Meidän Talo

Upseerikerhosta rivitaloasunnoiksi! Lähes satavuotias talovanhus on nykyään kolmen sukupolven uniikki koti

Upseerikerhosta rivitaloasunnoiksi! Lähes satavuotias talovanhus on nykyään kolmen sukupolven uniikki koti
Turun itäisessä keskustassa sijaitseva entinen Suomen kasarmin toimiupseerikerho on nyt neljän asunnon rivitalomuotoon rakennettu koti. Yhteiseloa samassa talossa, mutta omissa asunnoissa, on jatkunut yli kymmenen vuotta.
Julkaistu: 29.12.2021

700-vuotiaan Turun tuomikirkon kellot lyövät tasatunnin merkiksi. Neljä kertaa helähtävän neljänneskellon jälkeen ääneen pääsee kumeampi tuntikello. Turun historiallisessa keskustassa on helppo hypätä menneeseen aikaan. Alueen idylliset vanhat rakennukset, pittoreskit sisäpihat ja mukulakivikadut muodostavat ihastuttavan kokonaisuuden. On vaikea uskoa, että ollaan vain kivenheiton päässä varsinaisen ydinkeskustan hulinasta.

Lähes satavuotias entinen toimi­upseeri­kerho on kokenut sisältä totaalisen muodon­muutoksen. Nykyään se on neljän asunnon ja kolmen sukupolven uniikki koti.

Vanhankaupungin alkusyksyn auringossa hohtaa myös kauniin keltaisena rakennus, jonka nykyturkulaiset tuntevat toimiupseerikerhona. Nykyään se on remontoitu neljäksi asunnoksi, joista yhdessä asustaa Evan ja Timon perhe. Naapureina on Evan sukulaisia.

– Onhan tämä aikamoinen idylli keskellä kaupunkia. Olemme onnekkaita, kun meillä on mahdollisuus asua näin uniikissa talossa ja kauniissa ympäristössä, Eva sanoo.

Turkulaiset Eva ja Timo asuvat samassa talossa Evan vanhempien sekä veljen perheen kanssa. Rakennusalalla elämäntyönsä tehneen isän innostus myyntiin tulleesta upseerikerhon potentiaalista tarttui aikoinaan myös muihin perheenjäseniin. – Keskinäinen kunnioitus ja samanlaiset arvomaailmat ovat tehneet yhdessä asumisesta voittopuolista. Yhdessä jaetaan elämän ilot ja surut, mutta tarvittaessa osataan olla myös erillään, Eva kertoo

Venäjän vallan aikana, 1880-luvun alussa asevelvollisille suomalaisille ja osin myös venäläiselle sotaväelle rakennettu Turun kasarmi oli keisarillisen armeijan hallussa Suomen itsenäisyyteen saakka. Sen jälkeen alue oli Puolustusvoimien eri rykmenttien käytössä aina vuoteen 1970.

– Tämä upseerikerho on rakennettu vuonna 1926 upseerien juhlatilaksi. Vuosikymmenten saatossa talo toimi aikansa aliupseerikerhona ja myös sotilaskotina. Rakennus on tullut tutuksi monille varsinaissuomalaisille nuorille miehille, sillä täällä järjestettiin aikoinaan myös armeijan kutsuntatilaisuudet, Timo kertoo.

Hirsiset ulkoseinät ovat alkuperäiset, kuten myös kauniit ikkunalasit ja -karmit.

Evan isä osti rakennuksen Senaatti-kiinteistöltä vuonna 2006. Talossa tuolloin vuokralaisena ollut ravintola jatkoi toimintaansa vielä muutaman vuoden, mutta sitten isälle syntyi ajatus rakentaa taloon asunnot kaikille perheenjäsenille. Ennen massiivista remonttia talon tilat oli jaettu keittiö-, ravintola-, juhla- ja näyttämötiloihin.

Ruoka­pöydän Artekin Aalto 66 -tuolit Evan isä pelasti rakennustyömaan jäte­lavalta.

Rakennus on ulkokuoreltaan kaavalla suojeltu, mutta sisältä se koki huonokuntoisuutensa vuoksi täydellisen muodonmuutoksen. Neljää asuntoa varten kaikki rakennettiin uusiksi lattiasta kattoon. Hirsiset ulkoseinät ovat alkuperäiset, kuten myös kauniit ikkunalasit ja -karmit. Ne on entisöity pieteetillä. Myös vanhat kattotuolit ovat tallella rakennuksen sisällä, mutta kantava runko jouduttiin vaihtamaan. Talotekniikka, ilmanvaihto, sähköt ja viemärit uusittiin täysin. Samalla talo liitettiin kaukolämpöön. Mittava saneerausprojekti kesti kaikkineen kaksi vuotta, ja sen suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Ilkka Laitinen.

– Muuttovuonna sattui muutamia hassuja kommelluksia. Eräänä päivänä meille tultiin palauttamaan 100 hengen catering-astioita. Kerran taas oveen koputteli bändi, joka oli tulossa soittamaan hääjuhliin. Yhdessä näitä on naurettu. Turussa toimii edelleen toisella puolella kaupunkia Upseerikerhon ravintola, ja ihmiset sekoittivat paikat keskenään, Timo kertoo.

Tässä kodissa lähes kaikki on vanhaa tai kierrätettyä. Timon työpaikan saunatiloissa olleet Artekin tuolit ostettiin pois saneerauksen alta. Sohva on kulkenut Timon matkassa jo ennen perheen perustamista.

Evan ja Timon kodissa on neliöitä 150, joista 99 alakerrassa. Arkkitehdin piirtämä huonejako sekä ehdotus toteuttaa sisarusten asunnot peilikuvina miellytti heti molempia perheitä. Eroa asuntojen kokoihin tuli vaivaiset puoli neliötä. Se meni veljen perheen hyväksi. Vanhempien koti on reilut kymmenen neliötä suurempi mutta huonemäärältään pienempi, neljä huonetta ja keittiö.

Suunnittelussa otettiin huomioon myös mahdolliset uudet elämänvaiheet tulevaisuudessa.

Evan ja veljen asunnoissa on yhteinen ulko-ovi ja eteistila, vanhemmilla on omana sisäänkäyntinään entinen varapoistumistie. Yhteinen eteinen sovittiin alun alkaen pidettäväksi tyhjänä, mutta vuosien varrella siihen on kertynyt yhtä sun toista. Yleensä siinä majailee tavaroita, jotka ovat tulossa tai menossa johonkin suuntaan.

– Olemme hyvin läheisiä veljeni perheen kanssa, joten eteisen jakaminen ei ole ollut ongelma. Mutta on meillä sääntöjäkin. Jos ovi on lukossa, naapuriin ei mennä. Jos ovi on auki, tervetuloa! Useimmiten ovet ovat kyllä auki ja lapset juoksentelevat asunnosta toiseen. Vaikka olemme läheisiä, meillä on kuitenkin omat kaveripiirit. Se on varmaan ihan hyvä juttu, Eva naurahtaa.

”Olemme hyvin läheisiä veljeni perheen kanssa, joten eteisen jakaminen ei ole ollut ongelma.”

Asuntojen suunnitteluvaiheessa kiinnitettiin erityistä huomiota tilojen toiminnallisuuteen ja muokattavuuteen, sillä tavoitteena oli rakentaa pitkä­aikainen koti. Suunnittelussa otettiinkin huomioon myös mahdolliset uudet elämänvaiheet tulevaisuudessa.

– Hyvin kotimme onkin toiminut jo yli kymmenen vuotta. Muutimme tähän pariskuntana, sitten saimme lapset ja kodin tarpeet luonnollisesti muuttuivat. Tilat ovat toimineet mainiosti niin vauva- kuin leikki-iätkin. Ja toimivat edelleen näille meidän koululaisille, Eva kertoo.

Kodin eteisestä aukeaa näkymä saarekkeelliseen avokeittiöön ja sen jatkeena olevaan ruokatilaan sekä olohuoneeseen. Lisävaloa näyttävään tilaan tuo remontissa lisätty, mutta talon alku­peräistä arkkitehtuuria kunnioittava kattoikkuna. Se tuo upeasti lisävaloa korkeaan tilaan.

Avarat näkymät keittiön yli olohuoneeseen kutsuvat peremmälle. Portaita noustaan oleskeluparvelle ja lasten huoneisiin.
Lasten huoneiden sisäikkunat oli loistava idea arkkitehdiltä. Ne moninkertaistavat valon määrää ja korostavat kauniisti korkeaa tilaa.
Parven oleskelu­tilan kautta kuljetaan lasten huoneisiin. Grafiikkaa ja taidetta on kodin jokaisesta huoneesta.

Evan ja Timon makuuhuoneeseen on käynti olohuoneen vasemmalta puolelta. Sisääntulosta heti vasemmalla on työhuone ja oikealta noustaan avoportaita pitkin yläkertaan. Siellä sijaitsee parvimainen oleskelutila, jolta aukeaa näkymät alas olohuoneeseen ja eteiseen. Leon ja Lotan huoneet on rakennettu työ- ja makuuhuoneiden yläpuolelle.

Avoimeksi jätetty korkea tila korostaa hienosti rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta juhlatilana. Asuintilat ja valo soljuvat kauniisti, eivätkä Eva ja Timo meinaa millään keksiä kodistaan kohtaa, jonka haluaisivat nyt tehdä eri tavalla, jos se olisi mahdollista.

– Ehkä lasten vauva-aikoina niin sanottu pesu­eteinen olisi voinut olla tarpeen, mutta en muista, että sen puute olisi mitenkään erityisen paljon hankaloittanut arkeamme, Eva miettii.

Evan ja Timon makuuhuone sijaitsee entisen upseerikerhon näyttämön kohdalla. Taulun Timo on saanut sedältään ristiäis­lahjaksi. Sen sävyt toistuvat makuuhuoneen sisustuksessa.
Työhuoneeseen sijoitettu vanha purjelaivan pienoismalli on Timon lahja Evalle. Talonpoikaislipasto on Evan suvun peruja. Vanha nojatuoli on Timon isän antama häälahja. Sen pari on sijoitettu portaiden alle.
Nahkainen lepakkotuoli on muisto Eva ja Timon häämatkalta Sri Lankasta. Seinälle on kerätty lasten taideteoksia ja muistoja yhteisen elämän varrelta.
7-vuotiaan Lotan lempi­väri on helppo arvata. Lasten­huoneiden väliin jäävään täyskorkeaan tilaan on sijoitettu wc ja varasto­tilaa.
9-vuotiaan Leon huone on vinokaton alla. Sinne tehtiin alakerran työhuoneen lisäksi toinen etätyöpiste, sillä Eva ja Timo ovat molemmat tehneet koko korona-ajan töitä kotoa käsin.

Yläkerran lastenhuoneiden väliin haluttiin täyskorkea wc ja varastotila. Niiden takia lastenhuoneissa matalan tilan osuus on melko suuri. Se on ollut Evan mukaan sisutuksellisesti haastavaa, mutta lapset ovat tykänneet matalasta tilasta ja pesämäisestä tunnelmasta.

"Olemme onnekkaita, kun meillä on mahdollisuus asua näin uniikissa talossa."

Eva ja Timo arvostavat vanhaa, ja se näkyy kodin sisustuksessa kauniisti. Lähes kaikki huonekalut ja esineet on hankittu käytettyinä tai ne ovat perittyjä. Ajaton ja kestävä design sekä taide ovat molemmille tärkeitä. Rakkaus kuvataiteisiin on lapsuudenkotien peruja. Erityisesti taulut ovat tärkeitä ja niitä on kerrytetty lapsuudesta asti.

– Olemme molemmat saaneet jo lapsina lahjaksi taidetta. Esimerkiksi makuuhuoneen sängyn yläpuolella olevan puolalaistaiteilijan taulun olen saanut sedältäni ristiäislahjaksi. Yllättävän hyvin taulut ja muut vanhat aarteet ovat sopineet yhteen, Timo toteaa.

Eva ja Timo ovat halunneet jatkaa taideperinnettä lastensa kanssa, ja heillä onkin jo pieni kokoelma omia tauluja. Taiteen lisäksi kodissa on myös metsästysmuistoja, sillä Evan isä ja veli ovat intohimoisia metsästäjiä. Metsästys voi herättää mielipiteitä, mutta suomalainen metsästysperinne vaalii eettisen metsästyksen arvoja.

– Metsästäjät arvostavat luontoa ja eläimiä sekä tekevät paljon vapaaehtoistyötä kuten riistalaskentaa, Eva pohtii.

Talon sisäpihan puolella on Evan isän rakentama terassi. Siinä on vietetty monia hauskoja hetkiä suvun kesken, viimeksi rapujuhlia. Pihanhoito sekä muut ylläpitoa tai kunnostusta vaativat työt tehdään yhdessä. Niistä ei ole riitaa saatu aikaiseksi.

– Tällainen asumismuoto on pääsääntöisesti mukavaa. Välillä olemme vähän turhan lähekkäin, mutta tässä ollaan niin tuttuja, että kyllä sen näkee, jos naapuria kiristää. Silloin on parempi pysytellä omissa oloissa. Jokaisella on kuitenkin omat menonsa, ja on aikoja, ettemme näe viikkoon ketään. Toisinaan taas istumme iltaa ulkona yhdessä harva se ilta, Eva kertoo.

Evan isän rakentama terassi on lähes päivittäisessä käytössä aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Aina jonkun mennessä pihalle, porukka lisääntyy kuin itsestään. Terassilla on vietetty monia mukavia hetkeä suvun kesken. Plussaa on myös lyhyt matka illanvietosta kotiin.
3 kommenttia