Kaiho, hämyisyys, turvallisuus, rauha. Talon suunnittelu Saimaan rannalle alkoi tunnetasolla. Asukkailla oli toive, että koti herättäisi tiettyjä tunteita ja tunnelmia kauniista kaihosta aina kotoisaan turvallisuuteen. Talo kasvoikin sisältä ulospäin, astetta rohkeampi ja näyttävä arkkitehtoninen ulkoasu valikoitui myöhemmin.

Alun perin Studio Puisto Arkkitehtien suunnittelemasta talosta oli tarkoitus tulla ainoastaan vapaa-ajan asunto vanhalle sukutontille. Kolme vuotta kestäneen suunnittelun ja rakentamisen aikana käyttötarkoitus muuttui kodiksi. Asukkaat osallistuivat innokkaasti suunnitteluun ja hakivat inspiraatiota rakennus- ja sisustusratkaisuihin eri puolilta Eurooppaa ja Aasiaa.

Kompromisseihin ei taivuttu, vaan haluttiin saada aikaan rauhassa ja pieteetillä pitkäaikainen, laadukas koti.

Talon tuli istua luontevasti maisemaansa niin, että se sulauttaisi ympäröivän luonnon mahdollisimman intensiivisesti osaksi sisätiloja. Kuusimetsä antaa tontille tukevan takaseinän ja rajan lännessä. Se on niin vahva maisemallinen elementti, että asukkaat halusivat varmistaa metsän säilymisen tekemällä naapurin kanssa maisemanvuokraussopimuksen. Rajanaapuri saa maanomistajana sovitun vuosittaisen korvauksen siitä, ettei muuta maisemaa metsähakkuilla.

Varsinainen rakennusvaihe kesti noin puolitoista vuotta. Rakennuslupa oli jätetty puoli vuotta ennen töiden aloittamista.

Rakennuksen tieltä kaatui purkukuntoinen pieni kesämökki ja pihavaja. Huomattavasti mittavampi urakka oli siirtää tontille useampi tuhat neliötä kunttaa eli siirtovarvikkoa.

Järven puolella rakennus on korkeammalla, lattiakorko on nostettu noin kolmeen metriin maanpinnasta. Tämä antaa sisällä tunteen kuin koti leijuisi järven yllä. Vastakkaisella puolella taloa matalampi lattiakorko taas juurruttaa paremmin metsämaisemaan.

Perustukset ovat kahdenlaiset: asuintilat omassa neliössään ovat puurungolla, autotalli ja märkätilat ovat maanvaraisilla laatoilla. Talo on muoviton: seinissä, lattioissa ja katossa on käytetty puukuitueristettä.

Arkkitehtuuri pukee kodin kolmeksi toisiinsa limittyväksi neliöksi. Ovet ja ikkunat ovat hieman yli kaksi metriä korkeat. Lasipinnan ylä- ja alapuolella talo on verhoutunut mattapintaiseen esipatinoituun sinkkipeltiin. Ulkoasussa on myös mustaa puuta.

Esipatinoitu sinkkipelti valikoitui materiaaliksi sopivan visuaalisen ilmeensä, kestävyyden ja huoltovapautensa vuoksi. Sitä on totuttu näkemään enemmän julkisrakentamisessa ja se on tunnetumpi Keski-Euroopan vesikatoissa ja julkisivuissa.

Oleskelu-, makuu- ja ruokailutilat sijoittuvat suurimpaan neliöön. Tarkan geometrisen ulkomuodon vastapainoksi ne ovat yhtenäistä vapaata tilaa. Perinteistä huonejakoa ei synny, vaan oleskelu-, makuu- ja ruokailutilat jakautuvat toimintojensa mukaan ympäri kierrettäväksi ytimeksi. Vaate- ja kodinhoitohuone sekä makuu- ja vierashuoneen vessat jäävät ytimen sisälle. Jos kaipaa omaa rauhaa, ympäri kiertävä ydin on suljettavissa liukuovilla. Vierailleet pikkulapset ovat oivaltaneet nopeasti, kuinka kivaa on juosta ydintä ympäri.

Arkkitehti Mikko Jakonen on ilahtunut poikkeavan pitkästä suunnitteluajasta ja kunnianhimosta, jota näki rakennustyömaalla. Arkkitehtuuriltaan uniikin kodin kohdalla yhteydenpito pääsuunnittelijan ja vastaavan mestarin kanssa oli tavallisista tiiviimpää. Työmaalta tuli poikkeuksellisen paljon puheluita ja hankalia kohtia ratkottiin yhdessä. Esimerkiksi aurinkosuojaverhon koneiston asennus ulkoseinäverhouksen taakse ei ollut kovin yksinkertaista. Koneisto vaati enemmän tilaa kuin alun perin oli tiedossa ja sinkkiverhouksen kannatusperiaatetta jouduttiin vielä työmaavaiheessa muuttamaan.

–Voi sanoa, että koti on rakennettu juuri niin kuin se on suunniteltu. Oli hienoa nähdä, kuinka suurella ylpeydellä rakentajat suhtautuivat hieman normaalia rakentamisesta vaativampaan kohteeseen.

Ensimmäisen vau-efektin asukkaat saivat talon läpi avautuvista näkymistä. Vaikka he ovat enemmän kuin tyytyväisiä kokonaisuuteen, lempipaikoiksi nousevat sauna ja lukunurkkaus. Saunan lauteilta on näkymät sekä Saimaalle että terassille, jonka kautta näkee vielä sisälle asti. Sauna- ja kylpytilat erottuvat myös omassa neliössään tervalepän vaaleudella.

Lukunurkkaus on kodin yksi erikoisuus, oma soppi, johon voi vetäytyä lukemaan metsämaiseman äärelle. Omaleimaista on myös suuren valoisuuden vastapainona hämärämmät tilat, joilla on tavoiteltu tietynlaista hämyisyyttä. Inspiraatiota on antanut myös japanilainen estetiikka, jossa kaikkialla sisätiloissa ei tarvitse olla aivan kirkasta.

Oleskelu-, makuu- ja ruokailutilojen yhtenäisyyttä korostaa pintoihin valittu öljytty pähkinäpuu. Seinät ja katot ovat mustaa öljypetsattua mäntyä.

Keittiön korkeaa, kantavaa seinää kannattelee kummastakin reunasta seinän sisään piilotettu siro teräspilari. Muutoin kantavat rakenteet ovat puuta. Seinien jäykisteenä on käytetty OSB-levyä.

Lattia on pystytammiparkettia, joka maalattiin tummaksi ja viimeisteltiin lakkauksella. Parketin 18 millimetrin paksuus jättää vielä varaa hionnalle, jos siihen tulevaisuudessa tulisi tarvetta.

Pienimpiinkin yksityiskohtiin on panostettu, vaikka ne eivät huuda itseään esille. Rakentajilta on vaadittu tarkkaa ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä esimerkiksi jo siinä, ettei kodissa ole listoja.

Asukkaiden ulkomailla asuva sisustussuunnittelijatytär muistelee hieman turhautuneensa, ettei Suomen markkinoilta löytynyt kovin paljon standardien ulkopuolelta vaihtoehtoja kotiin, jota ei ole suunniteltu vakiomittoihin. Hän mainitsee esimerkkeinä näkyviin jäävät LVI-komponentit, kuten tulo- ja poistoilmaventtiilit.

– Asiat on totuttu tekemään hyvin samanlaisella tapaa, samanlaiset lukot, pistorasiat ja ovenkahvat.

Jotta maisemasta voidaan nauttia mahdollisimman esteettömästi, oli etsittävä monia ratkaisuja. Ulkona oleva sähkökaappi siirrettiin piiloon pihakuusen taakse. Sisällä ei ole verhoja, vaan lasijulkisivua kiertää seinän ulkopintaan integroitu aurinkosuojaverho. Se on jo ehtinyt todistaa toimivuutensa varsinkin kuumina kesäpäivinä.