Tilanne oli monelle tuttu: vauvasta oli tullut leikki-ikäinen ja sisustusta piti muokata vastaamaan uusia tarpeita. Makuuhuoneeseen tarvittiin oma soppi nelivuotiaalle tytölle sekä makuutila äidille. Tähän asti parisänky oli vallannut makuuhuoneen koko lattian.

Huoneesta ei ollut mahdollista tehdä varsinaista lastenhuonetta, vaan sinne piti saada nukkumapaikka molemmille. Lapsi tarvitsi lisäksi pöydän piirtämistä ja askarteluja varten, sijaa leikeille sekä säilytyspaikan leluille, kirjoille, peleille ja askarteluvälineille. Sisustukseen valittiin värejä, jotka sopivat yhtä hyvin lapselle kuin aikuiselle.

Kaksi sänkyä olisi vallannut koko lattiapinta-alan, joten lapsen sänky päätettiin rakentaa katonrajaan. Aluksi parvelle ei tahtonut löytyä sopivaa paikkaa. Lopulta kypsyi ajatus, että kokonaisen seinän valtaava liukuovikaapisto purettaisiin osittain ja parvi rakennettaisiin vapautuvaan tilaan. Yläsänky suunniteltiin sen kokoiseksi, että lapsen kaveritkin mahtuisivat sinne yöpymään.

Osa seinän mittaisesta liukuovikaapistosta purettiin lapsen nurkkauksen ja parvisängyn tieltä.

Parven reunassa on irtonaulakko, johon saa roikkumaan laukkuja ja vaatteita.

Aiemmin kaapeissa olleille tavaroille piti etsiä paikka toisaalta. Parvelle kiinnitettiin yksi hylly pehmoleluja ja kirjoja varten ja parven alapuolelle vielä kaksi hyllyä muita leluja varten. Nyt myös osa vaatteista mahtuu roikkumaan esille.

Valmiista sängyistä ei löytynyt äidille mieleistä, joten se tehtiin itse. Pitkän vertailun jälkeen patjaksi valittiin 90 senttiä leveä futon. Päivän ajaksi lakanat kääräistään pois ja sängystä tulee oleskelusohva, jolla lapsetkin saavat leikkiä. Nyt sekä äidillä että tyttärellä on oma soppensa ja tila on huomattavasti avarampi kuin aikaisemmin.