Kiusataanko lastasi koulussa? Ota todesta, mitä lapsi kertoo mutta älä suutu tai leimaa kiusaajaa
Ihmiset
Kiusataanko lastasi koulussa? Ota todesta, mitä lapsi kertoo mutta älä suutu tai leimaa kiusaajaa
Kysyimme Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa työskentelevältä Tina Holmberg-Kaleniukselta, miten kiusatun vanhemman kannattaa käsitellä asiaa.
Kommentoi
Teksti
Anni Peltola

Kuvat
Fotolia

12.4.2017
 |
Kotivinkki

Kiusataanko lastasi koulussa? Toimi näin!

  • Anna lapselle kotona tilaa ja mahdollisuus käydä tunteitaan läpi. Keskustelkaa lapsen ikätasoisesti ja miettikää yhdessä, mitä voisitte tehdä asialle. Lapsen täytyy tuntea, että vanhempaan voi luottaa.
  • Ota todesta se, mitä lapsi kertoo. Usein hän kertoo vain pienen osan siitä, mitä on tapahtunut. On luonnollista miettiä, että mitä jos lapsi on ymmärtänyt tilanteen väärin tai ollut itse syyllinen tapahtuneeseen. Mutta jos kertomaa alkaa vähätellä, lapsi usein sulkeutuu eikä sano jatkossa mitään.
  • Hanki tietoa myös kiusaamisesta ilmiönä. Lapsen persoonallisuus saattaa muuttua kiusaamisen takia oudoillakin tavoilla. Siksi tilannetta helpottaa, kun tietää, mistä se johtuu ja mistä kiusaamisessa on kyse. Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on sanoittaa tilanteita.
  • Älä kauhistele. Vanhemman raju tunteenpurkaus ei auta asiaa. Suuttuminen tai kiusaajan leimaaminen eivät ole rakentavia tapoja hoitaa asiaa.
  • Muista, ettei kiusaaminen johdu lapsesta. Syytä ikävään tilanteeseen ei pidä hakea siitä, että lapsi olisi hullu, sairas, avuton tai luonteeltaan jotenkin vääränlainen. On myös harhaa, että kiusaaja on vahva ja uhri heikko.
  • Hanki itsellesi tukea. Koulukiusatun vanhempi käy läpi raskasta prosessia. Paras luottohenkilö on sellainen, joka ei vähättele kertomaasi ja ymmärtää, mitä käyt läpi. Etsi vertaistukea netistä tai keskusteluryhmistä. Kiusaaminen koettelee myös parisuhdetta, ja toinen toisensa tukeminen auttaa.
  • Säilytä keskusteluyhteys kouluun. Se tuntuu vaikealta, kun tilanteet kärjistyvät, mutta asian selvittäminen vaatii yhteistyötä. Vaadi konkreettisia toimenpiteitä lapsesi suojelemiseksi.
  • Itsensä syyllistäminen ei auta. Jokainen kiusatun vanhempi saattaa jossain kohtaa miettiä, onko kasvattanut lapsensa väärin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Syyllisyyden tunteisiin ei pidä kuitenkaan juuttua ja antaa niiden muodostaa päähänpinttymää. Ne eivät vie asiaa eteenpäin. Tärkeintä on keskittyä tulevaan.

Hyvää luettavaa aiheesta

  • Satu Kaski ja Vesa Nevalainen, Jo riittää (Kirjapaja 2017). Teos avaa kiusaamista ilmiönä, iästä riippumatta. (Juttu jatkuu mainoksen alla)
  • Niina Junttila, Kavereita nolla (Tammi 2015). Kirja yksinäisyydestä tutkimusten ja lasten kertomusten valossa.
  • Päivi Hamarus, Tina Holmberg-Kalenius ja Saija Salmi, Opas kiusaamisen jälkihoitoon (PS-kustannus 2015). Käytännönläheinen opas neuvoo jälkipuinnissa.
Kommentoi »
Lue lisää