
Huonekalut ja koriste-esineet saavat kuherrella hetken keskenään, mutta ikuisia rakkauskertomuksia täällä ei tulla näkemään. Lausahdus Kirsi Tuomelan Instagram-tilillä kuvastaa hyvin hänen tapaansa sisustaa. Vaihtelunhalu ja tarve kaunistaa ympäristöään ovat Kirsille ykkösjuttuja.
”Jo pikkutyttönä vaihtelin kodin kirjahyllyssä tavaroiden paikkaa, kun äitiä ei sisustaminen niin kiinnostanut. Teini-ikäisenä uudistaminen oli jo melkein elämäntapa, ja jatkuu yhä.
Kun muutimme nykyiseen kerrostalokotiimme, huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa. Sukulaisten avulla tehtiin täysremontti: pinnat uusittiin ja keittiötä avarrettiin. Sittemmin olen itse maalannut ja tapetoinut huoneisiin uutta ilmettä. Muutokset teen pienellä budjetilla ja aina kierrätyshankinnoilla. Tähän on monta syytä.
Tärkein motiivi on ympäristöystävällisyys. En halua kuluttaa luonnonvaroja siihen, että juuri minua varten tehtäisiin uutta tavaraa, kun sitä on jo olemassa pilvin pimein.
Toiseksi vanhat huonekalut ovat usein uusia laadukkaampia, tehty kestämään vuosikymmeniä.
Kolmanneksi rakastan yksilöllisyyttä. Jos samaa esinettä on rivissä kaksikymmentä tai sata, näkymä ei herätä minussa ostohalua. Sisäinen moottorini käynnistyy, kun näen jotain persoonallista, jonka hinta on kohdallaan. Olen tarkan markan asiakas – kirppislöydön on todellakin oltava edullinen, jotta se pääsee mukaan kotiin. Parhaat löydöt vaativat vaivannäköä. Kirppiksiä on kierrettävä monta kertaa viikossa, jos mielii osua kohdalle juuri oikeaan aikaan.
Sisustaminen on minulle paitsi esteettisen silmän tyydyttämistä myös tapa käsitellä rankkojakin asioita. Elämään on viime vuosina mahtunut suurta surua ja vaikeasta sairaudesta selviytyminen, eikä eteenpäin ole aina ollut helppo jatkaa.
Kun minulla on päätöksiä pohdittavana, työstän niitä parhaiten, kun samalla siirtelen ja sisustan.
Laitan kotia vain omalle perheelle, en miellyttääkseni muita. Suosikkejani ovat 1960–70-lukujen kalusteet. Sisustaminen on hauskaa, vähän naiiviakin. Se on tärkeää mutta ei vakavaa. Haluan, että koti huokuu hyväntuulista harmoniaa. Meillä ei pönötetä.
Meillä myös mummotavarat saavat mahdollisuuden, on vain osattava katsoa laatikon ulkopuolelle. On hämmästyttävää, miten hyvältä vaikka 1970-luvun lankataulut näyttävät, kun niitä on ryhmässä useampia ja värit ovat mieleiset.
Mööpelivalssi käynnistyy yleensä kirppislöydön laukaisemana tai kun jokin idea iskee mieleen yllättäen, pöks. Tavaramäärä pysyy aina vakiona. Haluan pitää kodin sopivan ilmavana, jotta kauniit esineet pääsevät esille.”
Ota käyttöön Kirsin ideat!
- Kuupan uusi elämä. Parvekkeellani roikkuu urheilukentän vanhan valaisimen kuuppa. Sudin sen siniseksi kalkkimaalilla. Siihen ei tule sähköä, mutta talveksi laitan kuupan sisälle led-valot.
- Pilkettä silmäkulmassa. Hanki kotiin jotain eriskummallista tai yllättävää. Minun nukkumaanmenoajoistani alkoi pitää jöötä presidentti Kekkonen, kun ripustin hänen kehystetyn valokuvansa makuuhuoneen seinälle. Löysin sen tietysti kirpparilta.
- Metreittäin vintagea. Ostin myymättä jääneen pakanjämän ihanaa, tukevaa kukkakangasta edullisesti ja ompelin siitä paahteen kestäviä tyynyjä parvekkeelle.
- Maailman ääriin. Tykkään pitää isoa maailmankarttaa kotini seinällä. Näin pääsen mielikuvitusmatkalle milloin vain. Nykyinen kartta on ihan loistoyksilö.
Katso lisää kuvia Kirsin Instagram-tililtä: @taaoistankoti