Koiramäen pajutallin Annukka Menna aloitti työnsä hurahduksella – ”Istutin heti 30 000 pajun pistokasta”

”Hurahdin pajuihin aikoinaan täysillä. Osallistuin kahden päivän pajukurssille, ja jo ensimmäisen päivän iltana olimme puolisoni Mikaelin kanssa raivaamassa pajupeltoa anopin mailla. Tarkoitus oli istuttaa sata pistokasta omiin harrastuksiimme, mutta käsijarru irtosi ja taimia tulikin 30 000.

Ensimmäisen myymälän perustin kotimme autotalliin. Tontin nimi oli Koiramäki ja meillä oli kaksi koiraa, joten oli luontevaa nimetä puoti Koiramäen Pajutalliksi. Vuoden sisällä Mikael jätti oman IT-insinöörin työnsä ja liittyi seuraan. Nykyisellä paikallaan yritys on ollut vuodesta 2011 lähtien.

Kohti ikuista joulua

Innostus on kantanut minua tänne saakka. Aluksi meillä oli Mikaelin kanssa pientä vääntöä työnjaosta, mutta pian homma selkiytyi. Mikael huolehtii pihasta, puutarhasta, rakentamisesta ja rempoista, joita toki riittää vanhassa hehtaarin pihapiirissä. Minä hoidan myymälän, markkinoinnin ja kirjanpidon. Tyttäremme aloittavat nyt kolmatta vuotta kesätöissä.

Aion perustaa piha-aittaamme pienen joulumaailman, ikuisen joulun. Emme siis unohda joulua, vaikka olemmekin päättäneet lopettaa suuren joulutapahtuman järjestämisen. Tähän saakka meillä on ollut vain lyhyt talvitauko, mutta tänä vuonna suljemme paikan lokakuun lopussa ja avaamme maaliskuun alussa.

Laajennus luovuuteen

Tämä on suuri muutos minulle ja toki myös asiakkaille. Kaipasin omaa aikaa, ja sitähän ei yrittäjälle kukaan tule tarjoamaan. Se pitää itse ottaa. Kiire vei luovuuteni, joten muutos tuntuu oikealta.

Vapautuneen talvikauden aion omistaa käsitöille ja muille luoville puuhille. Varsinkin virkkaus, betonityöt ja kynttilöiden valaminen kiehtovat. Innostukseni lankatöihin näkyy myös Pajutallin puodissa: meillä on nykyään myynnissä pajutöiden lisäksi myös villalankoja.

Liota ja puno

Pajussa Annukkaa kiehtovat sen luonnonläheisyys, monipuolisuus ja värimaailma. Pajusta syntyy koristeita ja käyttöesineitä sekä sisälle että ulos.

Punontapaju tulee Belgiasta. Kasvatamme itse pajua eläviksi aitataimiksi ja pistokkaiksi. Keräämme pajut heti lumien sulettua, kun ne ovat vielä lepotilassa. Vitsat kuivatetaan viileässä. Ennen kuin niitä päästään punomaan, tarvitaan viikon tai kahden liotus.

Punominen on helppoa, kun oppii muutaman perustekniikan. Punonta sopii myös hätäiselle tekijälle, sillä valmista syntyy nopeasti. Välineiksi riittävät ohileikkaavat oksasakset ja pieni määrä matonkudetta apusidoksiin. Jos tekeillä on kartio, tarvitaan pala styroksia.

Sesonkien retkikohde

Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan olleeni hullunrohkea. Olen iloinen, että uskalsin heittäytyä, mutta enää en ehkä ryhtyisi moiseen, jos tietäisin, mikä työmäärä minua odottaa. Yrittäjyys on tuonut mukanaan paljon hyvää: saan käyttää luovuuttani ja rakentaa työnkuvaa omien mieltymysteni mukaan. Tunteja ei todellakaan kannata laskea. Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat melkoista säätöä. Nyt toiminta on vakiintunut omiin uomiinsa.

Tässä työssä vuodenkierto on voimakkaasti läsnä. Joulusesonki jää nyt viettämättä, mutta paljon on vielä jäljellä. Kevään aloittaa pääsiäinen. Sitten aletaan laittaa puutarhaa. Kesäisin Pajutalli on koko perheen retkikohde kanoineen, lampaineen ja Peikkometsineen, ja syksyllä koittaa kurpitsa-aika.

En järjestä enää kursseja Pajutallissa, mutta suunnitelmissa on alkaa pitää niitä netissä. Pajutallin Instagram-tili keskittyy pajuun materiaalina. Toisella mari.decoration-tililläni jaan ideoita ja ohjeita myös muista materiaaleista tehtäville töille.

Kotipihallemme valmistuu pian kynttiläverstas. Päässäni ovat jo syttyneet kymmenet kynttilät, ja pian pääsen valuhommiin. Ideoita luoviin puuhiin olen kerännyt messuja ja maailmaa kierrellessäni, ja nettikin on melkoinen inspiraationlähde. Hykerryttää, että pian saan panna toimeksi.”