavoitteeni on vuoden päästä laukata kuin villin lännen ratsastaja.
Kuka on teidän perheen kovin siivooja?
Sisko: Eero teoriassa, minä käytännössä.
Eero: Olen omissa tekemisissäni siisti ja tarkka.
Outi: Meillä on Villen kanssa tästä ikuista kädenvääntöä. Minä väitän, että se olen minä.
Ville: Se on siinä ja siinä, mutta Outi on se, joka vetää sotkuisesta kodista herneen nenään. Minä siivoan, koska haluan pitää Outin tyytyväisenä.
Mikä on kodin ikuisuusprojekti?
Ville: Lastenhuoneen tapetointi ja kylpyhuoneremppa.
Sisko: Olen vuodesta 1985 lähtien kirjoittanut käsin perhepäiväkirjoja. Niiden puhtaaksikirjoitus tuntuu aina jäävän muiden hommien jalkoihin. Mutta vielä sen teen, jos Luoja suo!
Kuka teillä määrää sisustuksesta?
Eero: Siskopa hyvinkin.
Sisko: Kodikkuus ja käytännöllisyys ovat tärkeitä nyt, kun siirryimme pienempiin tiloihin.
Ville: Outillahan ei ole silmää eikä kiinnostusta sisustamiseen. Minulla on silmää, muttei kiinnostusta. Minua kiinnostaa enemmän se, onko kolmiorimakatto tehty perinteisellä tavalla.
Outi: Välillä yritän innostua sisustamisesta, mutta se lopahtaa nopeasti. Arvostan kyllä kauneutta, mutta sisustaminen ei ole minulle prioriteetti.
Miten te rentoudutte?
Ville: On vaikea antaa itsensä levätä, kun näkee, että appiukko kantaa pihalla puita. Jokainen tarvitsee kuitenkin sellaista aikaa, ettei tee mitään hyödyllistä. Meillä tekeminen loppuu lauantaisaunaan. Sen jälkeen lauantai on rauhoitettu.
Eero: Kunnon päiväunet hyvän ruoan päälle tekevät terää. Luontoretket ja valokuvaus ovat tärkeitä, samoin huuliharppuharrastus.
Sisko: Teen käsitöitä ja seuraan lempiohjelmia. Iltaisin on kiva nukahtaa kirjan äärelle.
