Täydellistä äänentoistoa etsimässä – lue ammattilaisen vinkit kauittimien ja muiden äänentoistolaitteiden valintaan
Usein kodin äänentoistolaitteet sijoitetaan olohuoneeseen ja akustiikka on, mitä se sattuu olemaan. Laitteiden, erityisesti kaiuttimien, valinta nousee silloin tärkeäksi tekijäksi.
1. Miten valitsen kauittimet?
Jos kuunteluhuone on hyvin kaikuisa eli siellä on vain vähän ääntä hajottavia (kuten kirjahylly) tai vaimentavia (kuten sohva tai paksu matto) elementtejä, kirkassointinen kaiutin käy nopeasti rasittavaksi. Jos taas huoneessa on paljon huonekaluja ja tekstiilejä, tummasointinen kaiutin voi jäädä elottomaksi. Edellä mainitut valinnat vaikuttavat lähinnä diskanttien ja keskiäänten toistoon. Bassotoiston tuunaaminen on monimutkaisempaa.
Bassoäänten aallonpituudet ovat niin pitkiä, että paksuistakaan matoista ei ole sanottavasti apua niiden vaimentamisessa. Asialleen vihkiytyneen hifiharrastajan kuunteluhuoneen nurkissa voikin olla metrin paksuisia mineraalivillapaaleja suitsimassa bassokuminoita. Yllättävän iso apu voi löytyä digitaalisesta signaaliprosessorista, DSP:stä. Siitä enemmän edempänä.
2. Minne sijoitan kauittimet?
Osa kaiuttimista on suunniteltu toimimaan hyvin seinän lähellä tai jopa seinässä kiinni ja osa taas kaukana rajapinnoista. Kaiuttimien tuominen irti seinältä usein selkeyttää stereokuvaa ja tekee keskialueesta tarkemman etenkin, jos etuseinää ei ole akustoitu. Kaiuttimen sijoittaminen lähelle takaseinää puolestaan korostaa bassotoistoa. Pyydä myyjältä ehdotuksia malleista, jotka sopivat valitsemaasi sijoitukseen.
3. Tuleeko hiljaa hyvä?
Ihmisen kuulo on herkimmillään yläkeskiäänillä (noin 2–6 kHz). Kun musiikkia kuunnellaan hyvin hiljaa, nuo taajuudet tuntuvat korostuvan. Kannattaa valita kaiuttimet, joilla ihmisääni kuulostaa mahdollisimman selkeältä, mutta ei rasittavalta. Muutama vuosikymmen sitten useimmissa stereovahvistimissa oli erityinen loudness-kytkin, jolla voitiin korostaa matalia ja korkeita taajuuksia hiljaa kuunneltaessa. Loudnessin hyöty jäi lähes sattumanvaraiseksi, koska se ei ottanut huomioon eri kaiuttimien tai huonetilojen ominaisuuksia. Nykyvahvistimissa tuota toimintoa ei yleensä ole.
4. Suljettu vai refleksi?
Kotelokaiutin voi olla suljettu, refleksiviritetty tai transmissiolinjaan perustuva. Suljetun kaiuttimen sisällä oleva ilma toimii eräänlaisena kartion iskunvaimentimena, jonka ansiosta erityisesti bassotaajuudet toistuvat hallitusti. Refleksikotelossa on yksi tai useampi viritysputki, joiden läpi liikkuva ilmavirta on samassa vaiheessa kaiuttimen bassokartion värähtelyn kanssa. Tämä lisää kaiuttimen herkkyyttä halutuilla taajuuksilla.
Harvinaisemman transmissiolinjan idea on se, että kaiuttimen sisällä kiemurtelevan, monta metriä pitkän kanavan yksi pää aukeaa kotelosta ulos ja toisessa päässä kanavaa on bassoelementin takapuoli. Vain alimpia bassoja päästetään kanavasta läpi. Hifiharrastajat kiistelevät eri ratkaisujen hyödyistä ja haitoista. Vähän kuin autojen kohdalla. Yhdellä on Audi, toisella Lexus ja kolmannella Jaguar. Jokainen tietää, että toiset valitsivat väärin.
5. Vielä yksi opetus
Takaa avoimet eli dipolina toimivat kaiuttimet vaimentuvat alabassoiltaan ja korostuvat yläbassoiltaan sitä enemmän, mitä lähemmäs seinää ne sijoitetaan. Jos kaiuttimien taakse voi jättää tilaa metrin tai enemmän, dipolit ovat erinomainen vaihtoehto avoimen äänensä ansiosta.
Koko äänentoistoketju on hyvä pitää suurin piirtein samalla laatutasolla.
6. Hyvä ääni huonoon huoneeseen
Normaalissa olohuoneessa kuuntelija kuulee vain 10–20 prosenttia suoraa ääntä kaiuttimista, loput ovat heijastuksia huoneesta! Suuntaavat kaiuttimet ja/tai lyhyempi etäisyys kuuntelupaikalta kaiuttimiin auttavat saamaan enemmän suoraa ääntä kuuntelupaikalle ja vähemmän ääntä seinille ja kattoon. Voimakkaasti suuntaavia ovat esimerkiksi paneelikaiuttimet sekä kotelokaiuttimet, joissa keskialueen toistava elementti on kookas (10–15-tuumainen) ja diskantilla on iso suuntain tai torvi.
7. Mihin tarvitaan subwooferia?
Mitä alemmas kaiuttimen pitää toistaa bassotaajuuksia, sitä enemmän sen on saatava ilmaa liikkeelle. Kaiuttimen kartion pitää olla siis suuri, pitkäiskuinen tai näiden yhdistelmä. Iso liike kysyy vahvistimelta paljon tehoa. Kätevä tapa on jättää alimmat taajuudet suosiolla erillisen, väkevällä vahvistimella varustetun bassokaiuttimen toistettavaksi.
Kaiuttimen bassoelementti on englanniksi woofer. Nimensä mukaisesti subwooferin tehtävänä on toistaa vielä alempia taajuuksia. Alin ihmisen kuulema taajuus on noin 20 Hz, mutta monet järeät subwooferit toistavat reilusti tuotakin matalampia ääniä. Kotiteatterikäytössä noille vatsanpohjaa tärisyttäville jyrinöille on tarvetta. Pääkaiuttimien ja subwooferin toistamien äänien saumaton yhteensovittaminen on lopputuloksen kannalta tärkeä tehtävä.
8. Entä muut laitteet?
Huoneakustiikka ja kaiuttimet vaikuttavat äänenlaatuun erittäin paljon, mutta myös elektroniikalla on iso merkitys. Koko äänentoistoketju on hyvä pitää suurin piirtein samalla laatutasolla. Ohjelmalähteiden ja vahvistimien osalta laadun havainnointi saattaa tosin olla melko haastava tehtävä. Halvat ”markettilaitteet” erottuvat yleensä selvästi, mutta hyvän ja erinomaisen välinen ero voi olla varsin pieni. Erot ovat selvempiä laitteissa, joissa äänen tuottamiseen liittyy mekaaninen liike. Esimerkiksi huippulaadukkaan – ja oikein säädetyn – levysoittimen ääntä osaa arvostaa aloittelevakin hifiharrastaja.
9. Mikä se on se DSP?
Digitaalinen signaaliprosessori paikkaa huoneen aiheuttamia ongelmia, mutta ennen DSP:n käyttöä on parasta akustoida huone niin hyvin kuin mahdollista. Musiikkilaitteistossa on usein turvallisinta korjata vain bassotaajuuksia, jolloin vältytään sivuoireilta ja säilytetään oman maun mukaan valittujen kaiuttimien äänensävy. Pelkkä erillinen huonekorjain subwooferille, kuten suomalainen DSPeaker Anti-Mode 8033, voi tehdä kumisevasta bassopuurosta lämpimästi sykkivän alakerran musiikkiin. Kotiteatterissa laaja-alainen huonekorjaus voi olla omiaan tuottamaan mahdollisimman yhtenäisen ja aidon äänikentän kuuntelupaikan ympärille.
10. Älkäämme unohtako kuulokkeita!
Laadukkaat kuulokkeet ovat hyvä tapa ohittaa huoneakustiikan ongelmat ja olla häiritsemättä ympäristöä. Kivan kuuloiset luurit saa parilla sadalla eurolla, mutta äänenlaatu paranee vielä selvästi, jos on mahdollista satsata enemmän. Musiikinkuuntelijan kannattaa ehdottomasti kokeilla erillistä kuulokevahvistinta, ihan yleissivistyksen vuoksi selvästi kuulokkeitaan kalliimpaakin.
11. Kotiteatteri 3.1:stä 7.1.4:ään
Ensimmäinen numero kertoo etu- ja surround-kaiutinten määrän. Toinen numero viittaa subwooferiin. Kolmas näyttää, kuinka monta Atmos-kaiutinta on asennettu katseluhuoneen kattoon. Vain suhteellisen uudet kotiteatterivahvistimet tukevat Atmos-ääntä.
- 3.1 Kolmas kaiutin stereoparin keskellä saa dialogin pysymään keskellä ja sivusuuntaiset panoroinnit tasaisina riippumatta siitä, istuuko keskipaikalla vai vähän reunemmassa. Lisäksi keskikaiutin tarkentaa syvyyssuuntaisen tilainformaation välittymistä.
- 5.1 Lisäämällä kaksi surround-kanavaa saadaan ensimakua siitä, mitä tilaääni oikeasti on. Jos surround-kaiuttimet ovat kuuntelupaikan sivuilla (suositeltava ratkaisu), äänikenttä on tasainen edestä sivuille.
- 7.1 Kun lisätään surround-kaiuttimet kuuntelupaikan taakse, äänikenttä ympäröi kuuntelijan tasaisesti.
- 7.1.2 Kahdella Atmos-kattokaiuttimella tilavaikutelma saadaan selvästi aidommaksi ja ilmavammaksi kuin pelkästään kuuntelijan tasossa olevilla kaiuttimilla.
- 7.1.4 Kun Atmos-kanavia on neljä, saadaan tilavaikutelmaa parannettua vielä lisää ja lisäksi efektejä ohjattua entistä tarkemmin.
Asiantuntija: akustiikka- ja kaiutinsuunnittelija Samu Saurama
