Unelmien Talo&Koti

Etsi kirpparilta kotimaista kristallia – se on nyt edullista! Toimittaja Kirsi Turunen on perinyt yli satavuotiaita aarteita

Etsi kirpparilta kotimaista kristallia – se on nyt edullista! Toimittaja Kirsi Turunen on perinyt yli satavuotiaita aarteita
Kotimaisen kristallin kultakausi oli 1920-luku. Juuri nyt kristalli ei ole kovin suosittua, mistä kertovat alhaiset kirppishinnat, vinkkaa vanhaa tavaraa rakastava toimittaja Kirsi Turunen. Milloinkohan alkaa kristallin uusi nousu?
Julkaistu 11.1.2023

Melkein voin sanoa, että vietin lapsuuteni kristallin säihkeessä, sillä meillä asuvan mummoni huoneessa kristallia kimalteli lähes lattiasta kattoon. Vaari oli työskennellyt 1900-luvun alkukymmeninä Karhulan lasitehtaassa. Siellä mummolla oli mainio tilaisuus kartuttaa varastojaan. Sitä mukaan kuin perheemme kasvoi, mummo kaivoi aarrearkustaan uuden kristallisen kastemaljan tulokkaalle.

Kristalli on lyijypitoista lasia. Lyijy pehmentää lasia ja tekee siitä helpommin hiottavaa. Mitä enemmän lasissa on lyijyä, sitä paremmin se taittaa valoa.

Mummolta perityt kristallit tulivat taas ajankohtaisiksi, kun kävin taannoin ­Kotkassa Merikeskus Vellamon Karhulan lasitehtaan tuotantoa esittelevässä näyttelyssä. Siellä tuli vastaan tuttuja esineitä. Olin jo unohtanut, millaisia aarteita mummolla oli, mutta näyttelyssä ne palasivat mieleen. Koska minulle oli jäänyt vain yksittäisiä laseja ja pikkulautasia, olen hakenut täydennystä kattaukseen kirpparilta.

”Olin jo unohtanut, millaisia aarteita mummolla oli!”

Juuri nyt kristalli ei ole kovin suosittua, mistä kertovat alhaiset kirppishinnat. Huipussaan hiottujen kristalliesineiden kysyntä oli 1920-luvulla. Tuolloin myös vienti oli vilkasta. Lyijy­kristallin valmistus alkoi Suomessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, vaikka yritystä oli ollut aiemminkin. Se loppui kokonaan 1990-luvulla.

Mestarit kehittivät omia mallejaan, mutta niitä kopioitiin myös ulkomaisista kuvastoista. Kotimaiset mallit olivat usein yksinkertaisempia kuin ulkomaiset esikuvansa.

Koneellisesti valmistetusta puristelasista kristallin erottaa paitsi säkenöivästä ulkonäöstä myös siitä, että kristallissa ei ole muotin saumoja. Puristelasissa leikatut reunat ovat pyöreät eivätkä terävän särmikkäät kuten aidossa kristallissa. Kristalli myös soi kauniisti, kun sitä napauttaa.

Funktionalismin myötä alettiin suosia yksinkertaisempaa muotoilua, ja kristallin särmät suoristuivat. Eipä ehkä tule heti mieleen, että esimerkiksi Tapio Wirkkalan Kantarelli-maljakko (1947) ja Timo Sarpanevan Kajakki-veistos (1953) ovat hiottua lyijykristallia.

Kommentoi »